Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

tisdag 30 maj 2017

Small Tour 2017

On ilo ilmoittaa että teen Helsinki International Horse Show:n kanssa yhteistyötä myös tänäkin vuonna!

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Helsinki International Horse Show:n kanssa


Helsinki International Horse Show järjestetään Helsingin jäähallilla 18-22.10.2017, luvassa taas korkeatasoista ratsastusta, show-ohjelmia ja mahtavaa tunnelmaa! Kyllä tästä Horse Show:sta on nyt minullekin tullut vuosittainen perinne, jos en itse kisaa niin ehdottomasti pitää silti päästä paikan päälle katsomaan kouluratsastusluokat, shoppailla expossa, ja muuten vaan tavata hevosystäviä ja nauttia hevostäytteisestä viikonlopusta!

Ajattelin tänä vuonna seurata penkkiurheilijan roolissa Small Tourin osakilpailuja, ja hieman avata teille lukijoillekin tätä Small Touria paremmin. Small Tourihan kisataan Intermediaire 1, ja Intermediaire kür- tasolla, johon siis kuuluu muun muassa täyspiruetit, siksaksulut laukassa, sarjavaihdot joka kolmannella ja joka toisella, ja ravi-ohjelmassa avot, 8-metrin voltit, sulut, ja lisäykset. Intermediaire 1 on jo vaikean tason kouluratsastusta, ja yleensä tälle tasolle noustaan hevosen ollessa vähintään 8-vuotias. Sääntöjen mukaan jo 7-vuotias hevonen voi tällä tasolla startata, mutta se ei ehkä ole niin tavallista, ainakaan Suomessa. Intemediaire 1-tasolla vaaditaan jo sen verran korkeaa kokoamisastetta hevosesta, ja sellainen voiman kasvattaminen vie aikaa! Muuten tämä sarja on avoin kaikille.

Small Tour on tosi kiva sarjakilpailu, joka on viime vuosina ollut todella korkeatasoinen, ja onkin koko ajan tasaisesti kasvanut ja tullut tasokkaammaksi. Finaaliin pääsy yleensä vaatii reippaasti yli 65 % tulostasoa. Hyvä juttu tässä on se, että osakilpailuja on 5, mutta vain 3 parasta tulosta lasketaan, eli on varaa joko "mokata" pari kertaa, tai sitten olla osallistumatta ihan jokaiseen osakilpailuun. Matkat kuitenkin saattavat olla tosi pitkät ja näitä osakilpailuja on yleensä järjestetty aika hyvin eri puolin maata.

Hiltonin kanssa Small Tourin osakilpailussa 2015 Harjussa


Tänä vuonna osakilpailut menevät seuraavasti:

 1. 29-30.4 Ainon Ratsastuskeskus
 2. 13.5 Hyvinkää
 3. 15-18.6 Laha
 4. 15.7 Lappeenranta
 5. 26-27.8 Kiuruvesi

Ja finaali sitten tosiaan ratsastetaan Helsingin Jäähallilla lokakuussa. Kaksi ensimmäistä osakilpailua on jo ratsastettu, ja niitten perusteella viiden parhaan joukkue näyttää tällä hetkellä tältä:

1. Susanna Therman Dragonheart  (50p)
2. Katariina Wollin - Mallendina  39p)
3. Emma Tuominen - Vandal (34p)
4. Sara Maattola-Lindholm - Sambaya (32p)
5. Tea Rantanen - Treasure (24p)

Susanna Therman on nuori ratsastaja, ja voitti molemmat ensimmäiset osakilpailut upealla Dragonheart hevosellaan. Dragonheart onkin juuri hevonen minun makuuni, musta muhkea, isoliikkeinen. Tosi kiva, että tällä ratsukolla on kausi alkanut näin hyvin! Katariina Wollin ja Mallendina onkin sitten aikamoinen konkariratsukko tällä tasolla, ovat olleet tässä sarjassa mukana jo useita vuosia, ja viime vuonna ratsastivat myös finaalissa kolmannelle sijalle. Mallendina on jo aika iäkäs (20 vuotias) joten hatunnosto Katariinalle, että on pitänyt hevosensa näin vetreänä ja hyvässä kunnossa, jotta voi vielä tällä tasolla näin hyvällä menestyksellä kisata!

Emma Tuominen ja Vandal olivat myös viime vuonna ratsastamassa jäähallilla finaalissa ja olivat viime vuonna neljänsiä. Sara Maattola-Lindholmin Sambaysta olen kuullut paljon, mutta en itse vielä päässyt hevosta livenä näkemään, hekin tekivät viime viikolla Ainon Ratsastuskeskuksessa hienon 68% tuloksen PSG-luokasta, joten tätä ratsukkoa jään mielenkiinnolla seuraamaan, ja toivon mukaan pääsisin näkemään myös livenä!

Vielä voi toki paljon tapahtua, ja uusia ratsukkoja tulla kamppailuun mukaan, joten innolla odotellaan mitä seuraavissa osakilpailuissa tapahtuu!

Seuraava osakilpailu ratsastetaan sitten Lahassa parin viikon kuluttua, en tiedä uskallanko enää silloin lähteä tien päälle, kun silloin on jo vaarallisen lähellä laskettua aikaa, mutta ainakin seurailen sitten sitä osakilpailua täältä kotisohvalta ja raportoin sitten myös tänne blogiin miten siellä menee.




torsdag 25 maj 2017

Kiitos Pixu, ja onnea tulevaan!

Eilen sain hyvästellä Pixun ja luovuttaa hänet uusille omistajilleen. Ainahan se vähän haikeeta on hyvästellä hyvä ystävä, mutta Pixu pääsi nyt oikean hyvään kotiin ja pidetään jatkossakin yhteyttä joten tulen varmasti neitiä vielä näkemään :)

Pixu Tuusulassa syksyllä -16 (C) Taru Arola


Pixun kanssa tuli tehtyä todella mielenkiintoinen ja opettavainen reissu. On ollut niin kivaa nähdä miten hevonen voi näin lyhyessä ajassa puhjeta kukkaan ja oppia niin paljon uutta niin lyhyessä ajassa! En ole ikinä ennen omistanut tammaa, joten toki sekin oli uusi kokemus, vaikka Pixusta sai onneksi tamman hyvät ominaisuudet enemmänkin koetttua. Se herkkyys mikä Pixulla on, on tehnyt mustakin herkemmän ja paremman ratsastajan. Ruunilla ratsastaminen on kyllä kieltämättä hieman erilaista kuin herkällä tammalla ;)

maaliskuu -16, alkuun opeteltiin hallitsemaan sitä omaa liikkumista ja tasapainoa! (C) Heidi Järvi

Laukka on Pixulla ihan mieletön, siinäkin oli alkuun  paljon vauhtia ennen kuin tasapaino löytyi! (C) Heidi Järvi


On paljon asioita mitä sain oppia Pixun kanssa, joten suuri kiitos siitä Pixulle! Toivon mukaan minä myös opetin Pixulle jonkin verran uutta ;) Olen tosi ylpeä Pixusta miten hienon muutoksen se on tehnyt, ja niin iloinen, että päätin sen ostaa silloin vuosi sitten, että näin sen kaiken potentiaalin mitä siinä hevosessa on. ja pääsin oppimaan taas paljon uutta! Hevoset ne parhaat opettajat ovat ;)
Lokakuu -16

Lokakuu -16


Tammikuu 2017




Nyt onkin aika outoa kun tallissa ei ole enää omaa hevosta, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä tällä kaikella ylimääräisellä ajalla? :D huomenna on myös viimeinen työpäivä ennen kuin jään äitiyslomalle, niin kyllä tulee olemaan aikamoinen järkytys kun yhtäkkiä kalenteri onkin ihan tyhjä! Toisaalta, ei se sitä montaa viikkoa varmasti ehdi olemaan, pikkuisen laskettuun aikaan on enää vähän päälle 5 viikkoa! Ja uutta hevosta toki jo etsiskelen silleen yhdellä silmällä, ihanaa, että olen taas yhden askeleen lähempänä löytää se minun seuraava tähti, jolla toivon mukaan päästäisiin sitten ihan sinne GP-luokkiin saakka! Tuntuu jopa vähän epätodelliselta, mutta tässä ollaan sinnikkäästi tehty sen eteen töitä, ja pikkuhiljaa toivon mukaan sinne päästään.

Ajattelin myös tehdä kunnon inventaarion minun heppavarustekokoelmassa, on kerääntynyt ihan liikaa tavaraa, niin ajattelin pistää suurimman osan myyntiin, saan sitten vähän päivitellä niitäkin varusteita kun se uusi kaveri on löytynyt ;) laittelen tänne sitten ainakin linkin myytäviin tavaroihin, joten, stay tuned!


söndag 14 maj 2017

Ihana kevätpäivä!

Eilen oli kyllä niin ihana aurinkoinen päivä, oli ensimmäistä kertaa oikeen lämmin ulkona! Tämä kevät on kyllä ollut niin masentava ja kylmä, että toivottavasti nyt pikkuhiljaa kääntyisi parempaan päin, ja ainakin saatais lämmin aurinkoinen kesä!







Minäpä olin sitten eilen reippaana ja siivosin Pixun koko tarhan talven jäljiltä, en laskenu montako kärryä lantaa sain viedä pois mutta varmasti lähemmäs 20 :P Sitten kävin juoksuttamassa Pixun meidän isolla ulkokentällä ja laitoin sille ravipuomeja joiden yli se sai jumpata. Se kyllä liikkuu tosi nätisti liinassa ja käyttää itseään oikein, ja sama juttu ravipuomien yli se meni tosi nätisti (instassani onkin pieni videopätkä siitä, Sophiab_1986)




Muutenkin se on nyt saanut taas hienosti lisää massaa ja ylälinjaan lihaksia, siitä tulee kyllä niin hieno neiti! Tehnyt kyllä hyvää Pixulle ottaa vähän rennommin ja vaan keskittyä perusjuttuihin ja siihen rentouteen! Ei sitä oikeen ajattele, kuinka nopeasti ja kuinka paljon se on todella lyhyessä ajassa oppinut, niin pieni tämmöinen time out tekee sille tosi hyvää! Nyt sen itsevarmuuskin kasvaa kun saa tehdä sille tuttuja ja "helppoja" asioita hetken.






torsdag 11 maj 2017

Suoruutta ratsastamiseen!

Tulikin tuossa edelliseen postaukseen toivomus, että kirjoittaisin enemmän siitä, miten treenaan hevosen kanssa suoruutta. Mun mielestä suoruus on todella tärkeää, ja sen kanssa työskentelen päivittäin, se on se mikä on kaikista tärkein saada alkuverryttelyssä läpi, ja se on myös asia mikä näkyy aina jokaisessa liikkeessä ja tehtävässä.



Mitä suoruus on? Onko se vaan sitä, että voidaan ratsastaa suoraan eteen suoralla hevosella? Suoruus on niin paljon enemmän. Hevosen pitää pystyä taipumaan molempiin suuntiin yhtä hyvin, jotta voisi sanoa, että se on täysin suora, sen pitää työntää just yhtä paljon molemmista takajaloista kohti tuntumaa, sen pitää antaa ratsastajalle yhtä paljon tuntumaa molempiin ohjiin, sen pitää olla suoraan ratsastajan alla, riippumatta siitä, mitä tehdään. Eli vaikka ollaan ympyrällä tai mennään sivulle, pitää ratsastajalla olla sellainen tunne, että hevonen on koko ajan suoraan sen alla eikä livistä mihinkään suuntaan.

Hepostihan käy niin, että kun lähtee taivuttamaan ympyrällä sisäpohkeen ympäri, unohtuu ulkoavut ja hevonenkin helposti livistää ulospäin, tulee tunne, että hevosta on enemmän siellä ympyärn ulkopuolella. Tässä pitää itse vaan olla tarkkana, että ratsastaa myös ympyrällä hyvin ulkoapujen kanssa, kun se helposti unohtuu kun ajatellaan, että halutaan taivuttaa hevosta sisäpohkeen ympäri. Mutta se ei paljon auta jos ei "oteta vastaan" ulkoavuilla. Hyvin voi kuvitella, että ratsastajan avut ovat kuin tunneli, jonka sisällä hevosen pitää liikkua.

Toinen asia, mikä liittyy myös suoruuteen on, että hevosen pitää reagoida yhtä herkästi molemmin puolin ratsastajan apuihin. Esimerkiksi jos ajattelee pohkeenväistöä, niin pitää olla sellainen tunne, että hevonen menee yhtä helposti sivulle oikealle kuin vasemmalle. Kaiken pitää toimia yhtä sujuvasti molempiin suuntiin.



Eli periaatteessa suoruutta voi harjoitella todella monella tapaa. Suoraan eteen ratsastamisella ehkä tarkistetaan vain se, ettei hevonen huoju tai liiku vinossa. Se nyt on ykkösjuttu mikä pitää tarkistaa kun lähtee miettimään hevosen suoruutta. Ratsastaa suoraan kohti peiliä reippaasti uran sisäpuolella, ja katsoa onko se tässä jo vino tai haluaisi vetää helposti johonkin suuntaan.

Mun mielestä on kuitenkin kaikista vaikeinta löytää se suoruus nimenomaan kaarevilla urilla, helposti itselleni tulee sellainen tunne, että hevonen vähän livistää ulos. Tässä pitää vaan itse olla tarpeeksi vahva ulkoapujen kanssa ja istua mahdollisimman keskellä hevosta, ettei tule sellaista tunnettä, että lähtee kallistumaan sisällepäin.

Kiemuraurat, esim 4-6 kaariset kiemurat radan yli ovat tosi hyvä harjoitus missä pääsee vuorotellen taivuttamaan hevosta oikealle ja vasemmalle, ja sitten siinä välissä ratsastamaan pätkän suoraan eteen. Tässä tuntee hyvin, taipuuko hevonen helpommin oikealle tai vasemmalle, ja saako sen molemmille ohjille ja suoraksi heti kaarteen läpi. Jos hevonen on toiseen suuntaan jäykempi, voi lisätä voltit siihen suuntaan jotta saa hevosen pehmitettyä siihen suuntaan vielä tehokkaammin.

Siirtymisissä huomaa myös hyvin jos hevonen ei ole ihan suora eikä työnnä molemmista takajaloista yhtä paljon. Tähän hyvä harjoitus on ratsastaa keskihalkaisijaa pitkin (mieluiten kohti peiliä) ja tehdä siinä siirtymisiä, esim ravi-4-5 askelta käyntiä- ja taas ravi, ja sama juttu laukka-käynti-laukka. Tässä hevosen pitäisi koota ja ottaa painoa takaosalleen kun siirtyy esim ravista käyntiin, ja taas ponnistaa takajaloista eteen kun lähtee käynnistä takaisin raviin. Jos toinen takajalka on heikompi, hevonen yleensä helposti vähän heittää takaosaa ulos siirtymisen läpi ja on siinä hetkellisesti vino.

Jos mä nyt mietin omia hevosiani, niin Hilton on aina ollut sellainen hevonen jonka kanssa mun pitää tosi paljon muutella asioita koko ajan, että se pysyy suorana ja muutenkin "avuilla", esim ratsastamalla oikea ja vasen avo vuorotellen, ehkä suoristaa siinä välissä, jne. Hilton vaatii enemmän sellaista nopeutta ja notkeutta liikkumiseen, ettei se liian paljon "jämähdä". Pixu taas on melkeen liian "liikkuva" ja taipuu joka suuntaan eikä oikeen löydä sitä tunnelia minkä sisällä olla, niin sen kanssa teen pidempiä pätkiä samassa asetuksessa/asennossa, jotta se löytää sen paikan missä olla.
Zebbe oli taas niin jäykkä sen kropastaan, että sitä piti vaan jumpata ja venytellä niin paljon kun sen kroppa vaan antoi periksi.



Kaikilla hevosilla on ne omat juttunsa miten niitä pitää ratsastaa, ja jokainen hevonen on johonkin suuntaan vino, niin kuin ollaan myös me ihmiset. Sitten kun sen tietää, mihin suuntaan se oma hevonen on jäykempi, hitaampi, jne, niin sitten on helpompi siitä lähteä sitä pikkhuhiljaa työstämään, ja pitämään se koko ajan mielessä, että mitä puolta kannattaa jumpata vähän enemmän, ja millä tavalla :)

Voi että, tulipa nyt ikävä kunnon ratsastamista kun lähti näitä asioita taas pohtimaan :D toivottavasti tästä oli iloa ja apua, lisää vinkkjeä saa heittää, 26.5 jälkeen olen äitiyslomalla, ja vaikka olen suunnitellut kääntää meidän kodin ylösalas ja suursiivoilla jne, niin on varmasti myös hyvin aikaa tänne kirjoitella ja pohtia syvällisiä kouluratsastuksen aiheita ;)

söndag 7 maj 2017

Kuulumisia

Täällä pyörii vain vauvajutut mielessä, ja töissä ollut aikamoinen kiire, enää parisen viikkoa ja jään äitiyslomalle niin on paljon mitä pitäisi saada tehtyä ennen sitä.

(C) Heidi Järvi, Pixu kesällä 2016



Kuitenkin olen vielä ratsastellut, vaikka en ihan niin aktiivisesti kuin ennen :P Maha alkaa olemaan niin iso jo, että usein varsinkin arkisin pitkän työpäivän jälkeen ei tunnu mukavata kiivetä hevosen selkään enää, mutta onneksi Pixu liikkuu tosi hienosti liinassa ja työskentelee siinä hyvin, ja saan hevosenhoitajalta apua myös kun hän pari kertaa viikossa ratsastaa. Olen sitten la-su:t aina yrittänyt ratsastaa itse, eihän me nyt mitään kummempia juttuja tehdä nyt, perusasioita yritän parantaa Pixun kanssa, ja luulen, että tämä on just ollut Pixullekin tosi hyvä juttu, se on kuitenkin tässä vuoden aikana oppinut niin älyttömän paljon uutta ja jouduttu viemään se sinne mukavuusalueen ulkopuolelle aika monta kertaa, niin Pixun itsevarmuudelle ja päälle sekä kropalle muutenkin tekee hyvää tämmöinen rennompi jakso, missä tehdään vaan tuttuja asioita mitkä ovat Pixule helppoja.

Pixu onkin ollut todella hyvä ja kiva ratsastaa, sen kanssa tärkeintä on se rentouden löytäminen ja se on nyt toki parantunut tosi paljon kun en koko ajan ole opettamassa sille uutta, vaan se tietää mitä sen pitää tehdä ja saa turvalisemman olon työn tekoon nyt. Paljon harjoitellaan ja jumpataan väistöjen kanssa, vastalaukkojen ,ja siirtymisten. Sekä ihan perus suoruuden kanssa. Pixu on niin taipuisa ja ketterä, että enemmänkin se tarvitsee löytää sellaisen "raamin" missä olla, ettei koko ajan ole livistämässä sieltä pois.




Aika onneksi menee tosi nopeasti, vaikka tuntuu, että siitä on ikuisuus kun mä olen voinut täysillä treenata, mutta nautin samalla myös tästä omasta ajasta, se tuli kyllä ihan tarpeeseen, sitten kun taas pääsee ratsastamaan ja treenaamaan normaalisti olen varmasti tuhat kertaa enemmän intoa täynnä taas :)

måndag 1 maj 2017

Zebben kanssa tehty matka

Zebbestä voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjan, mitä kaikkea sen kanssa on koettu ja opittu.. Ehtihän se olla mulla 9 vuotta, ja Zebbe olikin ensimmäinen hevonen jonka olen kouluttanut ja vienyt eteenpäin. Siihen toki mahtuu paljon epäonnistumisia, joista kuitenkin olen sitten oppinut ja tullut paremmaksi ratsastajaksi, mutta myös niitä onnistumisia, ja elämäni parhaita hetkiä on Zebben selässä koettu!

Ensimmäinen kerta Saksassa, kesä 2009 

Zebben kanssa Haukiputaalla 2010

Saksassa treenaamassa kohti 7-vuotiskautta (enää en ratsastaisi ilman kypärää!!)




Olin itse tosi nuori ja kokematon kun Zebbe mulle tuli, 4-vuotiaana oriina. Olin kisannut Prix St George-tasolle asti mutta valmiilla hevosella. En oikeen ymmärtänyt silloin itsekään mitä se oikeasti vaatii, kouluttaa hevonen noin nuoresta asti kohti vaikeita luokkia. Vaikka niitä virheitä on tullut tehtyä, niin en kuitenkaan niitä kadu, koska ne kuuluu jokaiseen ratsastajan polkuun, jos ei virheitä tee, niin ei myöskään opi eikä kehity!

Nyt kun mietin jälkeenpäin mietin omaa osaamistasoani silloin 9 vuotta sitten, niin eihän mulla olut hajuakaan, että mitä mä oikeen tein :P Eihän sitä voikaan tietää, ennen kuin sen yhden hevosen on kouluttanut, minkälainen se tie on, miten se hevonen kehittyy, mitä vaiheita siihen kuuluu, miten jotkut asiat kannattaa tehdä jne. Eikä sitä ikinä opikaan valmiiksi, mutta jokainen hevonen opettaa ja tekee taitavammaksi, koko ajan saa lisää työkaluja millä työstää.

Mun työkalupakki olikin Zebben tullessa aika tyhjä, mutta näitten 9 vuoden jälkeen sain kyllä aika montakin eri työkaluja Zebben ansiosta, joita nyt voin käyttää muille hevosille, ja jokainen hevonen antaa tietenkin aina lisää niitä työkaluja, niitä kun ei ikinä voi olla liikaa ;)

Zebben kanssa uutta oli tietenkin se nuoren hevosen ratsastaminen, mutta myös nuoren oriin ratsastaminen ;) nuoren hevosen ratsastus on aika erilaista kuin "aikuisen" hevosen ratsastaminen. Aika hyvin kuitenkin päästiin Zebben kanssa vauhtiin, eikä ongelmia oikeastaan tullut kun sitten vasta kun sen hormoonit rupesivat olemaan sille liikaa. Zebbe oli todella kiltti nuori ori, ainut mistä sen huomasi alkuun, että oli ori, oli että se oli aika vahva niskastaan. Kuitenkin siinä kun se täytti 7, se rupesi olemaan enemmän ja enemmän orimainen, kyllä se oli aikaisemmin jo noussut pystyyn kisapaikalla ja sellaista, mutta ei ikinä tehnyt mitään ratsastaessa vaan pystyi siinä keskittymään vielä suht hyvin.

Zebben kanssa asuttiin myös Saksassa pitkiä pätkiä ja treenattiin Holga Finkenin luona, siellä tuli opittua aivan älyttömän paljon!! Ikimuistoisia aikoja, missä minä tosiaan opin ratsastuksesta todella paljon. Sekin, kun sai seurata ammattilaisia aamusta iltaan, opetti paljon. Miten he jaksottavat treenit eri hevosilla, miten he ratkoivat eri ongelmia jne.

Suomessa jouduin treenaamaan enimmäkseen yksin Zebben kanssa, ja siinä on kyllä ollut monta kertaa sellaisia hetkiä kun ei vaan millään ole löytänyt ongelmiin ratkaisua, ja turhautumista on tullut kerta toisensa jälkeen. Kuitenkin ollaan niistä aina jotenkin selvitty, mutta jäihän sinne niin monta ratkomattomia ongelmia, jotka sitten kuitenkin aina olivat siellä taustalla, vaikka sitten saatiinkin välillä asiat sujumaan tosi hyvin, niin oli vaikeaa päästä itsekin irti vanhoista tavoista.

Vaikka vaikeuksia on ollut, niin en kuitenkaan halua unohtaa niitä onnistumisia mitä Zebben kanssa tuli. Jo 5-vuotiaana meidät valittiin nuorten hevosten MM:eihin vararatsukoksi, vaikka mulla ei silloin mitään kokemusta tosiaan ollut nuorten hevosten kouluttamisesta tai ratsastamisesta, ja monta sijoitusta kansallisista nuorten hevosten luokista.

Lappeenrannassa, 7-vuotis cupin osakilpailut oli silloin

Pohjanmaan hallimestaruudet, jotka voitettiin, taisi olla 2012 keväällä

Finnderby kansainväliset kisat 2014 (C) Hanna Heinonen


PSG-tasolle päästiin debytoimaan jo kun Zebbe oli 8-vuotias, vaikka sillä tasolla ei ihan heti nappiin kaikki mennyt. Mulla ei ehkä silloin ollut oikeaa ideaa kokoamisesta, ja se varmasti oli se isoin ongelma kun tälle tasolle siirryttiin. Oli liikaa vauhtia takaa eteen, ilman joustavuutta, rentoutta, ja kontrollia. Oli tärkeää vaan saada hevonen liikkumaan mahdollisimman näyttävästi, ja uskoin, että se vauhti oli siihen ratkaisu ;) se ehkä toimii nuorten hevosten luokissa, mutta kun noustaan PSG-tasolle ja siitä ylöspäin, se tekninen osaaminen on oltava jo tosi hyvin hallussa.

Tässä sitten takkuiltiin parisen vuotta, mutta kyllä sekin sitten lähti sujumaan ja kuten kaikki varmasti tietää, me saavutettiin todella hienoja tuloksia ihan Intermediaire 1-tasolle asti! Tästä kuuluu suuri kiitos ehdottomasti Nipsulle, jonka ansiota sain ihan uuden tavan katsoa kouluratsastusta ja nimenomaan mulle avautui ihan uusi ajatustapa ratsastamiseen, nimenomaan sitä teknistä osaamista, pikkusäätöä, miten asiat yhdistyvät ja miten ja miksi asioita tehdään tietyllä tavalla.

Joukkue-SM kultaa Harjussa 2014, sama vuosi kun tehtiin ennätystuloksia pikkukierrostasolla lähes 69% ja päästiin ratsastamaan HIHS:ssä

Suurimmat ahaa-elämykset olen saanut siinä alussa kun aloitettiin Nipsun kanssa yhteistyö, ja se että pääsin valmentautumaan Nipsun luo pidempiä pätkiä kerrallaan tottakai mahdollisti sen, että pystyin sisäistämään asioita eri tavalla. Zebben kanssa oltiin kuitenkin niin pitkään tehty tietyllä tavalla, että oli vaikea irrottautua niistä vanhoista jutuista, varsinkin jos tuli ongelmatilanne päälle. Huomasin itsekin, että ratsastin kaikkia muita hevosia paljon paremmin kuin mitä Zebbeä.

Meillä onneksi oli se hyvä kausi kun kaikki sujui ja päästiin voittamaan joukkue-SM:ät, Small Tourin finaaliin päästiin jäähalllille ratsastamaan jne.. Ne ovat muistoja joita aina kannan mukanani, ja tuntuu, että ne oli palkinto siitä kaikesta työstä mitä olin Zebben kanssa vuosien aikana tehnyt. Kyllä se tulee sieltä kun vaan jaksaa tehdä eikä luovuta. Siitä olen superylpeä, ja iloinen, ja vaikka monet asiat tuli kantapään kautta opittua, niin ne tuli kuitenkin opittua, ja olihan meillä aikamoinen matka mikä tehtiin yhdessä < 3

(C) Heidi Järvi