Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

måndag 22 februari 2021

Miten kehittyä ratsastajana ja pitää motivaatio yllä?

 Kiitos tästä postausideasta jonka sain instagramin kautta :)

                                                                      (Taru Arola)



Varsinkin näin korona-aikoina kun kisoja ei samalla tavalla järjestetä, voi olla hankalaa pitää motivaatio yllä ja ajatella miten pääsisi kehittymään. Toki on paljon teitäkin jotka ette ollenkaan kisaa, mutta uskon, että kaikki tarvitaan motivaatiota joillain tapaa ja tuntea, että jotenkin on mahdollista kehittyä ja päästä eteenpäin. 

Se mitä mä näen kaikista tärkeimpänä, on se halu kehittyä ja oppia uutta ja olla avoin eri tavoille tehdä asioita. Jos mieli on avoin uusille asioille, voi myös oppia uusia juttuja ja ehkä oivaltaa asioita eri tavalla kuin jos vain menee sen oman kaavan mukaan koko ajan. Se on ehkä kaikista vaarallisinta, jos uskoo että vain se oma tapa on se ainoa oikea. Mitä enemmän työkaluja meillä on, sen taitavammaksi ratsastajiksi me voidaan tulla. Kuten minäkin olen saanut Stellalta nyt paljon uusia näkemyksiä miten tehdä asioita, asioita joita mä olen ennen tehnyt hieman eri tavalla tai ehkä jopa samalla tavalla mutta vaan ajatellut asian eri tavoin. Näin sitä oppii ja mieli avartuu!

Kotisohvaltakin voi oppia paljon uutta teoriassa, esim katsomalla hyvää, ja ei niin hyvää ratsastusta ja miettiä mitkä avut saivat hevosen reagoimaan niin kuin se reagoi. On se kuitenkin se itse ratsastaminen joka opettaa eniten. Kaikki hevoset opettavat meille jotain, riippumatta tasostaan. Mielestäni hevoset ovat ne parhaimmat opettajat joten kannattaa yrittää päästä ratsastamaan mahdollisimman paljon eri hevosilla jos haluaa kehittyä ratsastajana lisää. Ei sen tarvitse olla mikään GP-tykki jotta opit, ihan kaikki hevoset opettavat meille jotain jos me vaan osataan antaa heidän se tehdä :) 

Aaveen.net
                                                                  Kuva: Aaveen.net


Mä yritän itse katsoa paljon hyvää ratsastusta, nykypäivänä se on helpompaa kuin koskaan. Parasta on katsoa valmennuksia tai kisaverkkoja, missä pääsee näkemään miten huippuratsastajat korjaa virheitä ja ohjaa hevosta parempaan suorittamiseen. 

Motivaation ylläpitämiselle neuvoisin tekemään konkreettisia tavoitteita, viikkotasolla, kuukausitasolla, ja vuositasolla. Voi miettiä, missä ollaan nyt hevosen kanssa, mikä sujuu ja mikä ei ja miksi. Ja sitten lähteä suunnittelemaan yhtä asiaa kerrallaan mitä haluaa parantaa ja miten. Näitä voi sitten esim kuukauden päästä taas miettiä ja katsoa, onko onnistunut parantamaan asiaa vai ei, jos ei niin miettiä taas miksi, ja miten sitten muuttaa suunnitelmaa jotta asia saadaan parannettua seuraavan kuukauden aikana, esimerkiksi. 

Oman ratsastuksen videointi on mielestäni todella opettavaista, ollaan yleensä itse kaikista kriittisempiä itsellemme, joten kun videolta näkee miltä meno näyttää on helpompi saada kunnon motivaatio parantaa niitä heikkoja kohtia seuraavalla ratsastuskerralla :) 

Nythän on myös ratsastajan oheistreeni ollut paljon tapetilla, se joka tietää eron miltä tuntuu ratsastaa kun on hyvässä fyysisessa kunnossa vs. silloin kun ei ole, ymmärtää oheistreenin merkityksen ja se itsessään varmasti motivoi jo paljon siihen että jaksaisi oheistreeniä tehdä. Se oikeasti vaikuttaa paljon siihen meidän kehonhallintaan ja sen kautta apujen käyttöön. On tosi tärkeää, että me tunnetaan meidän lihakset ja tiedetään miten niitä käyttää. Jos ei pääse kovin usein ratsastamaan voi vaikka panostaa tähän puoleen enemmän. Niin mä olen tehnyt nyt kun Pippi on poissa, kaikki aika pitää käyttää hyödyllisesti! 

Pienillä asioilla voidaan saada isoja muutoksia aikaan, se on ehkä tärkein muistaa tässä motivaation ylläpitämisessä. Kaiken ei aina tarvitse olla niin suurta ja isoja muutoksia vaativaa, pienistä asioista ne isot muutokset sitten pikkuhiljaa tulee. Jos asettaa itselleen liian kovat tavoitteet voi se tappaa motivaatiota kun tuntuu liian vaikealta saavuttaa ne. Sen takia tykkään itse tehdä aina isomman pidemmän tähtäimen tavoitteen, ja sitten pilkkoa se alas niin, että on se viikkotavoite, tai vaikka vain päivän tavoite. Siitä se rakentuu sitten pikkuhiljaa, pienin askelin eteenpäin :) 


                                                                   Heidi Järvi


torsdag 18 februari 2021

Treeni-oivalluksia!

 Kävin viikko sitten taas moikkaamassa Pippiä (yritän päästä noin 2-3 viikon välein aina siellä pari päivää itsekin valmentautumassa, työn ja perheen takia en nyt useammin pääse mutta onneksi Pippi saa sitten munkin puolesta siellä treenata täysillä :D)

Kuvista kiitos Taru Arolalle! Pippi hienona Equestrian Stockholmin uudessa "Parisian Blue"-mallistossa :)


Tuntuu, että joka kerta saan sellaisia makeita "ahaa-elämyksiä" mitä ajattelin nyt tänne jakaa, on sitten minullakin kaikki kirjoitettuna ja voin sitten lukea näitä uudestaan kun täällä taas yksin Pipin kanssa treenailen. 

Iso juttu mitä on tapahtunu tässä on se, että Pipille piti löytää satula jossa se pääsee käyttämään selkäänsä oikein. Sen oma satula lukitsi sen selkää ja varsinkin laukassa tämä on selkeästi näkynyt kun laukka ei ole pyörinyt, Pippi ei ole saanut selkää kunnolla ylös jotta voisi työntää takajalat kunnolla alle = on siis kulkenut ikään kuin kahdessa osassa ja rämpinyt etusilla eteen: laukka ei pääse pyörimään. 

Tässä kyllä taas huomaa sen kuinka tärkeää on oikeanlaiset varusteet jotka sopivat hevoselle! Pippi onkin muuttunut kropastaan niin paljon, että satula ei vaan sille istu enää. En ole vielä löytänyt uutta satulaa, olen jotain yrittänyt kokeilla kun olen Boessa käynyt mutta on vähän hankalaa, ehkä helpompi sitten kun tuon sen kotiin saan rauhassa kokeilla satuloita sitten. EHDOTUKSIA saa laittaa mulle ja kertoa missä satuloissa te lukijat ratsastatte ja mistä tykkäätte :) 

No kun saatiin tämä ongelma ratkaistua, huomasi suuren eron kun Pippi pääsi rehellisesti käyttämään sen kroppaa ja selkää, hevonen lähti lyhenemään ihan silmissä :D Sen kanssa on nyt ollut tärkeintä vahvistaa keskivartaloa, jotta saa vahvemman kropan ja käyttäisi itseään enemmän just lihaksilla eikä vaan "jousilla". Senhän ei ole hankala liikkua isosti mutta tavallaan kun se tekee sen se käyttää jänteitä enemmän ja "vetää" itseään eteen, ja se ei ole oikea tapa. Vaan kroppa piti saada vahvistettua jotta se käyttäisi itseään enemmän lihaksilla ja sen kautta saada sitten sellaista raamia sen liikkumiseen, ettei se vaan holtittomasti liiku joka suuntaan ja kroppa vähän "heiluu" mukana. Tämä onkin ollut minulle koko ajan tosi iso haaste kun en ole ikinä päässyt tämmöstä hevosta ratsastamaan joka on niin äärimmäisen irtonainen ja liikkuva. Yleensähän niitä raameja yritetään venyttää hevosessa mutta Pipin kanssa on ollut vähän päinvastoin, että ensin pitää saada se liikkuminen hallintaan ja pienemmäksi.



Teknisestä ajattelua ratsastuksessa on ollut, että mun pitää koko ajan ajatella, että se on pehmeä ja läpi niskastaan, ei saa kuitenkaan mennä liian alas ja pitkälle kaulalle, vaan yrittää pitää se suht lyhyeenä, silloin se pääsee parhaiten työskentelemään vahvalla kropalla. Sitten puolipidätteissä ajatella että tuon sen rintakehän mun luo, takajalkojen päälle. 

Suluissa löysin aivan mielettömän mahtavia askelia kun vaan tajusin miten ne pitää ratsastaa :D Siinä on helposti Pippi aina vähän lähtenyt taipumaan vaan liikaa ja juoksemaan liikaa sivulle (näissäkin saadaan kisoissa silti aina 7-7,5 mutta kun näistä voisi saada vielä paremmat numerot!), mutta kun opin nostamaan sen sisäetujalkaa ylös ja viemään lavat enemmän edellä menosuuntaan sain kasvatettua sen ravia sulun sisällä ja siitä tulee sitten ihan erinäköinen sulku kun askel lepää ja ulkoetujalka tulee isosti sisäetujalan ympäri! 



Piruettilaukassa mun täytyy ajatella ihan päinvastoin miten mun omat aivot tällä hetkellä ajattelee: Kun Pipin voima loppuu haluisin auttaa sitä maiskuttamalla ja vähän "hoputtamalla" mutta silloin mä vaan hoputan sitä liian kiireiseksi ja silloin sen on mahdotona jäädä takajalkojen päälle lähes paikalleen. Mun täytyy oppia antamaan sen piruettilaukan tahdin tulla hitaaksi, mutta vahvaksi, ja ajatella enemmänkin niin että nostan uuden laukan aina kun voima loppuu, ja nostaa se rintakehä ylös takaosan päälle. Piruettilaukassa sen pitää laukata paikallaan, ja jotta pirueteista voi tulla oikein hyviä, täytyy tässäkin askeleen levätä. Siinä onkin sitten suuri ero jos askel lepää sen takia että hevonen on hidas ja pohkeen takana, tai sen takia, että se on niin koottu ja pystyy pitämään painon pidempään takaosan päällä, askeleet ovat tälloin paljon voimakkaampia ja itselläkin on helppo istua siinä eikä tule sitä tunnetta että täytyy puskea hevosta koko ajan jaloilla eteen. 

Toinen juttu mitä olen täällä oppinut, on ratsastamaan Pipin lavat aina hieman ulos ja takaosa millin verran sisään, itse olen jotenkin aina ajatellut päinvastoin. Varsinkin laukassa huomaa, että se saa paljon helpommin selän ylös kun ajattelee asennon näin. Ravissa sitten taas halutaan saada se hieno ulkoetujalka esim kulmissa, silloin täytyy antaa ulkoetujalan hieman "venyä". Tätä nyt ei saa ajatella niin, että hevonen saa lössähtää ulkokyljestä, enemmänkin se, että kun keskivartalo on vahva ja hevonen kantaa itseään siinä niin se myös voi vähän lähteä venyttämään sitä ulkolapaa ilman että koko ulkokylki menee pitkäksi. 

Kyllä tässä on taas tullut huomattua sen HYVÄN ja aidon perusratsastuksen merkityksen!! Kun nämä kaikki palikat saa kohdalleen ja hevosen työskentelemään oikeinpäin, ei ne temput ole millään tavalla sen jälkeen vaikeita. Saman olen kyllä jo kauan sitten itsekin oppinut mutta tässä se taas korostuu, mitä vaikeammalle tasolle mennään, sen tärkeämpää se on. 

(Vähän Stellan sanoja lainaten) Kyllähän salillakin voi lähteä nostamaaan isoja painoja vaan samantien mutta jos tekniikka on väärä, se kipeyttää kropan ja pahimmassa tapauksessa kroppa menee rikki. Jos keskitytään enemmän siihen tekniikkaan ensin ja vahvistetaan ne lihakset jotka auttavat meitä tekemään liikkeet oikein, saadaan paljon kestävämmän kropan ja liikuminen on paljon helpompaa ja kivempaa pitkän päälle :)