Nappuloita rupeaa löytymään

Nyt Pippi on ollut minulla 2 ja puoli viikkoa. Rauhassa ollaan tosiaan tutustuttu toisiimme, olen ehkä jopa ollut vähän liiankin "kiltti" sille alkuun enkä uskaltanut pyytää tarpeeksi asioita. Siis tarkoitan ihan perusasioita mutta silti. Jotenkin se on niin ihana etten ole halunnut lähteä liikaa pyytämään liian nopsaa :D

Meistä on jo tullut tosi hyviä kavereita Pipin kanssa < 3 kuva: Heidi Järvi

Eikä se nyt varmaan haittaa, mutta nyt tunnen jo että uskallan ratsastaa sitä ihan eri tavalla. Se ei ihan ole antanut mun ratsastaa jaloilla ja olen antanut sille sen ajan ja vähän odottanut, että se itse sanoo, että nyt saan vaikuttaa siihen enemmän. Vähän se on pyytänyt mua pitämään jaloilla kiinni, varmaan tottunut sellaiseen ratsatsamiseen enemmän. Mutta nyt haulan, että Pippi oppii enemmän mun tyyliin kun itse tykkään ratsastaa jalat aika löysänä irti, ja käytän jalkaa vaan silloin kun tarve, muuten sen pitää liikkua itse.

Tiedätte ehkä sen Kyran kuuluisa potkukelkka-vertauksen, että kerran laitetaan potkukelkkaan vauhtia ja sit annetaan olla kunnes vauhti hidastuu. Tottakai se on hevoselle helpompaa jos ratsastaja koko ajan tukee vähän jalalla sitä, varsinkin kun kyseessä on vähän heikompi hevonen vielä kuten Pippi. Mutta neiti saa nyt kyllä oppia kulkemaan itse. Mua ei haittaa tällä hetkellä vaikka sitten tulisi vähän rikkoja, mieluummin korjaan sen sitten kuin että ylläpidän!

Se mitä olen sen kanssa nyt huomannut, mikä on ehkä vähän tricky juttu alkuun, kun sen on niin saamarin helppo koota sen kroppaa, niin se periaatteessa tuntuu paljon valmiimmalta kuin mitä se on, mutta sitten kun se kuitenkin on siihen voimaton vielä. Eli se helposti kokoaa itsensä pienestä avusta mutta sitten sen on kuitenkin vaikea siihen jäädä. Eli pitää vähän varoa ettei pyydä vielä liikaa, ettei se rupea ajattelemaan että kokoaminen on tosi raskasta ja rankkaa ja sitten se ei pian tarjoa sitä yhtä helposti.

Tänään mentiin vähän vastalaukkoja ja tässä huomaa vielä paremmin, että sen vasen puoli on vähän heikompi kuin oikea. Kuten kaikilla eläimillä ja meillä ihmisillä, toinen puoli on aina vahvempi kuin toinen. On sitten meidän vastuu ratsastaa ja jumpata meitä itseään sekä hevosta niin, että puolieroa ei sitten pikkuhiljaa olisi.
En sanoisi että se on Pipillä kovin suuri se ero, mutta nyt huomaan sen paremmin, varsinkin vastalaukassa. Eli periaatteessa treenaan vasenta laukkaa nyt vähän enemmän että saadaan vasen takajalka vahvemmaksi.

Sellaisia mietteitä tällä kertaa :)

kuva: Heidi Järvi