Hilton lähtee Saksaan

Eilen käytiin viemässä Hilton Poriin, mistä se sitten tänään jatkaa Saksaanpäin. Tarkoituksena on ensisijaisesti sen myynti. Vaikka kuinka vaikealta se tuntuukin, niin kaikelle on aikansa. Me ollaan nyt 2 viimeistä kisaa tehty ennätystuloksia ja parannettu omaa parasta tasoamme. Siihen on ehkä hyvä joskus lopettaa ja olla siihen ylpeä ja tyytyväinen. Hiltonista on jo tullut niin monta kertaa parempi hevonen kuin mitä minä, valmentaja, tai ketään muukaan olisi ikinä uskonut. Nallekarhu se vaan yllättää ja ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen! Joskus on ehkä viisainta lopettaa siihen, taputtaa itseään ja hevostansa olkapäälle, ja ajatella, että hitto me tehtiin hieno matka!

Hilton on hevonen mielettömän suurella sydämellä, ja se tulee vielä antamaan jollekkin ratsastajalle niin paljon!

Kaikki kuvat Taru Arolan ottamia, viime viikonlopulta kun olimme Ainon Ratsastuskeskuksessa, ja tehtiin meidän viimeiset kisat jotka päätyivät meidän ennätystulokseen < 3

Tämä ei todellakaan ole mikään helppo päätös ollut, ja voitte arvata kuinka kivaa olisi tämän upean kauden avauksen jälkeen vielä jatkaa ja katsoa mihin oltais voitu päästä. Toisaalta, Hilton ei ole vielä myyty, ja kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki.

Nyt haluan kuitenkin antaa kaiken energian ja aikani hetkeksi meidän pikkuiselle, joka ansaitsee äidin joka on sen kanssa kotona eikä ajattele mitään muuta kuin sitä, ainakin tähän alkuun < 3 Tunnen itseni sen verran hyvin, että jos mulla on hevoset täällä kotona tallissa niin en malta olla sieltä pois, ja sitten iskee vaan huono omatunto kun sitten joko vauva tai hevoset kärsii siitä kun olen toista hoitamassa.

Tarkoitus ei todellakan ole lopettaa ratsastamista tai vähentää mun satsausta, vaan päinvastoin, sitten panostaa entistä enemmän, ja tulla entistä vahvempana takaisin kisaradoille. Pieni parin kuukauden tauko tekee kuitenkin varmasti vain hyvää minulle, kun nämä hevoset ovat olleet niin intensiivistä osaa mun elämää niin kauan. Lupaan kuitenkin, että se tauko on tosiaan ENINTÄÄN sen pari kk:tta, en mä sen kauemmin osaa olla ilman ;)

Ja tosiaan, Pixu on vielä mulla ja sillä jatkan ratsastamista niin kauan kuin vaan pystyn, joten en mä ihan iman hevosta kuitenkaan ole tälläkään hetkellä :) yksi on kuitenkin heti niin paljon vähemmän kuin kaksi, varsinkin kun Pixu ei vaadi samanlaista treeniä kuin esim. Hilton.

Jos vaan pystyn vielä masuni takia lentämään, niin ajattelin kyllä lähteä Hiltonia vielä moikkaamaan kunhan ne pääsee sen kanssa ensin vähän tutustumaan ja aloittamaan treenit. Kauhea ikävä sitä kyllä on jo nyt, ei siitä pääse mihinkään. Mä kuitenkin yritän ajatella eteenpäin koko ajan, ja miettiä miten mä haluan, että tilanteeni on esim 5 vuoden päästä, tai 10 vuoden päästä. Silloin pitää välillä osata tehdä näitä vaikeita päätöksiäkin, ja tämä onkin tässä lajissa se ehdoton huono puoli, mutta se on vaan kestettävä. Jos haluaa eteenpäin, haluaa panostaa ja tulla paremmaksi, on joskus pakko luopuakin jostain.