Usko itseesi!

Sain intoa tähän postaukseen viikonlopun valmentajakoulutuksesta, meillä oli todella mielenkiintoinen luento mental trainingsta ja kuinka tärkeää se on, varsinkin ratsastuksessa kun hevonen aistii ratsastajan kaikki mielentilat.

Jos olet jännittynyt, mitä todennäköisemmin hevonenkin jännittyy, tai ottaa tilanteen haltuunsa kun huomaa että ratsastaja ei ole kontrollissa. Jos pelkäät, hevonen huomaa tämänkin ja siitäkin tulee epävarma. Jos et usko itseesi tai hevoseesi, hevonen myös aistii tämän. Jos et usko itseesi tai hevoseesi se yleensä näkyy siinä että yliratsastat, tai hermostut helposti hevosellesi. Lopputulos ei ole tässä hyvä.

Minulle tämä juttu on aika lähellä sydäntä, koska iso syy siihen miksi me ollaan Zebben kanssa niin hyvin menestytty nyt loppukaudesta johtuu ihan mun omasta asenteestani. Olen aikaisemmin pistänyt meille todella kovat paineet, ja sitten yliratsastanut kisoissa, ja huonosti on mennyt. sitten kun on niin paljon mennyt huonosti, minulta loppui usko meihin. Aina kun lähti kisoihin ( varsinkin etelä-suomeen) niin itsetunto oli tosi alhainen. Katselin kaikkia muita huippusuorituksia ja turhauduin kun tuntui että Zebbe ja minä emme pysty samaan. Joten olin vähän hermostunut hevoseen jo verkassa, eikä sitten radalla tietenkään mikään toiminut.

Keväällä hyvä ystäväni oli mukana Ypäjällä kisoissa,missä kisasin sekä Hiltonilla että Zebbellä. Hän huomasi tosi hyvin kuinka eri asenne minulla on hevosteni kanssa. Zebbeen en uskonut yhtään, ja olin jo ennen verkkaan menoa sitä mieltä että "no, me tullaan silti viimeisiksi". Menikö hyvin? No ei tietenkään mennyt.

Hiltonin kanssa olin tosi itsevarma ja sanoin että "Hiltonhan menee aina hyvin, ei ole mitään ongelmia". Miten Hilton meni? Vetäs 68% kansallisesta va B:stä ja oli tosi isossa luokassa toinen.

En itse ikinä ajatellut asiaa että tosiaan psyykkaan itseäni jo aika paljon ennen kun edes menen verkkaamaan, ja tottakai tällä on iso vaikutus siihen miten se kisa sitten menee. Yritin sitten muuttaa asennetta Zebbeen, ja päätinkin että nyt lopetan kisaamisen muita vastaan, en edes käy katsomassa muitten suorituksia vaan keskityn vaan ja ainoastaan mun ja Zebben suoritukseen. En toivo mitään muuta kun että parannettais aina omaa tulosta hieman jokaisessa kisassa.

Ja tästähän tulokset lähtivätkin nousemaan pikkuhiljaa. Asenteeni Zebbeen ja sen kanssa työntekoon on muuttunut ihan täysin. En aikaisemmin edes kotona oikeen tykännyt ratsastaa sillä kun se oli niin kauhea. Nykyään nautin niin paljon Zebben ratsastamisesta että 95% ajasta olen siellä selässä hymy huulilla. Ja tämä asenne heijastuu todella paljon myös Zebbeen joka on nykyään todella yhteistyöhaluinen ja sekin nauttii työnteosta.

Nyt TIEDÄN että meistä voi tulla vaikka kuinka hyviä, me päästään Intterissä yli 70% tuloksiin ihan varmasti, kunhan tehdään kovasti työtä ja uskotaan toisiimme. Senkin olen huomannut että miten paremmin sä pärjäät, sitä enemmän tulee myös kateellisten ihmisten p-puhetta. Sekin täytyy osata ottaa oikealla tavalla vastaan. Ennen saatoin masentua tai suuttua mutta nyt näenkin sen merkkinä siitä että mä olen menestynyt, ja saan oikeastaan vaan vielä enemmän motivaatiota näyttää niille kuinka hyviä me ollaan. Nöyryyttä ei tietenkään saa ikinä unohtaa, eli ei saa ajatella että "mä olen niin hemmetin hyvä, muut on ihan paskoja". Sitä en nyt todellakaan tarkoittanut.

Pitää tietää se, että ratsastuksessa et IKINÄ ole tarpeeksi hyvä, aina on biljoonaa asioita mitä sun pitää kehittää vielä ja oppia, mutta pitää myös uskoa itseensä ja tietää oman arvonsa, sekä hevosen arvonsa jotta voi antaa hevosellekin itseluottamusta. Hevosen pitää uskoa että se on paras, sen ei tarvitse tietää kuinka paljon kehitettävää sillä vielä on edessä ;)

Toivottavasti ei tullut liian sekavaa tekstiä. Mä jäin miettimään tätä viikonloppuna ja toivon että teistä lukijoista joku saa tästä apua, sillä tiedän että se on mulle ollut todella tärkeä tekijä, varsinkin Zebben kanssa. :)