Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

fredag 27 december 2019

Kiitos 2019, tervetuloa 2020!

Vuosi 2019 lähenee loppuaan ja vuoden lopussa on aina kiva katsella vähän taaksepäin, että mitä kaikkea ollaan tähän vuoteen saatu mahdutettua!

Meidän 2019 ei alkanut kovin hyvin kun Pippi rupesi yhtäkkiä ontumaan, mutta jotain hyvää tämäkin toi mukanaan koska löysin Stall Biskopin ja vein Pipin sinne ensimmäistä kertaa vesimatto ja mattokävelylle. Biskop on sen jälkeen tullut tosi tärkeäksi osaksi meidän treenejä enkä usko että me oltais Pipin kanssa näin hyvin päästy edistymään ellei Pippi myös kävisi säännöllisesti siellä treenaamaassa. Oheistreeninä tämä tekee todella hyvää, vaihteluna, mielenvirkistyksenä, sekä kroppaa ja jalkoja säästämällä.

Sitten kun saatiin Pippi kuntoon Biskopeilla, päästiin taas takasin työn makuun. Tänä vuonna meillä on ollut todella hyvin valmennuksia täällä Vaasassa, ja toki sekin on vienyt meitä tosi paljon eteenpäin. Ollaan ahkerasti osallistuttu Nipsun valmennuksiin ja Jassan valmennuksiin, myös pari kertaa oltiin Markon valmennuksissa mukana.


Maaliskuussa 2019 treenaamassa kotona. All dressed up in ESS ofc ;) kuvat Sofia Kuusela



Kovasti odottelin meidän kisadebyyttiä joka me sitten tehtiin toukokuussa 2-tason Helppo A-luokassa Jalasjärvellä. Sieltä tuli heti voitto ja yli 68%:n tulos. Pippi oli tosi jännittynyt mutta kiltti ja yritti silti suorittaa. Kun saatiin näin hyvä aloitus meidän kisauralle, päätin, ettei startata ennen kun ollaan valmiita Vaativa B-luokkiin. Vaihdot ovat olleet, ja ovat vieläkin meille haasteelliset, ne ovat sellainen asia mitä meidän pitää työstää kaikista eniten. Nyt kyllä sujuu välillä sarjatkin, mutta sitten on päiviä kun yksittäiset vaihdot ovat hankalat.


Nämä kuvat ovat Jalasjärveltä, meidän ekoista yhteisistä kisoista!


17.8 suunnattiin sitten tyttäreni, isäni ja äitini kanssa Seinäjoelle Pohjanmaan aluemestaruuksiin, täällä tehtiin sitten meidän Vaativa B debyytti aika haastavalla ohjelmalla, junnujen joukkueohjelmalla. Kisapaikka oli Seinäjoen raviradan keskellä, eli aika haastava kisapaikkana. Tämän lisäksi tänä päivänä satoi kaatamalla ja tuuli täysillä. Ei mitkään parhaat olosuhteet toisin sanoen :D Mä jo ajattelin etten starttaakaan, kun oletin, että Pippi ei ehkä pysy ihan rentona tämmöisessä tilanteessa. No, onneks sade loppui siinä kun mun piti sitä laittaa kuntoon ja päätin sitten että menen. Pippi oli tosi rauhallinen ja kiltti, kun päästiin verkka-alueelle sade alkoi taas ja tuli niin kaatamalla, että oltiin aivan läpimärkiä molemmat. Onneksi mulla oli toiset hanskat mukana joten sain vaihtaa kuivat hanskat päälle just ennen kun menin radalla (märillä hanskoillahan ei oikeen ole minkäänlaista pitoa ohjiin.. ).


Aluemestarit 2019, ja Vaativa B-debyytissä voitto!


Kun päästiin radalle oli sade jo loppunut, onneksi, mä en ollut tyytyväinen meidän suoritukseen kun siellä oli aika monta mokaa, mutta hyviä pätkiä oli myös. Lopputuloksena oli 67,89% joka tarkoitti luokan voittoa ja sennujen alumestaruus kultaa! :D

Tämän jälkeen kisattiin vielä kolmannet kisat Laaksolla, mihin myös osallistuin Hiltonilla Joukkue-SM luokkaan. Sain Hiltonin kotiin ja olen niin iloinen niistä hetkistä mitä vielä sain Hiltonin kanssa viettää ennen kun se löysi uuden kodinsa < 3 Hilton suoritti superhyvin Laaksolla, pienen yhteisen treenin takia vaan tuli tosi tyhmiä mokia, kaikissa sarjoissa laskuvirheet mm. mutta fiilis mitä Hilton antoi radalla oli aivan fantastinen! Ekaa kertaa meillä oli raviohjelmassa yli 70%! Laukka-ohjelma on aina ollut meidän vahvuus mutta nyt niissä sitten tuli vähän mokia.

Ihanin Hilton < 3 kuva Aaveen.net


Pippi oli taas mieletön Laaksolla, meidän kolmannet yhteiset kisat ja lauantaina tuli ylivoimainen voitto Vaativa B-ohjelmassa yli 68% tuloksella! Olin tähän rataan jo aika tyytyväinen, mitään suurempia rikkeitä ei tullut.

Sunnuntaina ratsastettiin myös avoin Vaativa B, Pippi oli aivan mieletön verkassa, pyysin varmaan ravaamaan vähän turhan isosti koska se selkeästi vähän väsähti kun piti mennä radalla ja meni vähän kireäksi selästään. Molemmat vaihdoit epäonnistuivat täysin ja saatiin sitten lopputuloksena 64,25%, joka kuitenkin riitti toiseen sijaan tosi pienellä marginaalilla voittajaan!

Pippi Laaksolla. kuva Aaveen.net


Näitten kisojen jälkeen ajattelin jo, että ei ehkä enää startata tämän vuoden puolella, meidän pitäisi nyt nostaa tasoa seuraavalle, eli vaativa A:lle, ja kun Pippi niin hyvin kuitenkin on kisoissa käyttäytynyt on turha viedä sitä pitkiä matkoja starttaamaan Vaativa B-tasolla, kun se ei meidän päätavoite ole. Vaan sehän on sitten siellä GP-luokissa joskus tulevaisuudessa.

Todennäköisesti tullaan alkukaudesta 2020 vielä aloittamaan vaativa B-tasolta jos täällä meidän alueella on jotain sopivia kisoja, ja sitten katsoa siitä eteenpäin. Tavoitteena ensi kaudelle on kuitenkin päästä debytoimaan Vaativa A-tasolla, jos se sitten tapahtuu keväällä tai vasta syksyllä, on tässä vaiheessa vaikea sanoa. Pippi tekee jo kaikki vaadittavat asiat tuolle tasolle, mutta sarjavaihdot ja vaihdot ylipäätään pitää saada paljon varmemmaksi vielä.

Kotonahan me jo treenataan vähän vaikeampiakin juttuja, leikitään jo vähän passagen ja piaffin alkeitten kanssa, ja ne sujuvat ihmeen hyvin. Pipille ei tarvitse näitä asioita opettaa, ne on siinä jo niin luonnollisesti, sen pitää vaan saada tähän paljon enemmän voimaa, ja oppia tekemään esim passagea pienesti mutta nopeasti.

Pippi 26.12. Tässä hevosessa on siis niin paljon potentiaalia etten oikein aina tajua, että tämä hevonen on mun < 3 kuva Heidi Järvi


Vuosi 2019 on meidän osalta kyllä ollut aivan mahtava, ollaan päästy mun mielestä valovuosia eteenpäin treeneissä, ja se että päästiin niin hyviä tuloksia tekemään myös niissä parissa startissa mitä tehtiin, on vaan iso bonus ja tavallaan todiste mulle siitä, että tehdään meidän töitä oikein ja ollaan oikealla tiellä. Paljon on vielä töitä edessä, ja paljon opittavaa, mutta niin kauan kun arki ja jokapäiväinen työskentely on näin kivaa, niin tämä matka on vähintään yhtä motivoivaa kuin se päämäärä!


Vielä tähän loppuun kuvapommi eilisen kuvaussessiosta, meidän maneesi on valitettavasti todella pimeä mutta Pippi oli aivan super ja Heidi onnisti silti ottamaan meistä ihania kuvia!









Tässä tulee näitä lyhyitä nopeita askeleita mitä haluan, en ikinä käytä raippaa tässä työskentelyssä, riittää että vähän tiivistän istuntaa ja maiskutan!



Hyvä hevonen osaa mennä sekä isosti, että pienesti! Tätä haitaria me treenataan nyt tosi paljon kotona, että minä voin ratsastaa ravi-askeleen just sellaiseksi kuin haluan, paikallaan pienesti tai enemmän eteen isosti, ja kaikki siitä väliltä :D



tässä kantaa tosi hyvin! Tähän kun aina pääsis ja voisi pitää tämän koko ajan.. :P


Laukassa saan ratsastaa tosi paljon eteen alussa että saan Pipin työntämään koko kropan läpi, sitten vasta lähteä kokoamaan, muuten sen laukka-askel jää vähän vajaaksi. Tää on hankalaa kun sillä on niin iso laukka mutta paranee koko ajan!

Sitten kun on pohkeen edessä ja laukkaa koko kropan läpi on tosi helppo vaan istua se vähän kasaan ja koota. Tässä toki olen koko ajan tarkkana, että jos yhtään jää pohkeen taakse kun lähden kokoamaan, ratsastan sen heti tästä eteen, kokoamisessa hevosen pitää ajatella koko ajan eteenpäin!




Tässä taas passagessa. Pysyy hyvin rentona nyt ylälinjastaan, kesällä vielä vaan jännittyi ja lähti leijumaan, mikä ei ole millään tavalla passagea tai rehellistä kokoamista. Mutta nyt tuntuu, että tämäkin tulee paljon rehellisemmin ja paremmin koko ajan!

söndag 15 december 2019

Joulu on ovella...

Enää 9 päivää jouluun! Sää on kyllä meillä Vaasassa ollu nyt niin ahdistavaa, että melkeen masennus iskee kun ei päivänvaloa näe, eikä ulkona ole lunta, vaan loskaa, joten tosi ankeeta on.

Onneksi päästiin vähän päivänvaloa näkemään kun lennettiin Puerto Ricoon viikon rantalomalle tuossa kun Pippi oli Stall Biskopeilla vesimattotreeneissä. Siitä sai kyllä ihanasti uutta energiaa, nyt toivottovasti jaksaa taas sinnitellä tämän pimeän ajan yli!

Pippi oli nyt tosiaan 2 viikkoa Biskopeilla. Ennen tätä meillä oli kahden päivän valmennukset Jasmin Sikströmin kanssa, ja siinä saatiin toisena päivänä aivan supertreenit tehtyä! Pystyin tekemään siirtymisiä ravista piaffiin ja takas raviin. Nää asiat on tottakai vielä aivan alkeissa, mutta nyt pitää vaan meidän saada ideasta kiinni, että miten nämä asiat teknisesti tehdään, ja sitten siitä pikkuhiljaa lähteä asioita kehittämään. Voimaahan tämä vaatii ihan älyttömästi.

Suurin asia mihin minä olen tässä kiinnittänyt huomiota on opettaa Pippiä kokoamaan ravia niin, että se tulee pienemmäksi mutta nopeammaksi. Pipillä oli vähän huono tapa lähteä leijumaan älyttömän isoilla etujaloilla, mutta hitaasti ja ilman selkää ja työntöä takaa. Tätä ollaan paljon harjoiteltu, olen yrittänyt saada näitä siirtymisiä ravin sisällä tehtyä niin, että Pippi saa olla vähän matalempana edestä (kun kaula tulee alemmas on vaikeaa lähteä nostamaan etusia enemmän vaan se kaula luonnollisesti vähän "estää" etujalkoja), ja sitten että se rentous säilyy. Alkuun Pippi jännittyi tosi paljon kun yritti lähteä kokoamaan ja oikeen tunsi kuinka selkä jännittyi ja niska nousi ja sitten sai vaan näitä kauhovia etujalkoja.

Nyt tästä on jo tullut niin "normijuttu" että voidaan tehdä siirtymisiä ihan hölkkämielessä, Pippi pysyy rentona ja pohkeen edessä. Tätä kauttahan sitä voimaa sitten tulee, ja pitää vaan olla äärimmäisen tarkka ettei lähde pyytämään liian isoja askelia ennen kun voimaa on tarpeeksi muuten helposti menee vaan siihen että hevonen jännittyy ja sen kauttahan ei mitään hyvää saa aikaiseksi.

Kaiken pitää tulla rentouden kautta, jäntevyyttä voi sitten lisätä mutta ei jännittyneisyyttä!

No nyt Pippi sai vielä Biskopeilla tosi hyvää treeniä takaosaan kun meni rankkoja ohjelmia, ylämäkiä kuivalla matolla ja vedessä sitten sai nostella jalkoja. Oli jopa vähän väsyneen tuntuinen kun tuli kotiin, mutta mun mielestä just hyvällä tavalla, ja näinhän tämä on kaikista tehokkainta kun hevonen saa lomaa ratsastuksesta ja omasta lajitreenistä mutta saa sitten tehdä hommia eri tavalla, joka kuitenkin sitten auttaa tässä omassa lajitreenissä paljon!

Nyt Pippi onkin sitten parit viimeiset päivät ollut aivan fantastinen ratsastaa, se jopa aloittaa eri tavallla nyt ravissa, tunnen että selkä ja lavat nousee eri tavalla heti alusta asti, on paljon suorempi ja tasaisempi, ja kroppa tuntuu tosi freeshiltä, pehmeältä mutta voimakkaalta!

Nyt ollaan sitten etsimässä uusia kankikuolaimia kun Pippi on niillä ollut vähän huono, huomattavasti huonompi mitä nivelillä. Se jää vähän makamaan kankikuolaimien päälle enkä saa otteita "läpi". Nyt meillä on kokeilussa Bombersin happy tongue, se on huomattavasti ohuempi kuolain kuin se Sprenger mikä sillä ollut, ja varret ovat 7cm sijaan vain 5 cm, mikä sekin on mun mielestä Pipille parempi.

Ensi viikolla on taas huoltoviikko kun keskiviikkona Markku Pätsi tulee taas hieromaan ja torstaina meillä olisi Tampereella kirohoito Linda Telfordilla. Toivon vaan, että ajokelit pysyis hyvänä,muuten en kyllä uskalla liukkaalle tielle lähteä ajamaan yksin Tampereelle asti edes takas.

Pippi Joulukuussa 2018 (kuva Sofia Kuusela)... 
Ja marraskuussa -19. Kuva Taru Arola. Mikään unelma ei ole liian suuri, Pippi on kyllä jo toteuttanut mun unelmaani kun sen selässä on vaan aivan fantastista olla,en voi oikein sanoin kuvailla kuinka paljon tätä hevosta rakastan! Olen niin iloinen,että löysin just Pipin, ja toivon että päästään vielä viettämään monta ihanaa vuotta yhdessä, paljon on unelmia tulevaisuudesta.. < 3