Lauantai-aamun pohdintoja

Jos ihmettelette miksi täällä yhtäkkiä tulee postauksia näin tiheään tahtiin, niin syy on siinä, että olen kipeänä kotona jo kolmatta päivää! Maanantaina pitäisi olla jo kunnossa kun lähdetään Espooseen treenaamaan.. Onneksi kuumetta ei ole ollut joten kyllä siitä selviää vaikkei ihan tiptop oliskaan, mutta olishan se kivempi olla vähän paremmassa kunnossa kun kerrankin lähdetään reissuun..

No flunssaa tai ei, eilen oli pakko käydä ratsastamassa, kun Pippi ei oikeen ole hyvä jos sitä juoksuttaa paljon, tai varsinkaan jos se ei tee mitään. Vapaapäiviä voi antaa maks yhden kerrallaan, muuten se on aivan liian pinkeänä :D Tuntuu, että se nyt joka kerta päästää mut aina vähän enemmän vaikuttamaan, pääsen siihen "käsiksi" aina vähän enemmän. Se on vähän sellainen "reserved", ei päästä ratsastajaa ihan ratsastamaan noin vaan, vaan sille täytyy antaa aikaa, ja sen täytyy tuntea, että se voi täysin luottaa ratsastajaanasa ennen kun täysin "antaa periksi". Se on ehkä vähän väärä termi, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan :)

Tosiaan se rehun vaihtaminen on tehnyt ihmeitä! Nyt tuntee, ja näkee, että ne vatsalihaksetkin tekee töitä ja nostaa sitä selkää ylös. Se on ehkä koko ajan ollut vähän se heikko lenkki Pipillä, sen selkä. Sitä pitää vahvistaa, ja jotta selkä voi vahvistua ja kantaa, täytyy sen pystyä nostamaan vatsalihaksilla se vatsa ja selkä! Ja se on ehkä ollut sille vähän vaikeeta, kun vatsa ollut selkeästi vähän kipeä, niin se on vähän pitänyt vatsaa alhaalla ja silloin toki myös on mahdotonta saada pohjeapuja läpi oikealla tavalla.

Paljon ratsastan vaan suoraan uraa eteenpäin, tekemällä pieniä siirtymisiä, Pippi haluaa ehkä hiukan nojata mun oikeaan käteen, korjaan tätä ratsastamalla oikeassa kierroksessa oikeastaan koko ajan todella lievässä sulussa, ja vasemmassa kierroksessa pieni vastataivutus. Nämä ihan niin vähän vaan, että saan sen suoristettua. Tässä on paljon hevosta ja se vaatii aina aika pitkän työskentelyn, että saa kaikki ruumiinosat paikoilleen niin sanotusti. Ja vielä tarvitsee paljon voimaa tässä. Varsinkin kulmat ja kaarteet ovat vielä vähän vaikeat, tässä teen aina ennen kulmaa tai ennen kun käännän, ison puolipidätteen ja pyydän ravaamaan melkeen paikallaan(laukassa melk piruettilaukkaan) ja käännän tässä pienessä ravissa/kootussa laukassa), jotta saan sen takaosalle ja tasapainotettua. Eli liioittelen puolipidätteen ennen jokaista käännöstä.

Eilen saatiin aikamoinen break through, kun tunsin, että sain sen oikean lavan hallintaan ja, että se rehellisesti taipui mun oikean pohkeen ympäri, ja silloin sujui kulmat ja kaarteet ravissa vaivattomasti, se kantoi itsensä siinä hyvin ja ravi säilyi! Tuon hevosen kanssa on niin kiva tehdä hommia kun tuntee, että koko ajan pääsee eteenpäin, ja mitä kauemmin ratsastaa, sen paremmaksi se muuttuu. Mä olen aina ollut sellainen joka ratsastaa 30-40 min, mutta Pipin kanssa vierähtää helposti se tunti kun sen kanssa vaan niin ajatukset karkaa että aika unohtuu, ja sen selässä on niin mahtava olla, että ei malttais lopettaa < 3

Todella paljon hommia vielä on edessä, mutta mulla ei ikinä ole ollut hevosta alla jonka kanssa on näin HAUSKAA ja kivaa tehdä töitä. Pippi on niin ihanaluonteinen, se aina yrittää ja haluaa myös tehdä, ja siitäkin huomaa, että sillä on hauskaa kun treenataan! Kyllä se kemia hevosen ja ratsastajan välillä on niin tärkeä. Ja mä niin tykkään sen tammamaisuudesta! Kuka olisi uskonut, että musta tulee tämmöinen tammaihminen :D