Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

måndag 8 december 2014

Koulutuomarin näkökulmasta katsoen...

Voi ette tiedä kuinka mahtava viikonloppu meillä oli Ypäjällä III K-tuomarikurssilla! Aivan mielettömän mielenkiintoista ja mä olen oppinut ihan hurjan paljon! Kouluttajina oli Paula Nysten ja Irmeli Summanen ja ohjelmaa oli lauantaina aamusta iltaan ja sunnuntaina vielä aamusta lounaaseen.

(Kuva lainattu www.usdf.org )


Ensin käytiin läpi "training scale", eli ne tärkeimmät asiat mihin tuomarin aina pitää kiinnittää huomioita jokaisessa liikkeessä. Tahti on se ensimmäinen asia, mistä lähdetään. Tahdin täytyy aina pysyä ja olla sama. Hevosen täytyy olla rento ja liikkua selän läpi ja työntää takaosan päältä, niin että näyttää siltä että hevonen liikkuu ylämäkeen, etuosa kevyeenä.Hevosen on myös oltava suora, eli taipua samalla tavalla molempiin suuntiin ja liikkua etu ja takajalat samalla uralla suoralla uralla. Tuntuman pitää olla vakaa ja hevosen täytyy olla tyytyväisen näköinen, työskennellä mielellään ( eli esim. suun aukominen, hännän huiskimen, luimistelu, jne on merkki siitä että hevonen ei ole tyytyväinen).

Arvosteltiin videolta jotain ratoja myös ja saatiin arvioida mitä arvosanoja me annettais ratsukoille jonka jälkeen saatiin kuulla vielä Stephen Clarken arvosanat. Aika samoissa pisteissä oltiin koko ajan. Sitten tehtiin myös tosi paljon käytännön harjoituksia Ypäjä-hallissa missä eri ratsukot esittivät pätkiä ohjelmista ja me sitten annettiin numeroita.

Tässä kyllä huomasi niin hyvin kuinka iso ero oikeasti on missä tuomari istuu! Tuomari ei ikinä saa arvostella mitään sellaista mitä se ei ole varmasti nähnyt. Esimerkiksi kun me istuttiin M-kirjaimen kohdalla ei voitu arvostella taipuiko hevonen avossa toisella pitkällä sivulla ( H-B) vaan me voitiin vaan arvostella mitä nähtiin, eli periaatteessa tahti ja muoto. Koska vaan H-tuomari näkee ( ja ehkä myös C) ratsukon suoraan edestä tai takaa ja voi arvostella taipuuko hevonen tarpeeksi, eli onko kolmella uralla avossa.



Tästä kyllä avautui mun silmät ihan eri tavalla että miksi niitä tuomarieroja saattaa oikeasti tulla. Mitä tuomari C näkee on jotain ihan muuta mitä esim pitkällä sivulla oleva tuomari B näkee. Jos tuomari näkee lisäyksen esimerkiksi suoraan takaapäin sehän ei näe hevosen muotoa tai askelta niinkuin tuomari joka näkee hevosen sivulta näkee. Silloin se tuomari joka näkee lisäyksen takaapäin ehkä antaa siitä arvosanan 7 koska se näki että tahti säilyi ja hevonen oli suora, mutta tuomari joka näki ratsukon sivustapäin ehkä huomasi että hevosella oli suu auki ja se painui luotiviivan taakse ja antaa siitä vaan arvosanan 5.

Muutenkin tuomarointi on kyllä hemmetin vaikeaa hommaa, sun pitää osata perustella tosi hyvin miksi annat sen arvosanan minkä annat. Miksi annan 6,5 avosta, miksi se ei voi olla 7 tai miksi se ei ole 6? se ei aina ole ihan helppoa ja kyllä sen huomasi tosi hyvin että kaikilla ei aina ollut sama arvosana mielessä samasta liikkeestä kun harjoiteltiin. Eikä pidäkkään olla, tärkeintä että osaa perustella miksi. Kuitenkin ihmissilmä ei voi havaita ihan jokaista yksityiskohtaa ja siksi onkin hyvä että tuomareita yleensä on useimpia, jotta ne voi eri kulmista nähdä liikkeet ja toivon mukaan huomioida eri asioita.

Mutta tottakai tämä ei tarkoita että isot tuomarierot ovat ok. Ei todellakaan. Kyllähän kuitenkin on olemassa se punainen lanka tässä hommassa ja meillä on ne samat kriteerit mitä täytyy huomioida kun tuomaroi.

Tämä nyt oli vain pieni osa siitä mitä kaikkea me opittiin ja käytiin käpi viikonlopun aikana. Mutta kuten varmaan huomaatte niin olen saanut täysin uuden näkökulman taas tähän kouluratsastukseen ja kisaamiseen ja nyt tiedän tasan tarkkaan mitä tuomarit haluavat nähdä ja osaan toivon mukaan sitten parantaa omaa ratsastustani myös.



Toki odotan myös paljon että pääsen itsekin tuomaroimaan sillä tämä oli todella mielenkiintoista ja kivaa :) Vaikka huomasin itse että olin todella tiukka tuomari, vaikka luulin etukäteen että minä olen varmaan tosi kiltti ja annan helposti pisteitä :D Mutta kun on niin paljon mitä pitää mennä nappiin että oikeasti voi antaa niitä isompia numeroita. Vaikka haluaisi käyttää koko skaalaa niin se on vähän hankalaa kun useimmat hevoset kuitenkin suorittavat sen 6-7 arvosanan edestä... Mutta vielä on paljon opittavaa joten ehkä mä muutun vielä vähän kiltimmäksi ;)




11 kommentarer

  1. On ihan ok käyttää skaalaa 5-7, jos sen tekee perustellen! Mutta välillä tuntuu, niinku ne paremmat pisteet ois jotenki tuomarilta pois.. Välillä olis mukava saada oikeasti hyvin suoritetusta liikkeestä muutakin ku 5,5-6. Tai ainakin perustelut sille miksi moinen nro. Mullakaan ei mikään helppo hevonen, mutta kun sattuu hyvä pvä ni hevonen on todella hyvä!

    SvaraRadera
    Svar
    1. sitten pitää kyllä muistaa se että jotta voi antaa oikeasti isoja numeroita, eli puhun nut 8 ja ylöspäin, niin se vaatii jo hevosesta tosi paljon laatua, se vaatii että se hevonen oikeasti liikkuu 110% oikeenpäin, ja sitä ei valitettavasti hirveen usein suomessa nähdä. Harvoinhan meillä on edes yli 70% tuloksia, eli että ratsukko saisi niitä 7 läpi ohjelman. Silloin se on epäreilua että antaisi hyvän numeron ratsukolle joka ehkä SILLE ratsukolle on hyvä suoritus, mutta jos se ei yleisellä tasolla vaan riitä parempaan numeroon niin ei sitä voi antaa. Sen takia se on vähän vaikeaa käyttää sitä koko skaalaa. Jos saat yleensä 5,5 tai 6 niin hevosesi perusliikkumisessa on ehkä vielä moitittavaa? esim tahdissa, rentoudessa, muodossa, suoruudessa, jne. näitä kannattaa miettiä tarkkaan :) kyllä tuomarit haluavat antaa niitä hyvä numeroita mutta jos ei yksinkertaisesti vaan voi, jokaiselle numerolle on kuitenkin ne kriteerit mitkä pitää täyttyä ja kun me mietittiin niitä arvosanoja niin ei viikonlopun aikana muistaakseni kertaakaan päästy yli 7.5 arvosanan.

      Radera
    2. Kyra kirjoitti mielestäni hyvin viime Hippoksessa omasta arviointinäkemyksestään, siitä, että arviointi pitäisi aloittaa 10 ja siitä numerosta lähdetään vähentämään virhepisteitä. Työlästä ja vaatii tuomarilta ammattimaista näkemystä!

      Tarviiko harjoitus-/seurakilpailuissa olla yhtä tiukka kuin kansainvälisissä kisoissa?? Tottakai perusasiat pitää olla kunnossa kilpailuissa kuin kilpailuissa, mutta oma mielipiteeni on se, että tason ja vaatimusten pitäisi nousta kilpailutason noustessa. Haastavaa sinänsä toteuttaa, sillä ohjelmat ovat samat... Asiaa vaan sotii oma kokemukseni, kun kansallisista kisoista tulee parempia arvosanoja kuin aluekisoista eikä hevonen tunnu kansallisissa sen kummoisemmalta kuin muulloinkaan, hmm..
      Tuomarointi on tosi haastavaa, mutta se mikä kilpailijoiden kannalta on epäreilua on se, että arvosanoihin vaikuttaa valitettavasti myös tuomarin oma mieltymys, vaikka näin ei tokikaan saisi olla. Sama se on kaikissa arvostelulajeissa.

      Radera
    3. Tottakai pitää lähteä arvosanasta 10. sitten pitää kuitenkin muistaa että kympin arvosanan saadakseen pitää KAIKEN olla täydellisesti suoritettuna. pystyykö siihen mikä hevonen tahansa? ei pysty. Siihen vaaditaan jo todella lahjakasta hevosta, todella lahjakasta ratsastajaa, ja hieman tuuria että juuri kisaradalla liike onnistuisi täydellisesti. maailman huiput siihen kykenevät, me kuolevaiset ei ehkä. :P Mielestäni pitäisi aina käyttää samaa skaalaa, eli ei ole eroa tuomaroiko helpon B:n seura- tai kansallisella tasolla. se 7:n kriteerit ovat samat molemmissa kisoissa. Joten mielestäni ei pitäisi vaatimusten nousta kilpailutason noustessa. Luokkien vaatimustasojen noustessa kylläkin, luonnollisesti. Se miksi kansallisista tulee parempia arvosanoja voi myös johtua siitä että paremmin koulutetut tuomarit ehkä näkevät enemmän hyvää ratsastusta ja uskaltavat antaa paremmat pisteet kun kerran joku liike onnistuu? :) olen itsekin huomannut samaa, että aluetason tuomarit saattavat olla hieman nihkeämpiä joskus. Tuomarointi on todellakin haastavaa, ja tuomaritkin ovat vaan ihmisiä eli luonnollisesti se mikä miellyttää silmää on helpompi myös antaa ne paremmat numerot :) kuitenkin pitäisi aina pyrkiä siihen että katsoo niitä teknisiä juttuja ja niitä asioita mihin on opetettu. helppoa se ei ole, ei kisaajalle eikä tuomarille ;)

      Radera
  2. Olipa hyvä teksti :)
    Tästä tulikin mieleen, voisitko kirjoittaa tahdista? Onko sun hevoset "luonnostaan" tahdikkaita, vai onko se asia jota sun täytyy vahtia? Jos tahdin kanssa on ongelmia, miten korjaat? Itse painin tämän ongelman kanssa paljon, sillä en osaa ratsastaa epätasaista hevosta tahdikkaaksi ja se verottaa aina pisteitä radalla.

    SvaraRadera
    Svar
    1. no esim Hiltonillahan on ihan törkeän hyvä tahti ravissa, ja kyllä niillä oikeastaan on molemmilla hevosilla hyvä tahti mutta kyllä senkin kanssa pitää tehdä töitä. jos hevonen on tasapainossa ja kantaa itsensä hyvin niin se on myös yleensä hyvässä tahdissa. Se on usein kyse siitä tasapainosta, että pysyykö sama tahti esim suoralla uralla, voltilla, avossa, sulussa, lisäyksessä. kyllähän se auttaa että ratsastajalla on itsellään hyvä tahti niin hän voi sitten korjata hevosta :)

      Radera
  3. Ihan huippupostaus! Olisi kiva kuulla ajatuksia tuomarin (tai tulevan tuomarin :) ) näkökulmasta siitä, miksi joskus katsojista tuntuu että vaativalla tasolla "rumasti" ratsastavat saavat hyviä pisteitä? Tämä aihe aiheutti paljon keskustelua esim. mm-kisojen yhteydessä, mutta uskon että taustalla voi olla asioita jotka eivät tavalliselle katsojalle näy. Vai onko tosiaan niin, että huipuille ei uskalleta antaa huonoja pisteitä?

    SvaraRadera
    Svar
    1. ja'a., itse en kyllä ole ikinä ymmärtänyt sitä miten rumasti ratsastavat ikinä voivat saada yli kuutosen arvosanaksi :P siis jos se on niin rumaa että huomaa että hevonen siitä kärsii eikä ole rento ja tyytyväinen ja koko yhteistyö näyttää väkinäiseltä. Sehän ei ole kouluratsastusta! ja toivon todellakin että tuomarit uskaltavat antaa huonoja pisteitä ihan kaikille jotka sen ansaitsevat, mutta myös uskaltavat antaa hyvät pisteet kaikille jotka sen ansaitsevat, myös ei niin tunnetuille ratsukoille :)

      Radera
  4. Mielenkiintoinen postaus. Sanottiinko kurssilla mitään hevosen laadun vaikutuksesta numeroihin? Olen jostain lukenut, että vaikka hevonen olisi rento, suora, tahdikas ja pehmeästi peräänannossa, niin numero ei voi olla kauhean korkea, jos hevonen on jokin tavallinen suokkipulla. Näin varmasti onkin vaativissa ja vaikeissa luokissa, joissa liikkeessä vaaditaan laatua. Mutta entä HeC- tai HeB-luokissa? Kuinka paljon hevosen laadulla on siellä väliä?

    SvaraRadera
    Svar
    1. no ei ehkä sanottu suoraan mutta kyllähän se tuli siellä esille kun pohdittiin ratsukoille numeroita. ja ei, jos hevosella ei ole laatua se ei tietenkään voi saada kovin korkeaa numeroa koska kriteerit korkeille numeroille puuttuu, esim, elastisuus, irtonaiset lavat, takaosan aktiivisuus, jne. he C-tasolla ei ole laadulla samalla tavalla merkitystä koska siellä ei kisaa samalla tavalla laadukkaita hevosia. mutta jotta siellä saisi sen 9 tai 10 niin se vaatii jonkinlaista laatua, se mitä helppo C-tasolle vaaditaan. kun kokoamisaste kuitenkin helpoissa luokissa on alhainen niin ei vaadita hevosestakaan niin paljon, sillä ei tarvitse olla hurjaa kokoamiskykyä jotta voi suoriutua hyvin tehtävistä. :)

      Radera
    2. Mutta kuten huomaat nämä ei ole mitään yksinkertaisia asioita :P omasta mielestäni helpoissa luokissa pitäisi riittää että hevonen on oikeenpäin ratsastettu, että se on suora, kulkee tahdissa ja tekee vaaditut asiat mielellään :) sitten kun mennään korkeammalle niin pitää sitten olla enemmän kokoamisastetta ja irtonaisuutta liikkeissä.

      Radera