Tuli tässä mieleen tämmöinen postauksen aihe.
Mielestäni on tärkeää muistaa että kun haluaa jotain kehittää ja parantaa, on myös uskallettava mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Toinen asia mikä on, ehkä se kaikista tärkein hevosen kouluttamisessa, on se että tuntee jokaisessa hevosessa sen, mitä pitää kehittää, ja MITEN sen tekee. Ei riitä että tiedostaa että hevonen on vähän vino, tai vähän hidas, tai säikky. MITEN sitä korjataan, millä metodeilla, ja MIKSI hevonen on vino/hidas/säikky (kaikkeen löytyy aina syy)? Kolmas asia, mikä liittyy tuohon ensimmäiseen, on se, että ei ikinä lähde liian pitkäksi aikaa sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos sen tekee, se tekee enemmän haittaa kuin hyötyä.
Itse yritän aina ensimmäisellä ratsastuskerralla hahmottaa, mitkä ovat hevosen vahvuudet ja heikkoudet. Kaikilla hevosilla ne nimittäin on. Vahvuukset pitää tiedostaa, sillä niitten kautta luodaan hevosella itsevarmuutta ja osaamisen tunnetta. Heikkoudet on ne asiat mitä pitää työstää ja vahvistaa. Niihin ei kuitenkaan saa yksin takertua, vaan muistaa välillä myös antaa hevosen tehdä niitä sen vahvuuksia, jotka ovat hevoselle helppoja. Niin hevosen mieli pysyy positiivisena.
Jos hevoselle on tosi hankalaa mennä sivulle, ei tee hirveen hyvää vaan ratsastaa väistöjä koko tunnin, vaan aina välillä pistää joku harjoitus siihen väliin minkä tietää että hevonen tekee hyvin, jotta pääsee sitä palkitsemaan.
Kuitenkin kun mennään niitten heikkouksien kimppuun, on uskallettava työstää ne vaikeat asiat sieltä läpi. Hevonen ei ikinä kehity jos vaan ratsastaa ympäri ympäri ja yrittää vaan istua nätisti siellä selässä, tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Pitää uskaltaa vaikuttaa, saada joku reaktio, jotta pääsee sitten hevosta siitä kiittämään. Tässä pitää toki tietää mitä tekee, muuten mennään ihan väärään suuntaan :P ja nyt en todellakaan tarkoita mitään rajuja metodeja, mutta kun on kehittynyt osaavaksi ratsastajaksi, saat hevosen reagoimaan hyvin pienin avuin, mutta niin että selkeästi saat tietyn reaktion läpi kun annat jonkun signaalin sille. Tämäkin on seuraus siitä, että osaa antaa ne signaalit juuri oikeassa hetkessä!
Oppia tuntemaan ne ongelmakohdat, ja se että voi aika nopeasti sanoa, mitä missäkin hevosessa pitää korjata, ja miksi, on asia joka kehittyy ratsastajissa jotka tietävät miltä oikeasti hyvin ratsastettu hevonen tuntuu. Et voi tietää miltä mansikka maistuu ellet ole sitä maistanut. Oikeanlaista kokoamista ei voi ymmärtää miten sitä pyytää, ellei ole sitä itse tuntenut. Kokoaminen onkin kaiken A ja O kouluratsatsuksessa. Sun pitää osata tuntea koska se hevonen oikeasti nostaa sen selän ja kantaa, koska se oikeasti on pohkeen edessä takajalat alla. Se että hevosen kaula on nätisti kaarella ei ole se mitä tarkoitan. Se on aika helppo asia saada aikaiseksi.
Sitten kun ollaan päästy vähän pidemmälle hevosen koulutuksessa, on todella tärkeää että ei pyydä liian paljon liian usein. Mielestäni on tosi tärkeää tuntea sen, kuinka paljon hevoselta voi tietyssä pisteessä pyytää. Joskus voi pyytää vähän enemmän, joskus vähemmän. Jotkut asiat vaativat sen että mennään vähän pidempään sen mukavuusalueen yli, kun taas toiset asiat sallivat että vaan käydään hipaisemassa sen mukavuusalueen ulkopuolella.
Kaikki kuitenkin pohjaantuu siihen hevosen tuntemiseen, että tuntee sinne selkään miten hevonen liikkuu ja reagoi, ja osaa lukea hevosen kehoa, mitä se yrittää sanoa. Ratsastajan pitää olla erittäin nopea omien apujen käyttöjen kanssa, ja reagoida korjaamaan hevosta niin salamannopeasti että ei sitä oikeastaan ehdikään hirveästi siellä selässä pohtia. Nämä ovatkin asioita joita oppii vaan ja ainoastaan ratsastamalla, ja saamaan hyviä kokemuksia ja tuntemuksia, ja päästä myös sitä mansikkaa maistamaan :) Nämä olivatkin aika abstraktit ajatukset, mutta ehkä tästä on jollekin jotain apuakin. Voin jatkaa vähän konreettisemmin avaamaan tätä aihetta toisessa postauksessa!
