Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

torsdag 27 december 2018

Kun hevonen on vähän liian viisas...

Hsk Photography kävi räpsimässä meistä teilen vähän kuvia niin on taas uunituoreita kuvia teille näyttää :)


Tai miksi sitä nyt voisi kutsua... Ennakoi ainakin todella hyvin... 23.12 meillä oli treenit Jasmin Sikströmin avustuksella, saatiin Pippi ihan hurjan hyväksi, ratsastamalla ympyrällä hevoseen suoruutta. Pippi helposti vähän valuu ulkokyljestä pitkäksi, työntää lavat ulos ja menee siis vinoksi. Nyt yritettiin korjata sitä ratsastamalla ympyrällä "lapoja sisään" ajatuksella, tietenkin vaihdellen taivutusta sisäpohkeen ympäri. Pienennettiin ympyrää ja samalla Pipin piti koota. Siitä tuli todella hyvä ja suora tämän harjoituksen kautta, ja ajattelin että tätähän nyt harjoitellaan jatkossa enemmän...



Jouluaaton Pippi vietti vapaapäivää, joulupäivänä sitten taas töihin. No sehän sitten niin fiksusti heti rupes ennakoimaan tuota ympyrä-tehtävää että sen saikin melk heti unohtaa :P Saipas taas uuden oivalluksen,että tän hevosen kanssa ei kannata harjoitella samalla tavalla 2 päivää peräkkäin vaan vähän muuttaa tehtäviä ja teitä, kun hän niin nopeasti oppii mitä ollaan tekemässä ja oppii vähän ennakoimaan ja silloinhan en enää saa asioita samalla tavalla läpi. (tämä pitää ehkä muistaa sitten kun rupeaa harjoittelemaan ohjelmia, ettei tee tehtäviä samoissa paikoissa missä ne on ohjelmissa, esimerkiksi... :P)



Nyt me myös koottiin sitä aika paljon silloin 23.12, niin siitäkin se saattaa olla vähän väsynyt ja senkin takia on nyt jäänyt vähän silleen pohkeen taakse, en saa sitä ihan rehellisesti mun eteen kun se ei vaan jaksa kantaa. Pitää tosi tarkasti aina kuunnella Pippiä, eilen sain sen kuitenkin aika hyväksi kun hetken olin ratsastanut, mutta uskon, että nyt taas pitää antaa pari päivää mennä vähän enemmän eteen ja unohtaa kokoamiset hetkeksi. Jos se niitä rupeaa liikaa "ennakoimaan" se jää vaan junnaamaan paikalle ja "keinumaan". eli jää pohkeen taakse. Tähän sitten yhdistettynä se, että se on vähän kuuma ja menossa, niin en uskalla ihan kuitenkaan käyttää jalkoja niin jämäkkäästi kuin ehkä pitäisi, että sen saa taas pohkeen eteen.. Ei ole helppoa, ei. Mutta juuri sen takia niin kivaa tämä kouluratsastus :)

Pippi on kuitenkin ollut nyt niin mielettömän hyvä pitkään, että ei saa kyllä valittaa! Nää on pikkujuttuja ja just näitä, missä vaan pitää oppia itse, miten sitä ratsastaa. Kuinka paljon voi tehdä rankemmin, kuinka paljon tarvitsee "vapaampia" päiviä jne...

Kyllä mä jotenkin olen oppinut sen tuntemaan, tunsin, että se on ollut vähän "pinkeä" viimeiset pari päivää, no mitäpä tänään sitten sattuu, päivällä saan viestin että Pippi on säikähtänyt jotain tarhassa ja tullut portista läpi ja kaatunut!! Meinasin saada sydänkohtauksen mutta ONNEKSI mitään ei sattunut Pippille. Kävin iltapäivällä juoksuttamassa ja se oli ihan fine. ONNEKSI minulla on suojat ja bootsit joka jalassa sillä kun se tarhaa, ja onneksi sillä oli sen verran paksut loimet että ehkä kaatuminen ei tuntunut niin pahalta..

Mutta hyi, ei kivaa tuossa olisi voinut käydä kuinka vain. En kyllä suoraan sanoen tiedä mitä tekisin jos Pippille jotain sattuisi. ("koputan puuta"). No onneksi nyt selvittiin säikähdyksellä, huomenna käyn korjaamassa portin ja lisään tarhan edustaan hiekkaa/soraa, ettei olisi niin liukas... Pippi on normaalisti kyllä ihan rauhallinen tarhassa, mutta ainahan voi sattua ja ne voi jotain säikähtää..

Tänään kun liinasin se oli kyllä aika rauhallinen, voi olla, että kun treenaa paljon kokoamista ja "rankemmin" se vähän menee ylikierroksille, että sopivassa määrissä sitten pitäisi myös ratsastaa ihan vaan rennosti eteen-alas, pienin rennoin askelin. Niin taidan tehdä nyt pari päivää ja katsotaan sitten sunnuntaina jos voidaan taas vähän tehdä enemmän "oikeeta hommaa". Maanantaina on sitten taas Pippin ja Tinan puomi/laukkapäivä, nekin on Pippille niin tärkeät, saa vähän revitellä ja liikkua eri tavalla ja miettiä ihan muita asioita.

Hui, tuntuu että tästä tuli aika sekava tästä tekstistä kun kirjoitin puolet eilen ja puolet tänään, mutta toivottavasti tästä saa jotain selkoa kuitenkin :D






Kaikki tämän postauksen kuvat siis ottanut HSK Photography


söndag 16 december 2018

Keisarinmäen reissu ja uusi satula!

(Tämä postaus tehty yhteistyössä Ratsutarvike Ridaajan kansssa)

Ollaan kotiuduttu taas huippureissusta. Käytiin pari päivää sitten Keisarinmäellä valmentautumussa Nipsun silmien alla.


Taru Arola kävi meitä moikkaamassa ja ottamassa upeita kuvia to:na. Valitettavasti Pippi oli tosiaan to:na tosi väsynyt jo, mutta on nämä Tarun kuvat vaan niin hienot aina < 3


Mulla oli kolmisen viikkoa Custom Saddleryn Icon Flight satula testissä Pippille, ja sehän on siinä liikkunut paremmin kuin missään muussa satulassa. Minähän rakastuin tähän satulamerkkiin jo silloin kun etsin hevosta. Kaikki hevoset mitä koeratsastin joilla oli Custom satula liikkuivat tosi hyvin ja olivat tyytyväisiä, ja mulle tämä satula sopi myös tosi hyvin, paras satula missä olen istunut!

Nyt kun käytiin Keisarinmäellä Saga (Ratsutarvike Ridaajasta) kävi vielä tarkistamassa satulan istuvuuden ja miltä se näytti Pippin selässä kun se liikkui. Oli aivan mahtavaa, että sain rauhassa kokeilla satulaa ensin kotona, ja tosiaan olen huomannut kuinka Pippi vaan paranee koko ajan ja sehän jos jotain on merkki siitä, että satula istuu. Kokeilin alkuviikosta yhtä toista satulamerkkiä jonka pitäisi olla ihan huippusatula ja se näytti istuvan Pippille hyvin, mutta ehdin vain mennä selkään ja ottaa yhden käyntiaskeleen niin Pippi sai jo aivan jäätävän paniikin. Onneksi ehdin tulla alas itse ennen kun neiti olis lähtenyt paniikissa eteen ja varmaan heittänyt mut alas selästä ;D


Kaikki tämän postauksen kuvat siis Taru Arolan ottamia. 


Tässä taas hyvä esimerkki siitä kuinka hemmetin herkkä tämä neiti on satuloille :P Tämä Custom satula on tosi pehmeä ja mukava sekä ratsastajalle että hevoselle, ja antaa hyvin vapautta, sen takia varmaan Pippi tykkää siitä ja liikkuu mielellään. Se on myös eka satula joka istuu ihan paikallaan sen selässä eikä valu taakse, mitä ihan kaikki muut satulat ovat tehneet (myös siis Tanskassa oli tämä ongelma).

On kyllä suuri helpotus kun löydettiin vihdoin satula, niin nyt voi rauhassa sitten jatkaa treenejä kunnolla kun tärkein varuste on kunnossa!

Matka Espooseen meni hyvin, lastaaminen ja kuljettaminen meni oikeen hyvin. Ratsastaessa se oli kyllä jännittynyt mutta ei läheskään niin pahasti kun viime reissulla kun oltiin Manunkylässä. Antoi mun kuitenkin nyt ratsastaa ja pieniä pätkiä kantoi itsensä todella hyvin.

Yritettiin saada rehellinen taivutus oikealle läpi, tässä mun pitää vähän miettiä että vien korvat ja niska vasemmalle ulkokädellä, lavat vasemmalle ja sieltä sitten vaan enemmän miettiä että Pippi katsoo oikealle. Kun tämän saa läpi sen on paljon helpompi liikkua ja pitää hyvä tasapaino.

Ekana päivänä tuli tehtyä oikeen kunnolla töitä, Pippi oli aika väsynyt treenin jälkeen, ja torstaina oli sitten jo niin väsynyt ettei oikeen jaksanut samalla tavalla kantaa. Kuitenkin saatiin teknisesti tehtyä enemmän, annettiin sen mennä pidemmässä muodossa eikä vaadittu mitään isoaa liikkumista, mutta rehellistä taivutusta, suoruutta, jne.

Vaihdotkin saatiin onnistumaan puhtaasti! Oikeasta vasempaan ei Pippille ikinä ole ollut ongelma, se tulee melk aina puhtaasti, mutta vasemmasta oikealle tulee helposti takaa jäljessä. Nyt mun pitää vaan enemmän miettiä vaan sitä vasenta takajalkaa että sieltä se vaihto lähtee, ja vähän pitää se lyhyenä vaihdon läpi eikä "heittää" kaikkea pois siinä vaihdossa.

Pippi myös kuivui tosi paljon tässä parissa päivässä vaikka on syönyt hyvin. Ehkä kuitenkin se sisäinen stressi tekee tämän. Yritän nyt keksiä miten saisin sen juomaan paremmin, sehän syö aina töitten jälkeen greenline/lese/pellava puuron mutta voisi ehkä matkoille yrittää tehdä greenline-juoman jos se maistuisi neidille. Olen kokeillut sekoittaa omenamehua veteen, ei kelpaa, eikä myöskään melassivesi.

Loppuviikon Pippi on ottanut aika rennosti, tänään oli taas puomipäivä Tinan kanssa, huomenna ratsastan taas ja tiistaina on hieronta. Joulun yli mulla on paljon vapaata joten sitten treenataan taas vähän enemmän. Yritän jaksoittaa näitä treenejä niin, että mennään kausittain vähän rankemmin ja sitten pidetään vaikka kokonainen viikko enemmän palauttelua. Joka viikko Pippi pääsee kuitenkin puomeilemaan Tinan kanssa ja yksi juoksutuspäivä, näitten päälle sitten minä ratsastan noin 4 päivää ja se voi olla kevyttä perusjumppaa tai sitten rankempaa treeniä, aina hevosta kuunnellen, samaten täysin vapaapäiviä hevosen mukaan. Mutta tuntuu, että meillä on nyt aika hyvä systeemi ja hyvin jaksotettu meidän treenit.

Tammikuussa Nipsu on taas tulossa tänne noin 3 viikon päästä! Nyt yritän kyllä katsoa ettei me jäädä liian pitkiä jaksoja treenaamaan ihan yksin, 4 vkoa olisi se ihan maksimi..


Kuvissa näkyy meidän uusi satula ja mun lempihuopa joka tietenkin on Equestrian Stockholmista < 3




söndag 2 december 2018

Lisää vaihteita kehiin!

Siis tämä kun itse ja yksikseen ratsastelee eniten täällä kotona, niin kyllä se helposti tekee sen, että jää vähän junnaamaan paikalle liikaa, kun ei saa ulkopuolisten silmiä päälleen niin on jotenkin vaikeaa päästä välillä vaan asioissa eteenpäin.

Pipin kanssa tosiaan kun meillä meni tuossa syksyllä vähän sukset ristiin, satulan yms takia.. niin sehän rupes paljon stoppailemaan silloin niin jotenkin siitä sitten tuli vaan niin tärkeäks saada se vaan ETEEN, ja sen jumin takia sitten vielä kroppaa vaan mahdollisimman hyvin auki. Ratsastin sitä pitkässä muodossa aika pitkään ja vaan isosti eteen.

(C) Heidi Järvi


Kun on näin iso ja raamikas isoliikkeinen hevonen niin se helposti lähtee kyllä sitten vähän leviämäänkin. Jotenkin vähän valo syttyi mun päässä Jannen treeneissä, että apua kuinka se on päässyt menemään pitkänä ja vähän roikkuen lapojen päällä... Mulla on jäänyt päälle se, että se pitää vaan saada eteen ja venyttämään. Toki sitäkin tarvitaan, mutta nyt on pakko kyllä vähän skarpata ja ratsastaa sitä enemmän kasaan ja takaosan päälle, pienempää askelta, ja nopeampaa reaktiota jalalle, ilman että lähtee juoksemaan vaan isommin eteen..

Olen nyt tehnyt täysremontin meidän treennisuunnitelmaan, verryttelyä myöten. Nyt yritän pitää sen heti alkuraveissa jo vähän pienempänä askeleen, tekemällä paljon siirtymisiä. Enemmän vaan variaatiota askelpituuseen nyt ilman, että se leviää käsiin. Tässä on niin paljon vaihteita tässä hevosessa, mutta jotenkin ne vähän on unohtunut tässä kun on ollut muuta mietittävää, ja kun uutta satulaa ei kuitenkaan vielä ole niin ei oikeen ole uskaltanut ratsastaa "normaalisti" jne..

Pippi on onneks tosi helposti muokattavissa, että jo parin päivän treenin jälkeen uudella systeemillä se jo toimii paljon paremmin. Haluan saada sen tunteen, että kun otan puolipidätteen, se ottaa takaosan alle ja nostaa sen säkää ja lapoja, ja kevenee edestä. Sillä on mieletön liikemekaniikka, mutta se pitää kyllä osata sieltä ratsastaa esille myös :P muuten se vaan sipsuttaa pikkunätisti menemään..

 Eilen saatiin niin hienoja askelia ravissa loppua kohden, se tunne kun se oikeasti lähtee ravaamaan ja oikeen ponnistaa on siis aivan sanoinkuvaamaton < 3 se voima mikä sillä on ja se elastisuus ja pehmeys yhdistettynä! Paljon joudun ratsastamaan ravin sisällä siirtymisiä, melkeen alas käyntiin, tässä se vielä pikkasen menettää tahdin mutta sen pitää vaan oppia lyhentämään ja kokoamaan (helppoa sille olis jos se sais koota ja samalla vaan tulla isommaks askelistaan mutta sitä ei haluta nyt) siitä kun saan sen siihen pikkupikkuraviin, lähden pyytämään sitä taas eteen niin että se oikeen ponnistaa takajaloilla ja nostaa sen etuosan. Näitä kun tekee siinä hetken niin se lähtee pikkuhiljaa löytämään sitä sen ihanaa ravia taas. Nyt se tulee eri tavalla, enemmän takaosan työnnöllä ja lyhyemmällä rungolla. Siitä sitten kun voimistuu voidaan pikkhuiljaa pyytää tähän sitä oiken isoa näyttävää askelta.

Mutta pala kerrallaan, tää on vähän kun kokoisi palapeliä, yksi asia aina kerrallaan, kunhan vaan tietää missä järjestyksessä ne laitetaan, ja luottaa siihen, että kyllä se lopputulos sitten tulee olemaan hyvä. Mä tiedän niin hyvin mitä tunnetta haen kun sillä ratsastan, niin silloin se on toki helpompi sitä vähän "etsiä". Ravin pitäis tuntua siltä, että sitä on helppo muuttaa, muuten piaffi ja passage tulevat olemaan mahdottomat suorittaa tulevaisuudessa.

(C) Heidi Järvi