Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

söndag 2 december 2018

Lisää vaihteita kehiin!

Siis tämä kun itse ja yksikseen ratsastelee eniten täällä kotona, niin kyllä se helposti tekee sen, että jää vähän junnaamaan paikalle liikaa, kun ei saa ulkopuolisten silmiä päälleen niin on jotenkin vaikeaa päästä välillä vaan asioissa eteenpäin.

Pipin kanssa tosiaan kun meillä meni tuossa syksyllä vähän sukset ristiin, satulan yms takia.. niin sehän rupes paljon stoppailemaan silloin niin jotenkin siitä sitten tuli vaan niin tärkeäks saada se vaan ETEEN, ja sen jumin takia sitten vielä kroppaa vaan mahdollisimman hyvin auki. Ratsastin sitä pitkässä muodossa aika pitkään ja vaan isosti eteen.

(C) Heidi Järvi


Kun on näin iso ja raamikas isoliikkeinen hevonen niin se helposti lähtee kyllä sitten vähän leviämäänkin. Jotenkin vähän valo syttyi mun päässä Jannen treeneissä, että apua kuinka se on päässyt menemään pitkänä ja vähän roikkuen lapojen päällä... Mulla on jäänyt päälle se, että se pitää vaan saada eteen ja venyttämään. Toki sitäkin tarvitaan, mutta nyt on pakko kyllä vähän skarpata ja ratsastaa sitä enemmän kasaan ja takaosan päälle, pienempää askelta, ja nopeampaa reaktiota jalalle, ilman että lähtee juoksemaan vaan isommin eteen..

Olen nyt tehnyt täysremontin meidän treennisuunnitelmaan, verryttelyä myöten. Nyt yritän pitää sen heti alkuraveissa jo vähän pienempänä askeleen, tekemällä paljon siirtymisiä. Enemmän vaan variaatiota askelpituuseen nyt ilman, että se leviää käsiin. Tässä on niin paljon vaihteita tässä hevosessa, mutta jotenkin ne vähän on unohtunut tässä kun on ollut muuta mietittävää, ja kun uutta satulaa ei kuitenkaan vielä ole niin ei oikeen ole uskaltanut ratsastaa "normaalisti" jne..

Pippi on onneks tosi helposti muokattavissa, että jo parin päivän treenin jälkeen uudella systeemillä se jo toimii paljon paremmin. Haluan saada sen tunteen, että kun otan puolipidätteen, se ottaa takaosan alle ja nostaa sen säkää ja lapoja, ja kevenee edestä. Sillä on mieletön liikemekaniikka, mutta se pitää kyllä osata sieltä ratsastaa esille myös :P muuten se vaan sipsuttaa pikkunätisti menemään..

 Eilen saatiin niin hienoja askelia ravissa loppua kohden, se tunne kun se oikeasti lähtee ravaamaan ja oikeen ponnistaa on siis aivan sanoinkuvaamaton < 3 se voima mikä sillä on ja se elastisuus ja pehmeys yhdistettynä! Paljon joudun ratsastamaan ravin sisällä siirtymisiä, melkeen alas käyntiin, tässä se vielä pikkasen menettää tahdin mutta sen pitää vaan oppia lyhentämään ja kokoamaan (helppoa sille olis jos se sais koota ja samalla vaan tulla isommaks askelistaan mutta sitä ei haluta nyt) siitä kun saan sen siihen pikkupikkuraviin, lähden pyytämään sitä taas eteen niin että se oikeen ponnistaa takajaloilla ja nostaa sen etuosan. Näitä kun tekee siinä hetken niin se lähtee pikkuhiljaa löytämään sitä sen ihanaa ravia taas. Nyt se tulee eri tavalla, enemmän takaosan työnnöllä ja lyhyemmällä rungolla. Siitä sitten kun voimistuu voidaan pikkhuiljaa pyytää tähän sitä oiken isoa näyttävää askelta.

Mutta pala kerrallaan, tää on vähän kun kokoisi palapeliä, yksi asia aina kerrallaan, kunhan vaan tietää missä järjestyksessä ne laitetaan, ja luottaa siihen, että kyllä se lopputulos sitten tulee olemaan hyvä. Mä tiedän niin hyvin mitä tunnetta haen kun sillä ratsastan, niin silloin se on toki helpompi sitä vähän "etsiä". Ravin pitäis tuntua siltä, että sitä on helppo muuttaa, muuten piaffi ja passage tulevat olemaan mahdottomat suorittaa tulevaisuudessa.

(C) Heidi Järvi



måndag 26 november 2018

Janne Berghin treenit

La-su käytiin edes takasin Manunkylässä Nurmossa (noin 70km Vaasasta per suunta) Jannen valmennuksissa. Valmennukset oli järjestetty 30 minuutin yksityistunteina.

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Heidi Järvi.

Pientä namia ennen työntekoa.

Kaikki kuvat ovat sunnuntailta :)



Pippi oli tällä kertaa todella jännittynyt reissussa, se kyllä menee suht kiltisti traikkuun ja seisoo matkan aikana kuin kynttilä, mutta jo kun lauantaina lastattiin se kopista ulos ja vietiin talliin niin se jännitti niin paljon, että koko hevonen oikeen tärisi. Siinä se kyllä rentoutui ja tärinä loppui noin 5 minuutin päästä (onneksi mulla oli karsinapaikka siellä, että sai vähän hengähtää reissun jälkeen ja samaten valmennuksen jälkeen ennen kotiin ajamista). Saatiin laitettua se kuntoon tallissa tosiaan, ajoissa menin kävelyttämään maneesiin. Se on sellainen sisäinen jännittäjä, se ei aina näy ulospäin kun se on jännittynyt mutta mä tunnen sen niin hyvin selkään kun se jotenkin sulkeutuu itseensä koko hevonen eikä yhtään anna mun ratsastaa. Se vähän sipsuttaa ja menee ihan kahdessa osassa kun selkä menee vähän lukkoon ja jumiin.

Alkuverryttelyä





Pipille pitää vaan antaa aikaa uudessa paikassa, rauhassa kävelyttää ensin maastakäsin, sitten selästäpäin kävellä ja rauhassa verkata. Se käyttäytyi todella kiltisti vaikka oli niin jännittynyt kuin oli. Alkuverkassa oli aika hyvän tuntuinen, mutta sitten sattui pieni insidentti kun yks 4-vuotias vauveliini meinas tulla Pipin syliin, Pippi ei onneksi sen enempää draamaa siitä tehnyt mutta vähän nosti jännitystä tietenkin. Sitten se vielä jäi hetkeksi yksin maneesiin ja siitä se ehkä jännittyi eniten.

Valmennuksessa ei tehty muuta kuin vaan siirtymisiä ympyrällä laukka-ravi, missä Janne halusi että se nostaa pienemmin eikä ota niin isoa askelta laukannostoon (tämäkin johtui siitä jännittyneisyystä,kun ei vaan saa takaosaa alle silloin) vaan enemmän työntää takaa eikä kauho etujaloilla niitä nostoja. Sitten kun nämä sujui tehtiin vähän kokoamisia laukassa pari askelta sulkumaisesti ympyrällä.

Tässäkään en päässyt takajalkoihin käsiksi ollenkaan kun se vaan menee vähän lukkoon kun on noin jännittynyt. Kerran se hengähti oikeen isosti laukassa ja tippui siitä raviin reppana.. Viikonloppuna tuli myös ekat ihan kunnon pakkaset (-8 oli la-iltana) niin ehkä se kylmyyskin jotenkin teki koko reissaamisen entistä jännittävämmäksi.

Kuitenkin Pippi parani loppua kohden ja se käyttäytyi mun mielestä äärimmäisen hyvin kun se yritti kuitenkin vaikka se oli ihan kauhusta kankeana siellä :P

Sunnuntaina meni jo huomattavasti paremmin, se alussa kyllä jännitti ja vähän nousi edestä liian ylös, mutta sain sen aika nopeasti rentoutumaan ja Jannekin sanoi  että näytti huomattavasti paremmalta nyt kun se päästi mut vähän enemmän ratsastamaan. Ei vieläkään lähes kuten kotona, mutta ihan niin, että asiallisesti pystyttiin tekemään avot, sulut, siirtymiset laukka-käyni-laukka ja lopussa vähän ravissa eteen-kiinni missä saatiin pari oikeen kivaa askelta missä se kokos jo vähän enemmän takaosalleen.

Tässä jo vähän rennompi ylälinjasta ja lyhenee kropastaan, Pipin pitää tulla pienemmäks askelistaan ja enemmän "kasaan" kropastaan.










Tässä kyllä kokoaa mutta kun oli niin jännittynyt koko tilanteesta niin on kuitenkin kireä ylälinjastaan. Kotona meillä on melk ollut isompi ongelma, että Pippi menee liian pyöreäksi edestä, nyt tuntui että oli päinvastainen ongelma :D


Tässä tulee jo aika hienosti takaosa alle ja ylälinjakin suht rentona.





Kameraan Pippi osaa kyllä katsoa vaikka kaukaakin :D


Se oli sen verran jännittänyt, että yön yli oli vähän kuihtunut, todennäköisesti juonut liian vähän. Se syö tosi hyvin heinää reissun aikana ja kotonakin kaikki rehut se on syönyt. Pippi on kuitenkin sen verran vähän reissannut, että vielä tarvitaan vaan rutiinia tähän hommaan, ja ennen kaikkea Pipille hyviä kokemuksia. Just, että ei tarvi vaatia siltä kaikkea mitä siitä lähtee kun lähtee muualle kun se vielä noin jännittää, vaan pitää se tyytyväisenä ja vaan tehdä sille helppoja asioita jotta se oppii, että on kivaa lähteä muualle eikä sitä tarvitse jännittää tai stressata eikä siltä vaadita mitään kummempia.

Ja tokihan se näkyy ja sen huomaa, ettei olla päästy treenaamaan normaalisti kun Pippi oli pitkään satulan takia kipeä eikä vieläkään tunnu, että se on ihan täysin palautunut. Kuitenkin aika kauan ratsasteltu sitä vaan pitkässä matalassa muodossa vaan hölkäten, niin se vie sit aina oman aikansa että taas päästään takaisin raiteille.

Seuraavaksi lähdetään varmaankin tänne naapurimaneesille treenailemaan vielä kerran ennen kun sitten 3 viikon päästä on taas aika lähteä Nipsulle Keisarinmäelle treenileirille! Nyt vaan usein tommosille pikkureissuille että matkustaminen tulee tutuksi eikä muualla ratsastaminen olisi niin jännää. En usko että tässä montaa kertaa tarvii lähteä muualle ennen kun Pippi tajuaa, ettei tässä ole mitään jännittävää.


fredag 16 november 2018

Hommat sujuu taas!

Oi taas venähtänyt tänne blogiin postaaminen.. pahoittelunu mutta toivon mukaan seuraatte mua myös instagramissa mihin päivittelen lähes päivittäin!

Pipillä tosiaan todettiin hieronnassa, että sen lantio oli jumissa, ja sitä nyt sitten hoidettu 2 vkon välein pari kertaa. Se oli aivan kauhea ratsastaa kun se vaan makas lapojen päällä, ja varsinkin oikeaan ohjaan. Tuntui tosi kankealta koko hevonen, selkeästi siis jostain kinnasi.

No nyt se on sitten pikkuhiljaa lähtenyt paranemaan päin, ja nyt onkin sitten viimeiset kaksi viikkoa ollut aivan ihana ratsastaa! Nyt on jumitkin mitkä sille tuli sen satulan taaksevalumisen takia, parantuneet. Viimeksi ke:na oli hieronta ja nyt Pippi tuntui jo hyvältä, mitä se siis on jo ratsastuksessakin ollut. Hyvin se kertoo kun jotain ei ole hyvin.

Se mitä olen sen kanssa nyt lähinnä tehnyt, on vaan paljon eteen-alas ratsastusta. Jätän kannukset aina välillä pois, kun se on niin herkkä ollut kyljistään niin ajattelin, että ehkä se näin rupeais sietämään jalkaa paremmin ja pääsis vähän lähemmäs sen jalan kanssa. Tää on tehnyt niin terää ja Pippi on nyt sata kertaa parempi jalalle! Ennen se helposti vähän hermostui jos yritti jalalla saada reaktion, nyt se ragoi oikealla tavalla (ottaa takajalat alle ja lähtee työntämään eteenpäin) ja nyt siis myös kannuksilla myös reagoi oikein ja on rennompi kyljistään.

Ja arvatkaa mikä on kokonaan hävinnyt?!! Se sen satulavyöpaniikki?! En tajua, se ei millään tavalla enää reagoi kun menee selkään, vaan heti saa laittaa pohkeet kiinni ja se on täysin normaali. Ennen kun se oli NIIN herkkä ja kosketusarka. En oikeen keksi mitään muuta kuin että sillä on varmasti ollut vatsassa jotain pidempään aikaa, koska se käyttää vatsalihaksia nyt ihan eri tavalla myös, ennen se vatsa vähän "roikkui" alhaalla. Tähän ei voi muuta sanoa kuin että Science Supplementsin Gastro Kind on tehnyt niin hyvää Pipin vatsalle!

Ja jotenkin mietin jos se Prestigen RP vyö antaa sen verran vapautta että sekin on poistanut sen satulavyö paniikin.. Aika kumma kuitenkin ja niin mahtavaa, että tommoinen ongelma ollaan saatu pois systeemistä < 3

Nyt kun tosiaan niin pitkään vaan ratsastelin matalassa rennossa muodossa, niin tuntuu, että ollaan Pipin kanssa tultu lähemmäs toisiamme, ja Pippi luottaa muhun nyt ihan eri tavalla. Se ei kyseenalaista mua ollenkaan samalla tavalla mitä ennen. Ollaan nyt otettu rennosti ja rauhassa lähdetty rakentamaan luottamusta taas ja yritetty pitää työnteko mahdollisimman vaihtelevana, eikä liikaa rankkoja treenejä.

Pipin kroppa ei tarvitse niin paljon rentoja jumppapäiviä, mutta luulen että sen mieli ja pää tarvitsee niitä sitäkin enemmän! Haluan että se kokoaminen ja liikkuminen tulee rentouden kautta eikä sen kautta että se vähän hermostuu ja kuumenee. Toivon, että olen nyt oikeilla jäljillä, kun ainakin nyt on työnteko sen kanssa niin superkivaa ja toki nyt kun ei ole satulaa joka valuu 10cm liian taakse kun ratsastaa varmasti tekee sen olon paljon kivemmaksi myös :D

Satulaa en ole vielä uutta ostanut mutta toivon että sekin ongelma ratkee pian!

Ens viikonloppuna ollaan menossa Janne Berghin treeneihin, odotan niitä tosi paljon! Janne tulee tänne Pohjanmaalle eli ei tarvitse ihan rusalle asti ajaa ;)

Viimeistään Jannen treeneistä lupaan teille tuoreita kuvia, kun Heidi Järvi tulee mukaan kuvaaamaan < 3 tämä kuva siis Heidin ottama myös :) meidän eka kuvasessio kesältä.

lördag 6 oktober 2018

Takapakkia...

Miks aina kun rupeaa menemään tosi hyvin, niin heti pitää palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa tästä lajin vaikeudesta? :P



tälle herkkäselälle nyt sit penkki etsinnässä..

Pippi oli niin mielettömän hyvä meidän treenireissun jälkeen ja tuntui, että päästiin niin iso harppaus eteenpäin. No se vähän kostautui, koska tän seurauksena kun Pippi alkoi käyttämään kroppaa ihan eri tavalla niin se sen satula epäsopivuus tietenkin tuli nyt kunnolla esille.. Se on ollut sen kanssa ihan tyytyväinen kun se on liikkunut vähän "sinnepäin", ei oikeen käyttänyt selkää kuten pitäisi, niin eihän se satula silloin niin paljon häiritse. Nyt se sitten on liikkunut siis liioittelematta 10cm liian taakse kun ratsastaa, niin voitte kuvitella, että hevonen joka oli reagoinut pienen padin vaihtoon ei ehkä tästä oikeen tykkää..

Mä nyt ainakin oletan,että tämä on syy kun Pipistä on tullut tosi haluton liikkua, varsinkin siinä kun pitäisi vähän koota ja nostaa selkää. Se myös raspattiin, ja sillä oli paljon piikkejä, niin tokin sekin hoito on voinut jättää vähän araksi suusta/leuoista... No kuitenkin, nyt on joka tapauksessa uuden satulan hankinta edessä, ja nopeasti pitäisi saada uusi kun en tuossa mun childericissä halua sitä enää ratsastaa ettei jää huonoja kokemuksia.

Eli viime valmennuksesta ei sitten loppujen lopuksi tullut oikeen mitään niin siitä nyt ei sen enempää.  Jos joku osaa vinkata hyvää satulaa joka sopii herkälle hevoselle niin kaikki vinkit tervetulleita! Itse tykkään tosi paljon Custom Saddleryn satuloista, sitten on tämä uusi Devocoux makila harmonie joka kuulostaa sellaiselta joka voisi olla mun herkkikselle sopiva, toki Kingsleyn uudet satulat, henning, childeric..




Mun childeric tulee myyntiin kans jos joku tarvitsee leveää satulaa! :D (teetetty aikoinaan Hiltonille)

fredag 28 september 2018

HIHS Shoppailusuunnitelmia ja Lippu-arvonnan voittaja!

Lippuarvonnan voitti Ansa Osara:

"Paras muisto on ihan ensimmäiseltä kerralta, jolloin olin 9 tai 10v.ja olin aivan haltioissani upeista World Cup-ratsukoista 🤩"
Ansa Osara 


Tämä postaus yhteistyössä Helsinki International Horse Show:n kanssa


Onneksi olkoon! Ja mukavia HIHS-elämyksiä :) (sinuun otetaan myös henkilökohtaisesti yhteyttä)

Itse odotan kerrankin shoppailua aika paljon kun vihdoinkin on hevonen ;D,  ajattelin
jo etukäteen tehdä pienen shoppailulistan tähän, katsotaan sitten löytyikö kaikki shoppailtavat kamat ;)

kuva lainattu täältä

1. KEP-kypärä. tämmöistä olen niin kauan kuolannut mutta en yhtään tiedä miten sopisi mun päähän, joten tämmoinen täytyy ainakin sovittaa jos vaan mahdollisuus on. Haaveilen pinkkiglitteristä etuosasta ja tummansinisestä kypärästä!

2. Suojia. Näitä ei voi ikinä olla liikaa.. mulla on eniten karvasuojia niin jotkut ei-karvasuojat vois olla kivat, jotka olis helpompi pitää puhtaana, esim Eskadronin allround suojat.

3. Kaviorasva. Tylsä mutta tarvitsen uuden kaviorasvan kun Pipin kaviota rasvataan niin usein :D

4. Fleeceloimi. Myin melkeen kaikki mun kivat loimet pois niin nyt saan shoppailla näitä lisää (olen aikamoinen loimi-addikti)

5. Eskadronin villaloimi, se keltapuna-raidallinen < 3 mulla on ollut tämmöinen mutta myin sen pois eli nyt pitää ostaa uusi samanlainen kun nämä ovat niin hyviä :D Löytyykö näitä muuten enää mistään?? Yritin just aikaisemmin tänään selailla netistä mutta mistään en löydä :O 

6. Bootseja. näitäkään ei vaan voi olla liikaa!

7. Uusi otsapanta mun Otto Schumacherin kankeihin, nykyisestä monet kivet irronnut

8. Sprengerin kuolaimet, kankikuolain ja bridong. Nyt Pipillä on jotkut halppisversiot, toimii ihan hyvin niillä mutta tiedän että Sprengerin kuolaimilla toimis vielä paremmin!

9. Kisatakki! Senkin mä olen myynyt pois, frakki löytyy jo uusi, mutta tarvitsen siis kisatakin myös.

Tänään Pipillä on ollut kunnon huoltopäivä, kengitys ja sitten ratsastuksen jälkeen klippasin sen ekan kerran. Vielä pitää pää ja jalat klipata mutta jätin ne toiselle päivälle :) Kiltisti oli, tykkäs vaan kun sitä "rapsutteli" :) Huomenna ja sunnuntaina tarkoitus treenata vähän enemmän, maanantaina kevyt juoksutus sekä raspaus! Tiistaina kevyt jumppa kun sitten on taas Nipsun valmennukset ke-to :)

torsdag 27 september 2018

Kuplan puhkaisu

Kotona taas älyttömän antoisan reissun jälkeen! Uuden hevosen kanssa ensimmäistä kertaa reissuun lähteminen on aina vähän jännää. Miten se matkustaa, miten reagoi uuteen ympäristöön, syökö hyvin, stressaako, onko minkälainen ratsastaa uudessa paikassa jne. Sanoisin, että tämmösillä reissuilla oppii tuntemaan hevosen niin paljon paremmin ja ihan eri tavalla kun vaan, kun on kotona.



Hemmetin hyvän treenin lisäksi ollaan siis kyllä tutustuttu Pipin kanssa vielä paremmin toisiimme, eikä enää seuraavalla kerralla reissuun lähteminen tule jännittämään kun jo tietää vähän miten Pippi reagoi uuteen ympäristöön jne.

Tiesin jo, että se matkustaa tosi hyvin, itse asiassa paremmin kun mikään mun entisistä hevosista. Se seisoo ihan hiljaa kopissa ja syö heinää tyytyväisesti eikä ainakaan ulospäin näe, että se olisi stressaantunut. Uuteen paikkaankin se reagoi tosi rauhallisesti, se ei kyylää kyllä YHTÄÄN mitään, mikä on ihan supertärkeä asia tulevaa kisahevosen uraa ajatellen ;)

Olin su:na kotona muuttanut ihan pientä yksityiskohtaa satulan alla, kun olen käyttänyt satulan etukaaren alla Eskadronin pintelipatjaa nostamaan edestä vähän. Löysin mun varastosta sellaisen edestä korottavan Eskadronin padin, eli se on periaatteessa ihan samaa materiaalia mitä se pintelipatja mutta se ei taitu kaksinkerroin kuten pintelipatja. Pippi oli tosi oudon superherkkä kun menin su:na selkään, ainahan se on vähän herkkä jaloille ekat pari kierrosta mutta nyt oli liioitellun herkkä, ihan sen olonen, että käveli neulojen päällä ja olis voinut räjähtää koska vain. Hassua tässä on se, että se ei näy ulospäin, se näyttää tosi rennolta ja kävelee kiltisti mutta selkään sen tuntee kuinka se kiehuu sisällä. Kyllä se sitten rentoutui kun vaan kävelin pidempään ja odotin, että tilanne meni ohi.



Teki sitten saman ma:na Keisarinmäellä kun menin selkään, edelleen käytin sitä Eskadronin padia enkä pintelipatjaa. Siinäkin se sitten rentoutui noin 10min jälkeen, tässä on vaan se, että jos se tuossa tilassa säikähtää jotain ja mun jalat heilahtaa niin sieltä voi tulla aikamoinen pukkisarja :D sitten kun se rentoutuu ja saan tuoda jalat lähelle ei ole mitään ongelmaa, sitten se on superhyvä ratsastaa. No, mietin sitten mitä olen muuttanut, ja hokasin ton padin, ja laitoin sitten ti:lle taas pintelipatjan satulan alle, ja kas, heppa oli taas ihan normaali(normaali se on kun on vähän herkkä jalalle mutta normalisoituu kierroksen tai kahden jälkeen)! Tässä aika hyvä esimerkki siitä kuinka herkkä tämä neiti on!

Treeneistä sitten. Päästiin omasta mielestäni noin valovuosi eteenpäin näitten kolmen päivän aikana. En varmaan itse olisi tähän "kuplan puhkaisuun" päässyt ikinä, tai siinä olisi ainakin mennyt vuosi ennen kuin olisin uskaltanut siihen :D

On kyllä kiva, miten valmentajan kautta oppii ymmärtämään omaa hevosta paremmin.  Pippi on tosi kiltti ja periaatteessa kuuliainen, se tekee kiltisti mitä pyytää, mutta se antaa murto-osan vaan itsestään, se menee silleen pikkunätisti mutta ei ihan päästä ratsastajaa lähelle. Se on vähän sellaisessa kuplassa, mihin mun on pakko päästä jos haluan saada kaiken sen kapasiteetin irti.

No, tätä kuplaa lähdettiin sitten puhkaisemaan sillä, että mun piti korjata sen virheet heti, ja sanoa, että hei "tämä siirtyminen ei kelpaa, sun pitää kantaa vielä paremmin, ja hyväksyä mun avut VIELÄ paremmin". Tehtiin ihan laukka käynti siirtymisiä missä se vähän rupes kiemurtelemaan ja tuli pohjetta vasten, tässä piti uskaltaa pamauttaa pohje kerran pari kunnolla kiinni, että se oikeasti tuli läpi, niin , että se rupeis käyttämään koko kroppaa oikeen. Tässä kun pari kertaa sen korjas niin se rupes tekemään täydellisiä siirtymisiä ilman että tarvi mitään ekstraa pyytää. Kun se tajuaa, niin se tekee asiat melkeen ajatuksen voimalla.

Mun pitää olla tosi tarkka näissä pienissä helpoissa jutuissa jo, koska muuten ongelmat tulevat perässä sitten kun ruvetaan tekemään vaikeita asioita. Eli tässä vaiheessa jo olla tosi tarkka, että se kuuntelee mua 110% eikä vaan 50% ;) mikään "sinnepäin" ei enää riitä, vaan jokainen askel pitää olla JUST tarkalleen oikein.

No näitten pikkujuttujen kautta sain sitten yhtäkkiä Pipin työskentelemään enemmän ja käyttämään enemmän sen koko kroppaa oikealla tavalla. Tuntui, että saatiin kupla puhkaistua, se selkeästi hyväksyi mut eri tavalla ja antoi mun ratsastaa enemmän ja sain siitä enemmän irti kuin koskaan aikaisemmin!

Paljon keskityttiin laukkaan, että sain siinä rehellisemmän laukan kun se helposti menee vähän "kahteen osaan". Vaihtoja tehtiin paljon, oikeasta vasempaan on tosi helppo ja hyvä, vasemmasta oikealle vaihtaa helposti takaa jäljessä, niin tässä pitää saada paremmin läpi ja työstin sitä niin, että tulin oikeassa kierroksessa vasenta laukkaa, lähdin väistämään vasemmalla pohkeella oikealle, samalla sen piti olla kevyt ja irti oikealta ohjalta ja kun vasen taka oli hyvin alla piti tehdä vaihto, niin että itse jään enemmän vasemman takajalan päälle, pidän vasemman kyljen lyhyenä vasemmalla pohkeella ja ohjalla.

Keskiviikkona vasen-oikea vaihto onnistui puhtaasti jo ekalla yrityksellä, seuraksena siitä, että oltiin työstetty se itse laukka jo paljon paremmaksi ja rehellisemmäksi, silloin vaihtokin onnistuu. Eli tätä pitää nyt harjoitella paljon että saadaan vaihdot kuntoon.

Keskiiviikkona keskityttiin eniten raviin, ja sen muokkaamiseen. Sain aloittaa tekemällä TOSI kootusta käynnistä seis, ja siitä taas tosi koottuun käyntiin. Tästä pikkuhiljaa käynti-ravi siirtymiset, missä sen pitää oikeen ponnistaa raviin. Sitten kun nämä sujui saan passagen vähän itsestään ja pystyi tekemään ravia paikallaan. nämä siirtymiset ovat tärkeät sitten passage-piaffi siirtymisiä ajatellen. Niin että voin nyt jo lyhentää sen ravia niin paljon, että se tulee paikalleen ja siitä taas eteen, niin että tahti säilyy ja eteenpäinpyrkimys myös. Se haluaa itse mielellään liikkua tosi isosti passagessa niin tätä täytyy saada nyt pienemmäksi että se olis sille helpompaa. Vähän yrittää neiti liikaa sit kun sen saa mukaansa < 3 mutta pienempää passagea niin siirtymiset on helpommat ja tässä vaiheessa koulutusta tärkeintä vaan saada ideasta kiinni, ja silloin se saisi mielellään olla mahd helppoa, eli pienin askelin. Isoaa liikettä tähän hevoseen saa aina, sen pitää oppia olemaan pienempi ja nopeampi jaloistaan.

Vähän katsottiin laukassakin kokoamisia keskiviikkona, sain tehdä V-linjaa missä kääntää 1/4 piruettia. Enpä ole ennen Pipin kanssa mitään tämmöistä tehnyt mutta kas kun neiti on avuilla ja mun mukana niin se vaan tekee mitä vaan vaikkei periaatteessa osais :D Tää on kyllä mun mielestä niin uskomatonta tän hevosen kanssa, ei sille tarvitse opettaa mitään, jos se tajuaa mitä pyydetään ja ennen kaikkea hyväksyy että mä pyydän, niin se tekee ihan mitä vaan. Sen on niin helppo koota, taipua, jne, ettei temput ole mikään juttu sille.

Summa summarum, en itse varmaan uskaltaisi lähteä puhkaisemaan Pipin kuplaa vaan siihen tarvitsen osaavan valmentajan mukaan johon luotan täysin! Se on kyllä kaiken A ja O, että uskaltaa luottaa valmentajaan ja tekee just niin kuin se sanoo. Yritän aina muistaa jokaisen sanan mitä Nipsu mulle kertoo, jotta voin sitten yksin treenatessa harjoitella samoja asioita sillä tavalla kuten Nipsu on neuvonnut. Aina ei voi kaikkea muistaa kun tulee niin paljon neuvoja mutta yritän! Ja nyt tosiaan tarkoitus kyllä säännöllisesti ajaa Keisarinmäelle treeneihin Vaasan valmennusten lisäksi, koska apua tarvitaan, en mä yksin tämmösiä asioita saa toimimaan!

Nyt on just se vaihe koulutuksessa kun pitää pistää hevonen tosissaan hommiin, ja se ei aina ole niin helppoa motivoida se oikealla tavalla, kuitenkin niin, että se kunnioittaa mua eikä aina kyseenalaista mitä mä pyydän. Pippi ei oikeen vielä tykkää kun se viedään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta sen täytyy siihen vaan oppia, muuten kehitystä ei tapahdu! Sehän tykkää tehdä töitä ja on aika innoissaan sitten kun sen saa mukaansa, ihana heppa < 3

Ensi viikolla Nipsu tulee tänne Vaasaan niin sitten saadaan taas jatkaa treenejä. Toivon, että voin pitää tämän hyvän vireen nyt päällä sinne asti!

Nyt vois sanoa, että tutustumisjakso on ohi, nyt ollaan aloitettu hommat tosissaan! 




lördag 22 september 2018

Lauantai-aamun pohdintoja

Jos ihmettelette miksi täällä yhtäkkiä tulee postauksia näin tiheään tahtiin, niin syy on siinä, että olen kipeänä kotona jo kolmatta päivää! Maanantaina pitäisi olla jo kunnossa kun lähdetään Espooseen treenaamaan.. Onneksi kuumetta ei ole ollut joten kyllä siitä selviää vaikkei ihan tiptop oliskaan, mutta olishan se kivempi olla vähän paremmassa kunnossa kun kerrankin lähdetään reissuun..


No flunssaa tai ei, eilen oli pakko käydä ratsastamassa, kun Pippi ei oikeen ole hyvä jos sitä juoksuttaa paljon, tai varsinkaan jos se ei tee mitään. Vapaapäiviä voi antaa maks yhden kerrallaan, muuten se on aivan liian pinkeänä :D Tuntuu, että se nyt joka kerta päästää mut aina vähän enemmän vaikuttamaan, pääsen siihen "käsiksi" aina vähän enemmän. Se on vähän sellainen "reserved", ei päästä ratsastajaa ihan ratsastamaan noin vaan, vaan sille täytyy antaa aikaa, ja sen täytyy tuntea, että se voi täysin luottaa ratsastajaanasa ennen kun täysin "antaa periksi". Se on ehkä vähän väärä termi, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan :)

Tosiaan se rehun vaihtaminen on tehnyt ihmeitä! Nyt tuntee, ja näkee, että ne vatsalihaksetkin tekee töitä ja nostaa sitä selkää ylös. Se on ehkä koko ajan ollut vähän se heikko lenkki Pipillä, sen selkä. Sitä pitää vahvistaa, ja jotta selkä voi vahvistua ja kantaa, täytyy sen pystyä nostamaan vatsalihaksilla se vatsa ja selkä! Ja se on ehkä ollut sille vähän vaikeeta, kun vatsa ollut selkeästi vähän kipeä, niin se on vähän pitänyt vatsaa alhaalla ja silloin toki myös on mahdotonta saada pohjeapuja läpi oikealla tavalla.

Paljon ratsastan vaan suoraan uraa eteenpäin, tekemällä pieniä siirtymisiä, Pippi haluaa ehkä hiukan nojata mun oikeaan käteen, korjaan tätä ratsastamalla oikeassa kierroksessa oikeastaan koko ajan todella lievässä sulussa, ja vasemmassa kierroksessa pieni vastataivutus. Nämä ihan niin vähän vaan, että saan sen suoristettua. Tässä on paljon hevosta ja se vaatii aina aika pitkän työskentelyn, että saa kaikki ruumiinosat paikoilleen niin sanotusti. Ja vielä tarvitsee paljon voimaa tässä. Varsinkin kulmat ja kaarteet ovat vielä vähän vaikeat, tässä teen aina ennen kulmaa tai ennen kun käännän, ison puolipidätteen ja pyydän ravaamaan melkeen paikallaan(laukassa melk piruettilaukkaan) ja käännän tässä pienessä ravissa/kootussa laukassa), jotta saan sen takaosalle ja tasapainotettua. Eli liioittelen puolipidätteen ennen jokaista käännöstä.

Eilen saatiin aikamoinen break through, kun tunsin, että sain sen oikean lavan hallintaan ja, että se rehellisesti taipui mun oikean pohkeen ympäri, ja silloin sujui kulmat ja kaarteet ravissa vaivattomasti, se kantoi itsensä siinä hyvin ja ravi säilyi! Tuon hevosen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun tuntee, että koko ajan pääsee eteenpäin, ja mitä kauemmin ratsastaa, sen paremmaksi se muuttuu. Mä olen aina ollut sellainen joka ratsastaa 30-40 min, mutta Pipin kanssa vierähtää helposti se tunti kun sen kanssa vaan niin ajatukset karkaa että aika unohtuu, ja sen selässä on niin mahtava olla, että ei malttais lopettaa < 3

Todella paljon hommia vielä on edessä, mutta mulla ei ikinä ole ollut hevosta alla jonka kanssa on näin HAUSKAA ja kivaa tehdä töitä. Pippi on niin ihanaluonteinen, se aina yrittää ja haluaa myös tehdä, ja siitäkin huomaa, että sillä on hauskaa kun treenataan! Kyllä se kemia hevosen ja ratsastajan välillä on niin tärkeä. Ja mä niin tykkään sen tammamaisuudesta! Kuka olisi uskonut, että musta tulee tämmöinen tammaihminen :D






fredag 21 september 2018

Small Tourin finalistit ja LIPPU-ARVONTA!

(Tämä postaus tehty yhteistyössä Helsinki Horse Show:n kanssa)




Helsinki Horse Show lähestyy kovaa vauhtia ja me ollaan jo varattu junat ja hotellit, tulen itse olemaan paikan päällä lauantaina ja sunnuntaina, tietenkin seuraamassa kouluratsastusluokkia, mutta odotan tänä vuonna tosi paljon myös Expoa :D nyt kun vihdoin on se hevonen jolle voi shoppailla ;)

Small Tourin finaali tullaan ratsastamaan jäähallilla lauantaina 20.10 iltanäytöksessä, ja finaaliin ovat kvaalautuneet:

1 Maattola-Lindholm Sara Sambaya DC
2 Therman Susanna Dragonheart HURA
3 Lehtonen Laura Rascaja HR
4 Paloheimo Ella Wolle Wolkenstein HyvUra
5 Hirvo Heli Don Preferido VRS

Saraa ja Susannaa olen jo ehtinyt aikaisemmin vähän haastatella, voitte ne haastattelut lukea täällä.

Pyysin vielä muilta finalisteilta vähän ajatuksia finaaliin pääsystä, mitä he tekevät ratsastuksen lisäksi, sekä kertomaan heidän ratsuistaan:

Laura Lehtonen - Rascaja

"Olen 27 vuotias, maaliskuussa valmistunut Kasvatustieteiden maisteriksi luokanopettajakoulutuksesta ja työskentelen nykyään ensimmäisen luokan opettajana Espoon kaupungissa. Onneksi työpaikka on lähellä tallia, jossa kaikki ylimääräinen aika kuluukin 😉

Hevosesta: Rascaja eli Rasse on 12v hannover tamma, joka on ollut minulla 4 v asti. Viimeiset 2,5 vuotta olen valmentautunut Englannissa Emile Faurien luona. Tämä olis siis ensimmäinen kilpailukausi Suomessa kolmeen vuoteen, sillä Rasse tuli vasta huhtikuun lopussa Suomeen. Nykyään olemme keisarinmäessä jossa minua valmentaa Nipsu Porthan-Broddell.

En osannut oikeen odottaa tältä kaudelta mitään, sillä Rasse tuli vasta niin myöhään keväällä suomeen. Kuitenkin kausi on mennyt hienosti ja huipentuu HIHS:iin. Tavoitteena on suoritua Jäähallilla omalla tasollaan freestylestä, sillä meistä kumpikaan ei ole vielä kilpaillut näin isolla areenalla 😊 Rasse ottaa helposti kierroksia kun tietää että ollaan kisoissa, joten toivon myös, että kierrokset pysyvät kohtuullisina Jäähallilla 😄"

Laura ja Rasse Laaksolla.





Ella Paloheimo - Wolle Wolkenstein

"Olen tosi innoissani kun viimeksi Future cupin finaalissa 2015 (jolloin voitettiin) pääsin siellä jäähallilla ratsastamaan ja siellä oli tosi kiva ja lämmin ”ison kisan” tunnelma,  niin odotan aika samanlaista kokemusta! Toivottavasti Wollekin on yhtä hyvällä mielellä siellä kuin viimeksi 🤪 Wolle on fiksu hevonen sekä iso persoona. Kun menee hyvin ja saa sen kokonaan puolelleen, niin silloin myös antaa kaikkensa, mutta se punainen lanka on todella ohut, sillä pahimmassa tapauksessa hänellä voi myös palaa käämit helpostikin ja vetää iha ranttaliksi... joten tätä ei tietenkään toivota vaan yritetään lähteä hakemaan mahdollisimman tasaista ja rauhallista suoritusta☺️ Itse olen omien ratsastuksien ohella  tehnyt töitä ja tällä hetkellä keskityn pääsykokeisiin lukemisiin.
Sekä tämä on meidän ensimmäinen kausi kun ollaan kisattu myös intermediate I -tasolla nuorten ohjelmien lisäksi. Olen tosi kiitollinen, että mulla on näin osaava hevonen jolla oon päässyt näitä asioita harjoittelemaan ja nyt jo kilpailemaan. Kun ei sitä ikinä tiedä tulevaisuuden hevoskuvioista milloin pääsee taas samalla tasolla kilpailemaan. Nämä on siis mun päätöskisat tämän hevosen kanssa minkä jälkeen Wolle siirtyy junioriratsuksi mun pikkusiskolle."


Ella ja Wolle EM-kisoissa 2017 Roosendaalissa, Hollannissa.

Heli Hirvo - Don Preferido

"Finaaliin pääsy on mahtava juttu, ja se oli kisakauden tavoitteena! Ohjelmaa on nyt hiottu Janne Berghin avustuksella, ja Jannen maajoukkueryhmässä myös valmentaudumme. Lisäksi meitä valmentaa Kaarina Böckmann Saksasta. Kurin musiikkina soi REM. Kur on jännittävä ratsastaa, toivon tietysti onnistuvani teknisesti, mutta myös ajoituksessa musiikkiin! Tulossa on jännittävä ilta, koskaan ei tiedä miten rennosti pystymme jäähallissa esiintymään. Retu on vahva persoona, johtajaluonne, joskus se voi olla sitä myös radalla😉! Se on selviytynyt ähkyleikkauksesta ja sitä seuranneesta tyräleikkauksesta, koska on elämäniloinen ja  itsevarma. Retu on omakasvattini, meillä on siis hyvin erityinen suhde ja olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta myötä- ja vastoinkäymisissä! Olemme kilpailleet yhdessä nuorten hevosten luokista lähtien, ja matka on ollut hieno💕! Tämä kausi on mennyt hienosti Inter tasolla, tulostaso on vakiintunut ja keväällä ratsastimme Ypäjällä ensimmäiset KV radat! Teknisesti Retu alkaa olla aika vahva, ja sillä on karismaa, toivottavasti saan sen esille jäähallissa! Itse olen tehnyt uraa IT-alalla, mutta nykyisin pidän 20-hevosen valmennustallia Valkeakoskella. "

Heli ja Retu Laaksolla Small Tourin osakilpailua suorittamassa





Loppuun vielä LIPPU-ARVONTA!

Mahdollisuus on siis voittaa:

 Perjantain Kansainväliseen Avajaisnäytökseen lippupaketti (2 lippua)

Osallistut näin:

- Kerro paras HIHS muistosi, nimesi ja sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommenttikenttään, viimeistään 25.9 klo 23:59.

- Voittaja arvotaan tämän jälkeen ja hänelle ilmoitetaan sitten henkilökohtaisesti voitosta.

ONNEA ARVONTAAN!

torsdag 20 september 2018

Ratsastajan kehonhuolto ja hyvinvointi

Paljon sitä tulee pohdittua hevosesta, sen ruokinnasta, kengityksestä, sitä hierotaan, treenit suunnitellaan tarkasti hevosen mukaan jne jne. Mutta entäs missä roolissa ratsastaja on? Onko samantekevää mitä ratsastaja esim syö jotta hän ratsastaa mahdollisimman hyvin? Entä ratsastajan oheisliikunta ratsastuksen lisäksi, onko sillä mitään merkitystä? Tai esim hieronta tai muu kehonhuolto? Puhumattakaan henkisestä hyvinvoinnista? Moniko on huomannut, että kun on hyvällä tuulella, niin ratsastus yleensä sujuu hyvin, tai jos on stressaantunut/väsynyt niin silloin ratsastus ei suju?



Mä olen aina ollut kiinnostunut treenaamaan ratsastuksen ohella. yli 10 vuotta olen käynyt salilla, rakastan juoksemista, ja terveelliset syömistavat ovat aina olleet lähellä sydäntä. En ole aina yhtäjaksoisesti syystä tai toisesta noudattanut terveellistä ruokavaliota tai käynyt säännöllisesti treenaamassa, mutta olen yrittänyt parhaani. Välillä tullut treeniin taukoja kun ei vaan ole ehtinyt tai jaksanut, ja syömiset ovat yleensä joko superterveellistä, tai sitten mättöillään kunnolla :D

Joten aika hyvin tiedän miltä tuntuu kun syö epäterveellisesti eikä liiku, ja mikä se tunne on kun syö hyvin ja liikkuu paljon. Voin sanoa, että ero on aivan mieletön! Jos syö huonosti eikä liiku on olo ihan järkyttävän väsynyt eikä mikään kiinnosta enemmän kuin maata sohvalla ja syödä vähän enemmän :P energiaa ei vaan ole, kun kaikki energiat menee siihen (huonon) ruoan sulattamiseen, ja helposti mielialakin on alhaalla, itse olen ainakin helposti aika negatiivinen ja kiukkuinen silloin.

Sitten jos jaksaa esim herätä aamulla ja lähteä sille aamulenkille, syö terveellisesti, olo on tosi kevyt ja energinen, ja mielialakin on todella paljon parempi! Kroppa tarvitsee liikuntaa, ja mä ainakin huomaan itse, että olen tosi paljon iloisempi kun käyn säännöllisesti treenaamassa. Treenin jälkeiset (Tarkoitan nyt siis sellaisia missä nostetaan syke maksimiin ja hiki lentää) fiilikset ovat aina ihan huikeat, enkä enää voisi ilman tätä elää!

Jotenkin raskauden jälkeen sain uutta intoa tähän omaan treenaamiseen kun painoa oli noussut raskauden aikana niin paljon. Enää en stressaa niin paljon siitä jos on pari kiloa ylimääräistä tai ei, enkä sen takia treenaa, vaikka se ehkä lähti sillä ensin käyntiin. Nykyään käyn salilla tai juoksemassa ihan vaan sen takia että siitä tulee niin hemmetin hyvä olo!



Toki sitten kun kuntokin nousee, kroppa vahvistuu, niin kyllä se näkyy myös hevosen selässä!

Mulla on aina ollut pieniä ongelmia vinouden kanssa ja nekin päätin nyt ottaa asiakseni korjata kun kerran on ollut siihen nyt aikaa. Päätin nyt, että käyn säännöllisesti hieronnassa/jäsenkorjaajalla/osteopaatilla tai mikä nyt tarve sattuu olemaan, mutta niin että en enää elä kauheitten jumien kanssa mitä olen ennen tehnyt :P mulla oli kroppa niin jumissa kun ensimmäisen kerran menin hoitoon, että huhhu. Tunne nyt kun tunnen itseni suoraksi eikä mistään kiristä on super! Hevosen selässähän nämä vinoudet tuntee kaikista parhaiten. Ja nyt kun olen käynyt 4 kertaa hoidossa on mun olo tosi paljon paremi ja suorempi, varsinkin hevosen selässä. Tänään olen taas menossa, tällä kertaa naprapaatille, katsotaan mitä siellä saadaan aikaiseksi.

Katson, että minulla on velvollisuus hoitaa oma kroppa kuntoon hevoseni takia. Jos minä olen suorempi, voin hyvin, olen fyysisesti hyvässä kunnossa, ratsastan myös hevostani paremmin, ja se on ehkä se KAIKISTA tärkein hevosta ajatellen  :)


(C) Heidi Järvi


onsdag 19 september 2018

Pipin ruokintaa muutettu

(Tämä postaus yhteistyössä Speedexin kanssa)

Viime kerralla kun Nipsu kävi täällä meitä valmentamassa tuli vähän pohdittua sitä, että Pipillä ehkä on vatsa vähän kipeä, kun se ei ihan anna ratsastaa jaloilla ja kun sen on vähän hankala nostaa vatsaa ylös kun kokoaa, kun sen ei pitäisi olla sille ongelma.

Kuva: HSK Photography


Periaatteessa olisi pitänyt varmaan antaa vatsalääkekuurin heti kun se tuli Suomeen, siinä kuitenkin tulee niin suuria muutoksia hevoselle ruokinnassa, ratsastuskessa, rutiineissa, ihan kaikessa. Plus siihen vielä matkat päälle kovassa helteessä. Noh hyvä olla jälkiviisas ja onneksi sen lääkekuurin voi kuitenkin aloittaa myöhemminkin.

Sain myös ohjeeksi jättää kauran kokonaan pois, ja lisätä kauraton täysrehu sijalle. Tein nämä muutokset sitten heti samantien, Pippi sai 10 pvän kuurin Antepsiniä, ja vaihdoin kauran tilalle Speedex Complete. Tämän lisäksi päätin vielä antaa sille kuurin GastroKind.

Speedexin rehuista voitte lukea lisää osoitteesta www.speedex.fi


Pippi onkin nyt loppuviikosta alkaen ruvennut toimimaan älyttömän paljon paremmin, nimenomaan kun sen kokoaa niin nyt tunnen, että se on sille niin paljon helpompaa. Se vähän "ahdistui" tuossa kun pyydettiin sitä kokoamaan kohti piaffia tai ihan vaan kokoamaan pikkuraviin, missä sen oikeasti täytyy se vatsa nostaa. Toinen juttu mikä on muuttunut paljon on juuri se pohkeitten käyttö, nyt saan ihan eri tavalla käyttää jalkaa eikä se ahdistu vaan se reagoi oikealla tavalla. Se on aina kyllä reagoinut oikein, siinä on vaan kestänyt hetken, ja olenkin ajatellut, että se on johtunut siitä sen pienestä vyöpaniikista. Mutta nyt kun vaihdettiin vyö (ostin sille sen Prestige RP:n) ja vaihdettiin rehut, niin se on heti alusta hyvä jalalle.

En edes halunnut harjoitella paljon "pikkuravia" sen kanssa aikasemmin kun se selvästi vaan ahdistui siitä, mutta nyt voin sen jo tehdä ja huomaan, että se on myös hevoselle nyt helppoa! Aivan mahtavaa, mikä ikinä sillä olikaan niin nyt vaikuttaa vatsa voivan paremmin, ja neiti on tyytyväinen sen kalliiseen satulavyöhön :D

Kyllä tässä on varmasti vielä monta asiaa oivaltavana ennen kun saadaan kaikki säädöt kohdilleen, puhumattakaan itse ratsastamisesta, mutta kyllähän kaikki varusteet, ruokinta jne täytyy olla ensin kunnossa jotta hevosella on mahdollisuus työskennellä oikein.

Nyt olen leikkinyt paljon ravin kanssa. Haluan saada sen pieneksi ja nopeaksi, niin että voin tehdä paljon siirtymisiä tässä eteen-kiinni ilman että se lähtee "leijumaan" tai jää pohkeen taakse. Sen pitää koko ajan olla nopea ja terävä ja lyhyt rungosta. Tämä on hyvää jumppaa ja toivon mukaan vahvistaa sitä oikealla tavalla.

Ensi viikkoa odotellaan todella innolla, lähdetään nimittäin Keisarinmäelle 3 päivän treenileirille Nipsun luo! Kiva lähteä Pipin kanssa ensimmäiselle matkalle, katsoa miten se käyttäytyy, ja oppia tuntemaan se vieläkin paremmin. Teen siitä tietenkin sitten erikseen postaukset :)

Viime sunnuntaina Pippi pääsi vähän irrottelemaan ja puomeilemaan, tarkoitus on, että päästäisiin hyppäämään jumppasarjoja sen kanssa säännöllisesti, tämäkin tosi hyvää jumppaa ja vaihtelua kouluhevoselle!

Kuva: HSK Photography