If there is a will, there is a way...

Mulle tuli vähän postausehdotuksia instagramin puolelle, ja monet ovatkin multa kyselleet miten mä ehdin satsata ratsastukseen ja kilpailemiseen kun mulla on työ ja perhe, niin ajattelin vastata tähän tässä postauksessa.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat ottaneet Heidi Järvi < 3

Se mitä mun aina tekee mieli vastata, kun multa tätä kysytään (jostain syystä saan tän kysymyksen aika usein :D ), on että tottakai mä ehdin, kun mä haluan tätä tarpeeksi paljon! Mä olen täysin vakuuttunut siitä, että monet ihmiset ehtis ja pystyis tekemään elämässään niin paljon enemmän, jos ne oikeasti haluaisi! Kaikki me tehdään meidän elämässämme omat valintamme, joidenkin mielestä on ehkä tärkeämpää, että saa viettää rauhallisen koti-illan työpäivän jälkeen, kun lähteä treenaamaan salille/tallille/ tai tehdä jotain muuta. Toisen mielestä on tärkeämpää saada nukkua pidempään aamulla, kun herätä aikaisemmin jotta ehtii treenata ennen töitä.

Mun mielestä kaikki vaihtoehdot on täysin ok niin kauan kun ihminen on sitten myös tyytyväinen siihen mitä saa. Sehän on sanomattakin selvää, että jos kovasti toivot, että menestyisit jossain paremmin mitä tällä hetkellä teet, se ei tuu tapahtumaan vaan ajatuksen voimalla, vaan kyllähän se vaatii SINUSTA jotain, että teet konkreettisesti jotain enemmän, ja muutat elämässäsi joitain asioita.

"If you always do what you always did, you will always get what you always got" Kyran sanoja lainaten :) Ja tämä on niin totta. Kukaan muu ei sulle mitään tee, eikä niitä muutoksia ja parannuksia elämässä tapahdu vaan sormia napsauttamalla, vaan se vaatii äärimmäisen paljon susta itsestäsi.

Mä en koskaan ajatellut sekunttiakaan, että lopettaisin, tai edes himmaisin mun ratsastusurani kanssa, kun saatiin tietää, että meille oli perheenlisäystä tulossa. Päinvastoinhan päätin silloin että haluan satsasta ja löytää itselleni niin hyvän hevosen kun minun vaan on mahdollista löytää, ja yrittää päästä vielä korkeammalle ja tulla vielä paremmaksi ratsastajaksi.

Tiesin toki myös, että se tulisi vaatimaan minusta nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin. Sain jotain lisää elämääni, mutta jotta voisin pitää muutkin tärkeät asiat, joutuisin myös tekemään sen eteen enemmän töitä.

Kuitenkin, mun mielestä, just tuo, että se tahto ja halu tehdä jotain, pitää ensin olla siellä 110 prosenttisesti. Muuten sä et sitä tuu tekemään, koska et halua sitä tarpeeksi. Jos se tahto ja intohimo löytyy, kyllä se tiekin yleensä jollain konstilla myös löytyy.

No, ei varmaan tarvii kysyä onko mulla tarpeeksi halua ja tahtoa tätä tehdä :D Perhe ja taustajoukot myös ovat tästä olleet aina tietoisia, ja tottakai heidän tukeminen ja apu on enemmän kuin kullanarvoista.

Sit siihen, että miten kaikki nämä yhdistetään ja mahdutetaan siihen arkeen, työ, perhe, hevonen, se on sitten vaan organisoimista ja suunnittelua. Minä teen tällä hetkellä 4- päiväistä työviikkoa eli olen pe-su vapaa töistä. Pyrin tekemään niin, että Pipillä on vapaapäivä yhtenä mun työpäivistä (silloin en käy ollenkaan tallilla), ja sitten yks päivä kun Heidi hoitaa Pipin. Eli käytännössä mulla on yleensä 2-3 päivää viikossa kun on työ ja talli samana päivänä. Silloin kun on sellainen päivä, meen yleensä tallille siinä 19-aikoihin, eli noin samoihin aikoihin kun mun tytär menee nukkumaan. Silloin ehdin viettää hänen kanssaan aikaa aamun lisäksi myös töitten jälkeen kunnes hän menee nukkumaan. Sitten vloppuisin ehtii hyvin käydä esim kun Stella nukkuu päikkärit, silloin en taas menetä niin paljon hänen päivästään.

Paljon aikaa en kyllä sohvalla vietä, eikä sellaista "vapaata" aikaa ole juuri ollenkaan, kun aina pitäisi olla menossa johonkin ja  tuntuu, että aina elän aikataulun ja kellon perässä.

Onhan tää toki välillä raskasta, ja tulee pitkiä päiviä, mutta kenelle hevosihmiselle ei tulis? Välillä on väsy, kun työkin toki on vaativaa, ja sitten on kotona aina jotain tekemistä, ja tuntuu, että mulla on ihan aina kiire johonkin, mutta tosiaan, itse olen tämän valinnut enkä mistään hinnasta haluaisi vaihtaa tätä elämää pois! Jos mulla olis enemmän aikaa, eikä olis kiire mihinkään, mä tylsistyisin, enkä tiedä oikeen mitä tekisin :P

Tärkeintä on löytää sellainen elämä, jossa on itse onnellinen ja tuntee, että tekee just sitä mitä haluaa tehdä, tai jos et ole ihan siinä pisteessä vielä, niin ainakin yrität tehdä kaikkesi jotta voisit elää sitä elämää joku päivä! Aina ei ole helppoa, eikä kuulukaan olla, mutta elämä on  lyhyt ja mun mielestä pitää aina edes yrittää saavuttaa niitä unelmia, ja yrittää tehdä sitä mistä tykkää kaikista eniten!

Mä tiedän, että olen aikamoinen haaveilija ja unelmoin paljon, mutta ne jotka mut tuntee, tietää myös, että mähän myös oikeasti yritän tehdä mun unelmista totta, enkä tule siitä varmaan ikinä luopumaan, koska mulle, se on sitä elämää!