Kävin illalla ratsastamassa Zebben vielä kerran, ja Hiltonin myös. Olen aika vihainen itselleni koska olisin voinut itse ratsastaa paljon paremmin aamulla ja uskaltaa itse tehdä vähän enemmän ja vaatia Zebbeltä vähän enemmän... Ratsastin sen nyt oikeen syvään muotoon ja pakotin itseni ratsastamaan se hevonen läpi niskasta, ja se parani tosi tosi paljon. Minun pitäisi uskaltaa ratsastaa se syvempään muotoon eikä pelkää sitä että edestä ei saa ottaa yhtään.. se on melkeen pakko tällaisessa tilanteessa jotta saa sen läpi, sitten kun sen saa sinne pyöreäksi niin tottaki heti hellitän ja pohkeella eteen,ja silloin sen täytyy pysyä siinä pyöreässä muodossa eikä nousta sieltä. Oli paljo parempi fiilis illan ratsastuken jälkeen ja oli tosi hyödyllistä katsoa muitten ratsastusta ja huomata että ehkä itse olen vähän liian passiivinen kisoissa,pitää uskaltaa ratsastaa niinkuin kotona ja saada se hevonen läpi eikä miettiä että "ei en mä nyt voi hirveesti täällä selässä tehdä mitään". verkassa se ON tehtävä jotta radalla voi sitten ratsastaa nätisti ja toivon mukaan hevonenkin pysyy paremmin avuilla :)
Hilton on ollut PALJON parempi ratsastaa täällä kun viime kerralla, se protestoi vasemmassa kierroksessa pari kertaa nousemalla pystyyn mutta lähtee kyllä eteen ja kuuntelee aina sen jälkeen tosi hyvin, kun saan sille kerran sanoa että "EI näin".
Nyt vois pikkuhiljaa mennä nukkumaan, kunhan opettelen rataa vielä pari kertaa ;)
Inga kommentarer
Skicka en kommentar