Onneksi päästiin vähän päivänvaloa näkemään kun lennettiin Puerto Ricoon viikon rantalomalle tuossa kun Pippi oli Stall Biskopeilla vesimattotreeneissä. Siitä sai kyllä ihanasti uutta energiaa, nyt toivottovasti jaksaa taas sinnitellä tämän pimeän ajan yli!
Pippi oli nyt tosiaan 2 viikkoa Biskopeilla. Ennen tätä meillä oli kahden päivän valmennukset Jasmin Sikströmin kanssa, ja siinä saatiin toisena päivänä aivan supertreenit tehtyä! Pystyin tekemään siirtymisiä ravista piaffiin ja takas raviin. Nää asiat on tottakai vielä aivan alkeissa, mutta nyt pitää vaan meidän saada ideasta kiinni, että miten nämä asiat teknisesti tehdään, ja sitten siitä pikkuhiljaa lähteä asioita kehittämään. Voimaahan tämä vaatii ihan älyttömästi.
Suurin asia mihin minä olen tässä kiinnittänyt huomiota on opettaa Pippiä kokoamaan ravia niin, että se tulee pienemmäksi mutta nopeammaksi. Pipillä oli vähän huono tapa lähteä leijumaan älyttömän isoilla etujaloilla, mutta hitaasti ja ilman selkää ja työntöä takaa. Tätä ollaan paljon harjoiteltu, olen yrittänyt saada näitä siirtymisiä ravin sisällä tehtyä niin, että Pippi saa olla vähän matalempana edestä (kun kaula tulee alemmas on vaikeaa lähteä nostamaan etusia enemmän vaan se kaula luonnollisesti vähän "estää" etujalkoja), ja sitten että se rentous säilyy. Alkuun Pippi jännittyi tosi paljon kun yritti lähteä kokoamaan ja oikeen tunsi kuinka selkä jännittyi ja niska nousi ja sitten sai vaan näitä kauhovia etujalkoja.
Nyt tästä on jo tullut niin "normijuttu" että voidaan tehdä siirtymisiä ihan hölkkämielessä, Pippi pysyy rentona ja pohkeen edessä. Tätä kauttahan sitä voimaa sitten tulee, ja pitää vaan olla äärimmäisen tarkka ettei lähde pyytämään liian isoja askelia ennen kun voimaa on tarpeeksi muuten helposti menee vaan siihen että hevonen jännittyy ja sen kauttahan ei mitään hyvää saa aikaiseksi.
Kaiken pitää tulla rentouden kautta, jäntevyyttä voi sitten lisätä mutta ei jännittyneisyyttä!
No nyt Pippi sai vielä Biskopeilla tosi hyvää treeniä takaosaan kun meni rankkoja ohjelmia, ylämäkiä kuivalla matolla ja vedessä sitten sai nostella jalkoja. Oli jopa vähän väsyneen tuntuinen kun tuli kotiin, mutta mun mielestä just hyvällä tavalla, ja näinhän tämä on kaikista tehokkainta kun hevonen saa lomaa ratsastuksesta ja omasta lajitreenistä mutta saa sitten tehdä hommia eri tavalla, joka kuitenkin sitten auttaa tässä omassa lajitreenissä paljon!
Nyt Pippi onkin sitten parit viimeiset päivät ollut aivan fantastinen ratsastaa, se jopa aloittaa eri tavallla nyt ravissa, tunnen että selkä ja lavat nousee eri tavalla heti alusta asti, on paljon suorempi ja tasaisempi, ja kroppa tuntuu tosi freeshiltä, pehmeältä mutta voimakkaalta!
Nyt ollaan sitten etsimässä uusia kankikuolaimia kun Pippi on niillä ollut vähän huono, huomattavasti huonompi mitä nivelillä. Se jää vähän makamaan kankikuolaimien päälle enkä saa otteita "läpi". Nyt meillä on kokeilussa Bombersin happy tongue, se on huomattavasti ohuempi kuolain kuin se Sprenger mikä sillä ollut, ja varret ovat 7cm sijaan vain 5 cm, mikä sekin on mun mielestä Pipille parempi.
Ensi viikolla on taas huoltoviikko kun keskiviikkona Markku Pätsi tulee taas hieromaan ja torstaina meillä olisi Tampereella kirohoito Linda Telfordilla. Toivon vaan, että ajokelit pysyis hyvänä,muuten en kyllä uskalla liukkaalle tielle lähteä ajamaan yksin Tampereelle asti edes takas.
 |
| Pippi Joulukuussa 2018 (kuva Sofia Kuusela)... |
 |
| Ja marraskuussa -19. Kuva Taru Arola. Mikään unelma ei ole liian suuri, Pippi on kyllä jo toteuttanut mun unelmaani kun sen selässä on vaan aivan fantastista olla,en voi oikein sanoin kuvailla kuinka paljon tätä hevosta rakastan! Olen niin iloinen,että löysin just Pipin, ja toivon että päästään vielä viettämään monta ihanaa vuotta yhdessä, paljon on unelmia tulevaisuudesta.. < 3 |
Inga kommentarer
Skicka en kommentar