Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

fredag 28 september 2018

HIHS Shoppailusuunnitelmia ja Lippu-arvonnan voittaja!

Lippuarvonnan voitti Ansa Osara:

"Paras muisto on ihan ensimmäiseltä kerralta, jolloin olin 9 tai 10v.ja olin aivan haltioissani upeista World Cup-ratsukoista 🤩"
Ansa Osara 


Tämä postaus yhteistyössä Helsinki International Horse Show:n kanssa


Onneksi olkoon! Ja mukavia HIHS-elämyksiä :) (sinuun otetaan myös henkilökohtaisesti yhteyttä)

Itse odotan kerrankin shoppailua aika paljon kun vihdoinkin on hevonen ;D,  ajattelin
jo etukäteen tehdä pienen shoppailulistan tähän, katsotaan sitten löytyikö kaikki shoppailtavat kamat ;)

kuva lainattu täältä

1. KEP-kypärä. tämmöistä olen niin kauan kuolannut mutta en yhtään tiedä miten sopisi mun päähän, joten tämmoinen täytyy ainakin sovittaa jos vaan mahdollisuus on. Haaveilen pinkkiglitteristä etuosasta ja tummansinisestä kypärästä!

2. Suojia. Näitä ei voi ikinä olla liikaa.. mulla on eniten karvasuojia niin jotkut ei-karvasuojat vois olla kivat, jotka olis helpompi pitää puhtaana, esim Eskadronin allround suojat.

3. Kaviorasva. Tylsä mutta tarvitsen uuden kaviorasvan kun Pipin kaviota rasvataan niin usein :D

4. Fleeceloimi. Myin melkeen kaikki mun kivat loimet pois niin nyt saan shoppailla näitä lisää (olen aikamoinen loimi-addikti)

5. Eskadronin villaloimi, se keltapuna-raidallinen < 3 mulla on ollut tämmöinen mutta myin sen pois eli nyt pitää ostaa uusi samanlainen kun nämä ovat niin hyviä :D Löytyykö näitä muuten enää mistään?? Yritin just aikaisemmin tänään selailla netistä mutta mistään en löydä :O 

6. Bootseja. näitäkään ei vaan voi olla liikaa!

7. Uusi otsapanta mun Otto Schumacherin kankeihin, nykyisestä monet kivet irronnut

8. Sprengerin kuolaimet, kankikuolain ja bridong. Nyt Pipillä on jotkut halppisversiot, toimii ihan hyvin niillä mutta tiedän että Sprengerin kuolaimilla toimis vielä paremmin!

9. Kisatakki! Senkin mä olen myynyt pois, frakki löytyy jo uusi, mutta tarvitsen siis kisatakin myös.

Tänään Pipillä on ollut kunnon huoltopäivä, kengitys ja sitten ratsastuksen jälkeen klippasin sen ekan kerran. Vielä pitää pää ja jalat klipata mutta jätin ne toiselle päivälle :) Kiltisti oli, tykkäs vaan kun sitä "rapsutteli" :) Huomenna ja sunnuntaina tarkoitus treenata vähän enemmän, maanantaina kevyt juoksutus sekä raspaus! Tiistaina kevyt jumppa kun sitten on taas Nipsun valmennukset ke-to :)

torsdag 27 september 2018

Kuplan puhkaisu

Kotona taas älyttömän antoisan reissun jälkeen! Uuden hevosen kanssa ensimmäistä kertaa reissuun lähteminen on aina vähän jännää. Miten se matkustaa, miten reagoi uuteen ympäristöön, syökö hyvin, stressaako, onko minkälainen ratsastaa uudessa paikassa jne. Sanoisin, että tämmösillä reissuilla oppii tuntemaan hevosen niin paljon paremmin ja ihan eri tavalla kun vaan, kun on kotona.



Hemmetin hyvän treenin lisäksi ollaan siis kyllä tutustuttu Pipin kanssa vielä paremmin toisiimme, eikä enää seuraavalla kerralla reissuun lähteminen tule jännittämään kun jo tietää vähän miten Pippi reagoi uuteen ympäristöön jne.

Tiesin jo, että se matkustaa tosi hyvin, itse asiassa paremmin kun mikään mun entisistä hevosista. Se seisoo ihan hiljaa kopissa ja syö heinää tyytyväisesti eikä ainakaan ulospäin näe, että se olisi stressaantunut. Uuteen paikkaankin se reagoi tosi rauhallisesti, se ei kyylää kyllä YHTÄÄN mitään, mikä on ihan supertärkeä asia tulevaa kisahevosen uraa ajatellen ;)

Olin su:na kotona muuttanut ihan pientä yksityiskohtaa satulan alla, kun olen käyttänyt satulan etukaaren alla Eskadronin pintelipatjaa nostamaan edestä vähän. Löysin mun varastosta sellaisen edestä korottavan Eskadronin padin, eli se on periaatteessa ihan samaa materiaalia mitä se pintelipatja mutta se ei taitu kaksinkerroin kuten pintelipatja. Pippi oli tosi oudon superherkkä kun menin su:na selkään, ainahan se on vähän herkkä jaloille ekat pari kierrosta mutta nyt oli liioitellun herkkä, ihan sen olonen, että käveli neulojen päällä ja olis voinut räjähtää koska vain. Hassua tässä on se, että se ei näy ulospäin, se näyttää tosi rennolta ja kävelee kiltisti mutta selkään sen tuntee kuinka se kiehuu sisällä. Kyllä se sitten rentoutui kun vaan kävelin pidempään ja odotin, että tilanne meni ohi.



Teki sitten saman ma:na Keisarinmäellä kun menin selkään, edelleen käytin sitä Eskadronin padia enkä pintelipatjaa. Siinäkin se sitten rentoutui noin 10min jälkeen, tässä on vaan se, että jos se tuossa tilassa säikähtää jotain ja mun jalat heilahtaa niin sieltä voi tulla aikamoinen pukkisarja :D sitten kun se rentoutuu ja saan tuoda jalat lähelle ei ole mitään ongelmaa, sitten se on superhyvä ratsastaa. No, mietin sitten mitä olen muuttanut, ja hokasin ton padin, ja laitoin sitten ti:lle taas pintelipatjan satulan alle, ja kas, heppa oli taas ihan normaali(normaali se on kun on vähän herkkä jalalle mutta normalisoituu kierroksen tai kahden jälkeen)! Tässä aika hyvä esimerkki siitä kuinka herkkä tämä neiti on!

Treeneistä sitten. Päästiin omasta mielestäni noin valovuosi eteenpäin näitten kolmen päivän aikana. En varmaan itse olisi tähän "kuplan puhkaisuun" päässyt ikinä, tai siinä olisi ainakin mennyt vuosi ennen kuin olisin uskaltanut siihen :D

On kyllä kiva, miten valmentajan kautta oppii ymmärtämään omaa hevosta paremmin.  Pippi on tosi kiltti ja periaatteessa kuuliainen, se tekee kiltisti mitä pyytää, mutta se antaa murto-osan vaan itsestään, se menee silleen pikkunätisti mutta ei ihan päästä ratsastajaa lähelle. Se on vähän sellaisessa kuplassa, mihin mun on pakko päästä jos haluan saada kaiken sen kapasiteetin irti.

No, tätä kuplaa lähdettiin sitten puhkaisemaan sillä, että mun piti korjata sen virheet heti, ja sanoa, että hei "tämä siirtyminen ei kelpaa, sun pitää kantaa vielä paremmin, ja hyväksyä mun avut VIELÄ paremmin". Tehtiin ihan laukka käynti siirtymisiä missä se vähän rupes kiemurtelemaan ja tuli pohjetta vasten, tässä piti uskaltaa pamauttaa pohje kerran pari kunnolla kiinni, että se oikeasti tuli läpi, niin , että se rupeis käyttämään koko kroppaa oikeen. Tässä kun pari kertaa sen korjas niin se rupes tekemään täydellisiä siirtymisiä ilman että tarvi mitään ekstraa pyytää. Kun se tajuaa, niin se tekee asiat melkeen ajatuksen voimalla.

Mun pitää olla tosi tarkka näissä pienissä helpoissa jutuissa jo, koska muuten ongelmat tulevat perässä sitten kun ruvetaan tekemään vaikeita asioita. Eli tässä vaiheessa jo olla tosi tarkka, että se kuuntelee mua 110% eikä vaan 50% ;) mikään "sinnepäin" ei enää riitä, vaan jokainen askel pitää olla JUST tarkalleen oikein.

No näitten pikkujuttujen kautta sain sitten yhtäkkiä Pipin työskentelemään enemmän ja käyttämään enemmän sen koko kroppaa oikealla tavalla. Tuntui, että saatiin kupla puhkaistua, se selkeästi hyväksyi mut eri tavalla ja antoi mun ratsastaa enemmän ja sain siitä enemmän irti kuin koskaan aikaisemmin!

Paljon keskityttiin laukkaan, että sain siinä rehellisemmän laukan kun se helposti menee vähän "kahteen osaan". Vaihtoja tehtiin paljon, oikeasta vasempaan on tosi helppo ja hyvä, vasemmasta oikealle vaihtaa helposti takaa jäljessä, niin tässä pitää saada paremmin läpi ja työstin sitä niin, että tulin oikeassa kierroksessa vasenta laukkaa, lähdin väistämään vasemmalla pohkeella oikealle, samalla sen piti olla kevyt ja irti oikealta ohjalta ja kun vasen taka oli hyvin alla piti tehdä vaihto, niin että itse jään enemmän vasemman takajalan päälle, pidän vasemman kyljen lyhyenä vasemmalla pohkeella ja ohjalla.

Keskiviikkona vasen-oikea vaihto onnistui puhtaasti jo ekalla yrityksellä, seuraksena siitä, että oltiin työstetty se itse laukka jo paljon paremmaksi ja rehellisemmäksi, silloin vaihtokin onnistuu. Eli tätä pitää nyt harjoitella paljon että saadaan vaihdot kuntoon.

Keskiiviikkona keskityttiin eniten raviin, ja sen muokkaamiseen. Sain aloittaa tekemällä TOSI kootusta käynnistä seis, ja siitä taas tosi koottuun käyntiin. Tästä pikkuhiljaa käynti-ravi siirtymiset, missä sen pitää oikeen ponnistaa raviin. Sitten kun nämä sujui saan passagen vähän itsestään ja pystyi tekemään ravia paikallaan. nämä siirtymiset ovat tärkeät sitten passage-piaffi siirtymisiä ajatellen. Niin että voin nyt jo lyhentää sen ravia niin paljon, että se tulee paikalleen ja siitä taas eteen, niin että tahti säilyy ja eteenpäinpyrkimys myös. Se haluaa itse mielellään liikkua tosi isosti passagessa niin tätä täytyy saada nyt pienemmäksi että se olis sille helpompaa. Vähän yrittää neiti liikaa sit kun sen saa mukaansa < 3 mutta pienempää passagea niin siirtymiset on helpommat ja tässä vaiheessa koulutusta tärkeintä vaan saada ideasta kiinni, ja silloin se saisi mielellään olla mahd helppoa, eli pienin askelin. Isoaa liikettä tähän hevoseen saa aina, sen pitää oppia olemaan pienempi ja nopeampi jaloistaan.

Vähän katsottiin laukassakin kokoamisia keskiviikkona, sain tehdä V-linjaa missä kääntää 1/4 piruettia. Enpä ole ennen Pipin kanssa mitään tämmöistä tehnyt mutta kas kun neiti on avuilla ja mun mukana niin se vaan tekee mitä vaan vaikkei periaatteessa osais :D Tää on kyllä mun mielestä niin uskomatonta tän hevosen kanssa, ei sille tarvitse opettaa mitään, jos se tajuaa mitä pyydetään ja ennen kaikkea hyväksyy että mä pyydän, niin se tekee ihan mitä vaan. Sen on niin helppo koota, taipua, jne, ettei temput ole mikään juttu sille.

Summa summarum, en itse varmaan uskaltaisi lähteä puhkaisemaan Pipin kuplaa vaan siihen tarvitsen osaavan valmentajan mukaan johon luotan täysin! Se on kyllä kaiken A ja O, että uskaltaa luottaa valmentajaan ja tekee just niin kuin se sanoo. Yritän aina muistaa jokaisen sanan mitä Nipsu mulle kertoo, jotta voin sitten yksin treenatessa harjoitella samoja asioita sillä tavalla kuten Nipsu on neuvonnut. Aina ei voi kaikkea muistaa kun tulee niin paljon neuvoja mutta yritän! Ja nyt tosiaan tarkoitus kyllä säännöllisesti ajaa Keisarinmäelle treeneihin Vaasan valmennusten lisäksi, koska apua tarvitaan, en mä yksin tämmösiä asioita saa toimimaan!

Nyt on just se vaihe koulutuksessa kun pitää pistää hevonen tosissaan hommiin, ja se ei aina ole niin helppoa motivoida se oikealla tavalla, kuitenkin niin, että se kunnioittaa mua eikä aina kyseenalaista mitä mä pyydän. Pippi ei oikeen vielä tykkää kun se viedään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta sen täytyy siihen vaan oppia, muuten kehitystä ei tapahdu! Sehän tykkää tehdä töitä ja on aika innoissaan sitten kun sen saa mukaansa, ihana heppa < 3

Ensi viikolla Nipsu tulee tänne Vaasaan niin sitten saadaan taas jatkaa treenejä. Toivon, että voin pitää tämän hyvän vireen nyt päällä sinne asti!

Nyt vois sanoa, että tutustumisjakso on ohi, nyt ollaan aloitettu hommat tosissaan! 




lördag 22 september 2018

Lauantai-aamun pohdintoja

Jos ihmettelette miksi täällä yhtäkkiä tulee postauksia näin tiheään tahtiin, niin syy on siinä, että olen kipeänä kotona jo kolmatta päivää! Maanantaina pitäisi olla jo kunnossa kun lähdetään Espooseen treenaamaan.. Onneksi kuumetta ei ole ollut joten kyllä siitä selviää vaikkei ihan tiptop oliskaan, mutta olishan se kivempi olla vähän paremmassa kunnossa kun kerrankin lähdetään reissuun..


No flunssaa tai ei, eilen oli pakko käydä ratsastamassa, kun Pippi ei oikeen ole hyvä jos sitä juoksuttaa paljon, tai varsinkaan jos se ei tee mitään. Vapaapäiviä voi antaa maks yhden kerrallaan, muuten se on aivan liian pinkeänä :D Tuntuu, että se nyt joka kerta päästää mut aina vähän enemmän vaikuttamaan, pääsen siihen "käsiksi" aina vähän enemmän. Se on vähän sellainen "reserved", ei päästä ratsastajaa ihan ratsastamaan noin vaan, vaan sille täytyy antaa aikaa, ja sen täytyy tuntea, että se voi täysin luottaa ratsastajaanasa ennen kun täysin "antaa periksi". Se on ehkä vähän väärä termi, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan :)

Tosiaan se rehun vaihtaminen on tehnyt ihmeitä! Nyt tuntee, ja näkee, että ne vatsalihaksetkin tekee töitä ja nostaa sitä selkää ylös. Se on ehkä koko ajan ollut vähän se heikko lenkki Pipillä, sen selkä. Sitä pitää vahvistaa, ja jotta selkä voi vahvistua ja kantaa, täytyy sen pystyä nostamaan vatsalihaksilla se vatsa ja selkä! Ja se on ehkä ollut sille vähän vaikeeta, kun vatsa ollut selkeästi vähän kipeä, niin se on vähän pitänyt vatsaa alhaalla ja silloin toki myös on mahdotonta saada pohjeapuja läpi oikealla tavalla.

Paljon ratsastan vaan suoraan uraa eteenpäin, tekemällä pieniä siirtymisiä, Pippi haluaa ehkä hiukan nojata mun oikeaan käteen, korjaan tätä ratsastamalla oikeassa kierroksessa oikeastaan koko ajan todella lievässä sulussa, ja vasemmassa kierroksessa pieni vastataivutus. Nämä ihan niin vähän vaan, että saan sen suoristettua. Tässä on paljon hevosta ja se vaatii aina aika pitkän työskentelyn, että saa kaikki ruumiinosat paikoilleen niin sanotusti. Ja vielä tarvitsee paljon voimaa tässä. Varsinkin kulmat ja kaarteet ovat vielä vähän vaikeat, tässä teen aina ennen kulmaa tai ennen kun käännän, ison puolipidätteen ja pyydän ravaamaan melkeen paikallaan(laukassa melk piruettilaukkaan) ja käännän tässä pienessä ravissa/kootussa laukassa), jotta saan sen takaosalle ja tasapainotettua. Eli liioittelen puolipidätteen ennen jokaista käännöstä.

Eilen saatiin aikamoinen break through, kun tunsin, että sain sen oikean lavan hallintaan ja, että se rehellisesti taipui mun oikean pohkeen ympäri, ja silloin sujui kulmat ja kaarteet ravissa vaivattomasti, se kantoi itsensä siinä hyvin ja ravi säilyi! Tuon hevosen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun tuntee, että koko ajan pääsee eteenpäin, ja mitä kauemmin ratsastaa, sen paremmaksi se muuttuu. Mä olen aina ollut sellainen joka ratsastaa 30-40 min, mutta Pipin kanssa vierähtää helposti se tunti kun sen kanssa vaan niin ajatukset karkaa että aika unohtuu, ja sen selässä on niin mahtava olla, että ei malttais lopettaa < 3

Todella paljon hommia vielä on edessä, mutta mulla ei ikinä ole ollut hevosta alla jonka kanssa on näin HAUSKAA ja kivaa tehdä töitä. Pippi on niin ihanaluonteinen, se aina yrittää ja haluaa myös tehdä, ja siitäkin huomaa, että sillä on hauskaa kun treenataan! Kyllä se kemia hevosen ja ratsastajan välillä on niin tärkeä. Ja mä niin tykkään sen tammamaisuudesta! Kuka olisi uskonut, että musta tulee tämmöinen tammaihminen :D






fredag 21 september 2018

Small Tourin finalistit ja LIPPU-ARVONTA!

(Tämä postaus tehty yhteistyössä Helsinki Horse Show:n kanssa)




Helsinki Horse Show lähestyy kovaa vauhtia ja me ollaan jo varattu junat ja hotellit, tulen itse olemaan paikan päällä lauantaina ja sunnuntaina, tietenkin seuraamassa kouluratsastusluokkia, mutta odotan tänä vuonna tosi paljon myös Expoa :D nyt kun vihdoin on se hevonen jolle voi shoppailla ;)

Small Tourin finaali tullaan ratsastamaan jäähallilla lauantaina 20.10 iltanäytöksessä, ja finaaliin ovat kvaalautuneet:

1 Maattola-Lindholm Sara Sambaya DC
2 Therman Susanna Dragonheart HURA
3 Lehtonen Laura Rascaja HR
4 Paloheimo Ella Wolle Wolkenstein HyvUra
5 Hirvo Heli Don Preferido VRS

Saraa ja Susannaa olen jo ehtinyt aikaisemmin vähän haastatella, voitte ne haastattelut lukea täällä.

Pyysin vielä muilta finalisteilta vähän ajatuksia finaaliin pääsystä, mitä he tekevät ratsastuksen lisäksi, sekä kertomaan heidän ratsuistaan:

Laura Lehtonen - Rascaja

"Olen 27 vuotias, maaliskuussa valmistunut Kasvatustieteiden maisteriksi luokanopettajakoulutuksesta ja työskentelen nykyään ensimmäisen luokan opettajana Espoon kaupungissa. Onneksi työpaikka on lähellä tallia, jossa kaikki ylimääräinen aika kuluukin 😉

Hevosesta: Rascaja eli Rasse on 12v hannover tamma, joka on ollut minulla 4 v asti. Viimeiset 2,5 vuotta olen valmentautunut Englannissa Emile Faurien luona. Tämä olis siis ensimmäinen kilpailukausi Suomessa kolmeen vuoteen, sillä Rasse tuli vasta huhtikuun lopussa Suomeen. Nykyään olemme keisarinmäessä jossa minua valmentaa Nipsu Porthan-Broddell.

En osannut oikeen odottaa tältä kaudelta mitään, sillä Rasse tuli vasta niin myöhään keväällä suomeen. Kuitenkin kausi on mennyt hienosti ja huipentuu HIHS:iin. Tavoitteena on suoritua Jäähallilla omalla tasollaan freestylestä, sillä meistä kumpikaan ei ole vielä kilpaillut näin isolla areenalla 😊 Rasse ottaa helposti kierroksia kun tietää että ollaan kisoissa, joten toivon myös, että kierrokset pysyvät kohtuullisina Jäähallilla 😄"

Laura ja Rasse Laaksolla.





Ella Paloheimo - Wolle Wolkenstein

"Olen tosi innoissani kun viimeksi Future cupin finaalissa 2015 (jolloin voitettiin) pääsin siellä jäähallilla ratsastamaan ja siellä oli tosi kiva ja lämmin ”ison kisan” tunnelma,  niin odotan aika samanlaista kokemusta! Toivottavasti Wollekin on yhtä hyvällä mielellä siellä kuin viimeksi 🤪 Wolle on fiksu hevonen sekä iso persoona. Kun menee hyvin ja saa sen kokonaan puolelleen, niin silloin myös antaa kaikkensa, mutta se punainen lanka on todella ohut, sillä pahimmassa tapauksessa hänellä voi myös palaa käämit helpostikin ja vetää iha ranttaliksi... joten tätä ei tietenkään toivota vaan yritetään lähteä hakemaan mahdollisimman tasaista ja rauhallista suoritusta☺️ Itse olen omien ratsastuksien ohella  tehnyt töitä ja tällä hetkellä keskityn pääsykokeisiin lukemisiin.
Sekä tämä on meidän ensimmäinen kausi kun ollaan kisattu myös intermediate I -tasolla nuorten ohjelmien lisäksi. Olen tosi kiitollinen, että mulla on näin osaava hevonen jolla oon päässyt näitä asioita harjoittelemaan ja nyt jo kilpailemaan. Kun ei sitä ikinä tiedä tulevaisuuden hevoskuvioista milloin pääsee taas samalla tasolla kilpailemaan. Nämä on siis mun päätöskisat tämän hevosen kanssa minkä jälkeen Wolle siirtyy junioriratsuksi mun pikkusiskolle."


Ella ja Wolle EM-kisoissa 2017 Roosendaalissa, Hollannissa.

Heli Hirvo - Don Preferido

"Finaaliin pääsy on mahtava juttu, ja se oli kisakauden tavoitteena! Ohjelmaa on nyt hiottu Janne Berghin avustuksella, ja Jannen maajoukkueryhmässä myös valmentaudumme. Lisäksi meitä valmentaa Kaarina Böckmann Saksasta. Kurin musiikkina soi REM. Kur on jännittävä ratsastaa, toivon tietysti onnistuvani teknisesti, mutta myös ajoituksessa musiikkiin! Tulossa on jännittävä ilta, koskaan ei tiedä miten rennosti pystymme jäähallissa esiintymään. Retu on vahva persoona, johtajaluonne, joskus se voi olla sitä myös radalla😉! Se on selviytynyt ähkyleikkauksesta ja sitä seuranneesta tyräleikkauksesta, koska on elämäniloinen ja  itsevarma. Retu on omakasvattini, meillä on siis hyvin erityinen suhde ja olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta myötä- ja vastoinkäymisissä! Olemme kilpailleet yhdessä nuorten hevosten luokista lähtien, ja matka on ollut hieno💕! Tämä kausi on mennyt hienosti Inter tasolla, tulostaso on vakiintunut ja keväällä ratsastimme Ypäjällä ensimmäiset KV radat! Teknisesti Retu alkaa olla aika vahva, ja sillä on karismaa, toivottavasti saan sen esille jäähallissa! Itse olen tehnyt uraa IT-alalla, mutta nykyisin pidän 20-hevosen valmennustallia Valkeakoskella. "

Heli ja Retu Laaksolla Small Tourin osakilpailua suorittamassa





Loppuun vielä LIPPU-ARVONTA!

Mahdollisuus on siis voittaa:

 Perjantain Kansainväliseen Avajaisnäytökseen lippupaketti (2 lippua)

Osallistut näin:

- Kerro paras HIHS muistosi, nimesi ja sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommenttikenttään, viimeistään 25.9 klo 23:59.

- Voittaja arvotaan tämän jälkeen ja hänelle ilmoitetaan sitten henkilökohtaisesti voitosta.

ONNEA ARVONTAAN!

torsdag 20 september 2018

Ratsastajan kehonhuolto ja hyvinvointi

Paljon sitä tulee pohdittua hevosesta, sen ruokinnasta, kengityksestä, sitä hierotaan, treenit suunnitellaan tarkasti hevosen mukaan jne jne. Mutta entäs missä roolissa ratsastaja on? Onko samantekevää mitä ratsastaja esim syö jotta hän ratsastaa mahdollisimman hyvin? Entä ratsastajan oheisliikunta ratsastuksen lisäksi, onko sillä mitään merkitystä? Tai esim hieronta tai muu kehonhuolto? Puhumattakaan henkisestä hyvinvoinnista? Moniko on huomannut, että kun on hyvällä tuulella, niin ratsastus yleensä sujuu hyvin, tai jos on stressaantunut/väsynyt niin silloin ratsastus ei suju?



Mä olen aina ollut kiinnostunut treenaamaan ratsastuksen ohella. yli 10 vuotta olen käynyt salilla, rakastan juoksemista, ja terveelliset syömistavat ovat aina olleet lähellä sydäntä. En ole aina yhtäjaksoisesti syystä tai toisesta noudattanut terveellistä ruokavaliota tai käynyt säännöllisesti treenaamassa, mutta olen yrittänyt parhaani. Välillä tullut treeniin taukoja kun ei vaan ole ehtinyt tai jaksanut, ja syömiset ovat yleensä joko superterveellistä, tai sitten mättöillään kunnolla :D

Joten aika hyvin tiedän miltä tuntuu kun syö epäterveellisesti eikä liiku, ja mikä se tunne on kun syö hyvin ja liikkuu paljon. Voin sanoa, että ero on aivan mieletön! Jos syö huonosti eikä liiku on olo ihan järkyttävän väsynyt eikä mikään kiinnosta enemmän kuin maata sohvalla ja syödä vähän enemmän :P energiaa ei vaan ole, kun kaikki energiat menee siihen (huonon) ruoan sulattamiseen, ja helposti mielialakin on alhaalla, itse olen ainakin helposti aika negatiivinen ja kiukkuinen silloin.

Sitten jos jaksaa esim herätä aamulla ja lähteä sille aamulenkille, syö terveellisesti, olo on tosi kevyt ja energinen, ja mielialakin on todella paljon parempi! Kroppa tarvitsee liikuntaa, ja mä ainakin huomaan itse, että olen tosi paljon iloisempi kun käyn säännöllisesti treenaamassa. Treenin jälkeiset (Tarkoitan nyt siis sellaisia missä nostetaan syke maksimiin ja hiki lentää) fiilikset ovat aina ihan huikeat, enkä enää voisi ilman tätä elää!

Jotenkin raskauden jälkeen sain uutta intoa tähän omaan treenaamiseen kun painoa oli noussut raskauden aikana niin paljon. Enää en stressaa niin paljon siitä jos on pari kiloa ylimääräistä tai ei, enkä sen takia treenaa, vaikka se ehkä lähti sillä ensin käyntiin. Nykyään käyn salilla tai juoksemassa ihan vaan sen takia että siitä tulee niin hemmetin hyvä olo!



Toki sitten kun kuntokin nousee, kroppa vahvistuu, niin kyllä se näkyy myös hevosen selässä!

Mulla on aina ollut pieniä ongelmia vinouden kanssa ja nekin päätin nyt ottaa asiakseni korjata kun kerran on ollut siihen nyt aikaa. Päätin nyt, että käyn säännöllisesti hieronnassa/jäsenkorjaajalla/osteopaatilla tai mikä nyt tarve sattuu olemaan, mutta niin että en enää elä kauheitten jumien kanssa mitä olen ennen tehnyt :P mulla oli kroppa niin jumissa kun ensimmäisen kerran menin hoitoon, että huhhu. Tunne nyt kun tunnen itseni suoraksi eikä mistään kiristä on super! Hevosen selässähän nämä vinoudet tuntee kaikista parhaiten. Ja nyt kun olen käynyt 4 kertaa hoidossa on mun olo tosi paljon paremi ja suorempi, varsinkin hevosen selässä. Tänään olen taas menossa, tällä kertaa naprapaatille, katsotaan mitä siellä saadaan aikaiseksi.

Katson, että minulla on velvollisuus hoitaa oma kroppa kuntoon hevoseni takia. Jos minä olen suorempi, voin hyvin, olen fyysisesti hyvässä kunnossa, ratsastan myös hevostani paremmin, ja se on ehkä se KAIKISTA tärkein hevosta ajatellen  :)


(C) Heidi Järvi


onsdag 19 september 2018

Pipin ruokintaa muutettu

(Tämä postaus yhteistyössä Speedexin kanssa)

Viime kerralla kun Nipsu kävi täällä meitä valmentamassa tuli vähän pohdittua sitä, että Pipillä ehkä on vatsa vähän kipeä, kun se ei ihan anna ratsastaa jaloilla ja kun sen on vähän hankala nostaa vatsaa ylös kun kokoaa, kun sen ei pitäisi olla sille ongelma.

Kuva: HSK Photography


Periaatteessa olisi pitänyt varmaan antaa vatsalääkekuurin heti kun se tuli Suomeen, siinä kuitenkin tulee niin suuria muutoksia hevoselle ruokinnassa, ratsastuskessa, rutiineissa, ihan kaikessa. Plus siihen vielä matkat päälle kovassa helteessä. Noh hyvä olla jälkiviisas ja onneksi sen lääkekuurin voi kuitenkin aloittaa myöhemminkin.

Sain myös ohjeeksi jättää kauran kokonaan pois, ja lisätä kauraton täysrehu sijalle. Tein nämä muutokset sitten heti samantien, Pippi sai 10 pvän kuurin Antepsiniä, ja vaihdoin kauran tilalle Speedex Complete. Tämän lisäksi päätin vielä antaa sille kuurin GastroKind.

Speedexin rehuista voitte lukea lisää osoitteesta www.speedex.fi


Pippi onkin nyt loppuviikosta alkaen ruvennut toimimaan älyttömän paljon paremmin, nimenomaan kun sen kokoaa niin nyt tunnen, että se on sille niin paljon helpompaa. Se vähän "ahdistui" tuossa kun pyydettiin sitä kokoamaan kohti piaffia tai ihan vaan kokoamaan pikkuraviin, missä sen oikeasti täytyy se vatsa nostaa. Toinen juttu mikä on muuttunut paljon on juuri se pohkeitten käyttö, nyt saan ihan eri tavalla käyttää jalkaa eikä se ahdistu vaan se reagoi oikealla tavalla. Se on aina kyllä reagoinut oikein, siinä on vaan kestänyt hetken, ja olenkin ajatellut, että se on johtunut siitä sen pienestä vyöpaniikista. Mutta nyt kun vaihdettiin vyö (ostin sille sen Prestige RP:n) ja vaihdettiin rehut, niin se on heti alusta hyvä jalalle.

En edes halunnut harjoitella paljon "pikkuravia" sen kanssa aikasemmin kun se selvästi vaan ahdistui siitä, mutta nyt voin sen jo tehdä ja huomaan, että se on myös hevoselle nyt helppoa! Aivan mahtavaa, mikä ikinä sillä olikaan niin nyt vaikuttaa vatsa voivan paremmin, ja neiti on tyytyväinen sen kalliiseen satulavyöhön :D

Kyllä tässä on varmasti vielä monta asiaa oivaltavana ennen kun saadaan kaikki säädöt kohdilleen, puhumattakaan itse ratsastamisesta, mutta kyllähän kaikki varusteet, ruokinta jne täytyy olla ensin kunnossa jotta hevosella on mahdollisuus työskennellä oikein.

Nyt olen leikkinyt paljon ravin kanssa. Haluan saada sen pieneksi ja nopeaksi, niin että voin tehdä paljon siirtymisiä tässä eteen-kiinni ilman että se lähtee "leijumaan" tai jää pohkeen taakse. Sen pitää koko ajan olla nopea ja terävä ja lyhyt rungosta. Tämä on hyvää jumppaa ja toivon mukaan vahvistaa sitä oikealla tavalla.

Ensi viikkoa odotellaan todella innolla, lähdetään nimittäin Keisarinmäelle 3 päivän treenileirille Nipsun luo! Kiva lähteä Pipin kanssa ensimmäiselle matkalle, katsoa miten se käyttäytyy, ja oppia tuntemaan se vieläkin paremmin. Teen siitä tietenkin sitten erikseen postaukset :)

Viime sunnuntaina Pippi pääsi vähän irrottelemaan ja puomeilemaan, tarkoitus on, että päästäisiin hyppäämään jumppasarjoja sen kanssa säännöllisesti, tämäkin tosi hyvää jumppaa ja vaihtelua kouluhevoselle!

Kuva: HSK Photography

torsdag 6 september 2018

Ensimmäiset valmennukset Pipin kanssa!

Oi että mä olen odottanut näitä päiviä, Nipsu on ollut täällä Vaasassa 2 päivää valmentamassa. Oli ensimmäinen kerta kun hän näki Pipin, ja ensimmäinen kerta kun mä olen Pipin kellekkään näyttänyt. Joten aika jännää, eniten mua ehkä jänniti se, että olenko tehnyt sen kanssa oikeanlaista treeniä nämä 7 viikkoa kun Pippi mulla ollut.



Eilen ratsastin itse, Pippi tuntui tosi hyvältä heti alkuun, se on ollut välillä tosi "sisäänpäinkääntynty" alkuun = ei antanut vaikuttaa itseensä, varmaankin vähän sen vyöpaniikin takia. Se on siis aina alkuun kun menee selkään arka, ei saa yhtään koskea jalalla pari ekaa kierrosta. Jos tämän vaan tiedostaa niin se ei ole mikään ongelma, kävelen yleensä puolipitkin ohjin pari kierrosta kunnes tunnen, että se rentoutuu ja sitten voin pikkuhiljaa tuoda jalat lähemmäks.  Sitten se on alkuverkassa vähän silleen, ettei päästä jalalla vaikuttamaan alkuun vaan tuntuu siltä, että on pahasti pohkeen takana. En ole tästä välittänyt koska olen ajatellut, että se johtuu tästä sen "vyöpaniikista", kun siinä hölkkäilee rauhassa ja antaa sille aikaa niin se aina paranee ja tulee sitten normaaliksi aika nopeasti.

Nyt mulla on Prestigen RP vyö testissä, ekana päivänä se oli tosi varovainen sen kanssa, tokana jo ihan super alkuun, kuitenkin pikkasen arka, mutta eilen kolmantena päivänä se oli aivan super heti alusta asti, herkkä se on jalalle siinä ne ekat kierrokset mutta se ettei antanut vaikuttaa jalalla oli kokonaan jäänyt pois. se oli heti tosi reaktiivinen ja herkkä jalalle, hyvällä tavalla! Eli tämä satulavyö meni nyt tilaukseen, toivottavasti saadaan se heti alkuviikosta!

Sitten sain paljon ratsastaa sitä vähän taipuneena, ja mun pitää oppia käyttämään jalkaa silleen, että vien sen "löysästi taakse ja pyydän vatsaa ylös", etten jää yhtään puristamaan ja pitämään sitä jalalla. Tätä mietin tosi paljon aina kun ratsastan mutta nyt pitää vielä skarpata :D ja just toi pohkeen käyttö eri tavalla, se auttoi tosi hyvin!

Loivaa sulkua suoraan eteen, TODELLA kevyellä tuntumalla, että annan sille tilaa edestä, ajatus vähän pidempi kaula, niska ylös, ja pohkeilla takajalat alle. Sitä paljon laukassa ja sitten vaan istunnalla koota se. Ravissa sen pitää oppia pienet nopeat askeleet ja piaffin nyt, muuten se tulee olemaan myöhemmin vaikeaa jos se vaan oppii ravaamaan isosti.

Eli paljon nopeita siirtymisiä tosi kootusta käynnistä pieneen raviin, ja sitten maasta käsin sitä piaffia. Sillä on raamia liikkua vaikka kuinka isosti ja se on sille helppoa, vaikeampaa on saada se pieneksi ja nopeaksi. joten se pitää nyt sille opettaa ettei se sit vaan tarjoa sitä isoaa liikettä. Saatiin tosi hyviä askelia eilen aikaiseksi, siinä pitää vaan olla todella varovainen,miten sen tekee! Se ei saa hermostua tai jännittyä, sitä ei saa YHTÄÄN laittaa ahdistuneeseen tilaan, kun käytettiin raippaa mun piti samalla sekunnilla taputtaa edestä.

Tänään Nipsu kävi vähän sen selässä, mutta päästi mut aika nopeasti sitten takaisin ratsastamaan, oli kuitenkin hyvä että hän sai kokeilla miltä Pippi tuntuu, on se niin paljon helpompaa sitten opettaa.

Hevosessa ei sinäänsä ole nyt muuta kuin että se pitää saada vahvemmaksi selästä, ja sitten opettaa se piaffi ja nopeat lyhyet askeleet jotta mä voin vaikuttaa siihen sen raviin. Kun sillä ei muuten ole mitään vaikeuksia, se on vaan vauva ja voimaton vielä.

 Mutta kyllä tässä on nyt mulla iso vastuu tehdä hommat oikein! Kerrankin on hevonen jolla ei ole mitään rajoja tai esteitä mihinkään, niin nyt pitää se vaan oikein kouluttaa! Se kuitenkin on se mikä ratkaiseee eniten.

Vaikka olis kuinka hyvä ja lahjakas hevonen alla, niin se työ pitää tehdä oikein jotta siitä hyvä tulee. Tähän tarvitaan se hyvä luonne hevosessa ja yhteistyöhalukkuus. Mulla tuli nyt niin mieleen, mitä Pipin ratsuttaja siellä Hoffmaneilla sanoi Pipistä: " you can ride her exactly like you want, you can make her relaxed but also make her really hot, but as quickly as you make her hot you can make her relaxed again, and THAT's what makes her a very good horse".

Ja just TÄMÄ, että sen saa heti taas rennoksi kun on tehnyt jotain mitä vaatii ekstra herkkyyttä (esim piaffi), on mun mielestä ominaisuus mikä on supervaikea löytää. Nyt varsinkin ymmärrän niin hyvin mitä hän tällä tarkoitti, kun Pippi on tosi "tavallisen" oloinen kun sillä tekee normijuttuja, mutta sitten kun lähdettiin vähän kokoamaan niin apua mitä vaihteita sieltä löytyi! Siinä kun tehtiin pari askelta babypiaffia se kuumeni aika paljon (hyvällä tavalla) ja sitten kun lopetettiin, se oli täysin rento ja cool samantien.

(pieniä videopätkiä mun instagramissa ja instagram storyssa: https://www.instagram.com/sophia_backlund/ ) Tai hei jos joku osais neuvoa miten instagram-videot sais tänne blogiin suoraan? :)


Kyllä mä olen niin kiitollinen tästä hevosesta ja nautin joka ikisestä sekunnista sen selässä!