Perusratsastus ja läpiratsastus

heippa hei!
Tuli mieleen että voisin alkaa kirjoitella vähän omia ajatuksiani koskien ratsastusta ja miten mielestäni pitäisi ratsastaa,tai miten ratsastan itse. Ajattelin aloittaa ratsastuksen kaikista tärkeimmästä asiasta, eli perusratsastuksesta ja hevosen läpiratsastuksesta. Mielestäni ei ole mitään asiaa alkaa tekemään mitään vaikeimpia asioita ennen kun perus asiat on kunnossa ja hevonen täysin avuilla ja kuulolla.
Itse keskityn todella paljon ratsastuksessani siihen että saan hevoseni täysin"läpi" ennen kun aloitan tekemään mitään muuta. Joskus en teekkään mitään muuta Zebben kanssa jos se ei tunnu olevan ihan täysin mukana kun aloitan treenit, jos en saa sitä kulkemaan täysin rennosti ja hyvässä muodossa kantaen itseään,en sinä päivänä tee muuta kun työskentelen sen asian kanssa että saan sen kuulolle ja kuuntelemaan herkästi ja heti apujani.
Koska hevonen sitten on täysin läpiratsastettu? mielestäni silloin kun tuntee että hevonen ei paina kädelle ja yritttää näin saada ratsastajan kantamaan hevosta, on täysin suora rungostaan,helppo taivuttaa ja asettaa molempiin suuntiin missä kaaressa tahansa (esim asetus oikealle kun ratsastaa kaarteen vasemmalle), reagoi HETI ratsastajan apuihin ja on helppo koota sekä pidentää askelta. Se että hevonen kantaa itseään takajalkojen päällä on vaikeampi toteuttaa kun luulisi. Monet luulee että kunhan hevosen pää on kaarella niin se myös "kantaa", mikä on täysin vääri käsitys. Ratsastajat jotka aloittavat sillä että keskittyvät hevosen päähän ja niskaan vetämällä se alas "muotoon" helposti menettää hevosen rentouden ja kantavuuden koska hevonen luulee että se saa painaa ratsastajan kädelle ja näin tulee etupainoiseksi. Kun hevonen kantaa takapään päällä se automaattisesti antaa periksi niskasta ja pyöristää kaulan, ja tämä "muoto" kun hevonen kantaa tuntuu ja näyttää täysin erilaiselta. Tärkeintä on että saa hevosen rentoutumaan niskasta ja luottamaan ratsastajan käteen jotta se voisi rentoutua niskasta ja pysyä rentona. Tähän ratsastajan vakaa käsi on todella tärkeä,kevyt vakaa tuntuma suuhun aina.
Silloin kun saa hevosen kantamaan itseään ja kuuntelemaan ratsastjan apua 100% ei "vaikeammat" asiatkaan ole enää vaikeat. Mielestäni täällä Suomessa näkee liikaa hevosia jotka tekevät "temppuja" vaikka perustyöskentely on aivan hukassa, hevonen kulkee vinossa,vastustaa ratsastajan apuja,ei pysy tahdissa,jne. Olen sitä mieltä että hevoselle ja ratsastajalle on paljon helpompi opetella esimerkiksi tekemään vaihtoja tai piruettejä, sinnepäin, kuin opetella ratsastaa hevonen täysin läpi ja saada se kantamaan ja kuuntelemaan apuja. Esimerkiksi tekemään siirtymisiä menettemättä hevosen muotoa ja tahtia.
Tämän takia ratsastus onkin niin vaikea laji,koska kaiken perusta on se kaikinta vaikeinta opetella, ja ilman sitä ei voi lähteä rakentamaan eteenpäin! Kaikista tärkeintä tässä lajissa on piiitkä hermo, hevoselle ei saa ikinä hermostua vaan täytyy vaan jaksaa jatkaa harjoittelemista ja kevyillä avuilla saada hevonen kuulolle,vaikka se joskus tuntuukin mahdottomalta.
Ja myös sekin että tyytyy siihen kun hevonen tekee millinverran parannuksen(siltle päivälle),eikä vaatia heti että kaiken täytyy olla täydellistä. Silloin hevonen helposti jännittyy ja hermostuu ja silloin asiat eivät ainakaan onnistu. Jos joku asia on hevoselle vaikea niin täytyy yrittää tehdä siitä mahdollisimman helppo ja tyytyä siihen kun tuntee pienenkin parannuksen ja heti kiittää hevosta ja lopettaa se liike siihen,silloin hevonenkin oppii että tämä liikehän on ihan kiva eikä olekkaan niin vaikea!

Sellaisia ajatuksia tältä päivältä, lähettälää mielellään palautetta ja omia ajatuksia :)


Pistin vielä kuvan Zebbestä jossa mielestäni se on aika täydellisessä asennossa vatsalihakset tekee työtä,hevonen kantaa ratsastajaa ja kantaa itseään takajaloilla ja koko ylälinja tekee työtä ja niska on rento ja "läpi". (vaikka kokoamisaste ei ole tässä niin korkea) Ratsastajana guru Holga ;)