Nyt ne järkevät pohdinnat

Kävin äsken pitkällä juoksulenkillä metsässä vähän analysoimassa eilistä ja purkaamaan ajatuksia. Oi että mä rakastan tota juoksemista, siinä pääsee niin hyvin oman pään sisälle ja tänään mä olin todellakin sen tarpeessa.

Eilen olin niin hemmetin pettynyt ja mun ajatukset heti radan jälkeen oli että "hemmetin hevonen" ja "miks SE ei halua toimia" jne. Mä TIEDÄN että vika on siellä satulan päällä, mähän olen aina sanonut että vika on melkeen aina ratsastajassa, ei se hevonen voi suorittaa sen paremmin kuin mitä ratsastaja kykenee hevosta näyttämään. MUTTA olen myös sitä mieltä että joskus on vaan pakko antaa ajatusten mennä ja jos on todella turhautunut olo niin antaa niitten "tyhmien" ajatusten tulla sieltä. Kuhan osaa sitten ottaa järki käteen kun myrsky siellä pään sisällä on rauhoittunut. Joskus on vaan pakko, varsinkin jos on niin turhautunut olo kun mulla oli eilen. Aina ei voi ajatella järkevästi eikä mun mielestä tarvitsekkaan. Mä olen ainakin sellainen että jos en saa purkaa mun turhautumista niin ne jää sinne takaraivoon ja sit asia vaan pahenee.

Nyt olin eilen todella masentunut ja turhautunut Zebbeen mutta tänään kun tuo pahin tunnemyrsky on ohi osaan katsoa asioita vähän selvemmin. Ongelma on kyllä just siinä että mä haluan yli kaiken että Zebbe menis hyvin kisoissa, ja halusin sitä eilen VIELÄ enemmän kun se meni viikko sitten niin hyvin. Zebbe joka tosiaan on ihan yliherkkä ja tuntee mutkin tosi hyvin huomaa heti jos mä jännitän tai yritän liikaa. Vaikka musta ei suoraan tuntunut siltä mutta olen varma että kuitenkin (vähän) yliratsastin kun niin mielellään halusin että menis hyvin. Sit kun ekassa lisätyssä ravissa jo meni pieleen mä varmaan turhauduin jo siinä ja se oli sitten menoa, virheet sateli sitten toinen toisen perään.

Melkeen jo ajattelin että mun pitäis palkata joku mental coach mulle kun menen Zebben kanssa :D Mä haluan ehkä liian paljon että Zebbe menee hyvin niin mä vähän pilaan koko jutun sillä. Zebbe on mulle niin äärettömän tärkeä ja mulle on nyt elämässä kaikista tärkeintä että se menis hyvin ja pääsis näyttämään muillekin että se oikeasti osaa. Mä yritin ottaa nuo paineet pois ja onnistuin siinä mielestäni aika hyvin mutta sitten ne tuli takaisin viime vlopun jälkeen kun silloin onnistuttiin niin hyvin ja halusin sitten niin mielellään että eilinenkin olisi mennyt hyvin mutta pilasin sitten vaan kaiken mun omalla sähläämisellä kun en kestä sitä mun omaa painostusta.

Toinen juttu mikä myös varmaan teki osansa oli että Zebbe oli todella väsyneen oloinen eilen jo kun otettiin se autosta ulos, se on yleensä aika kuuma ja säpsäkkä kun tullaan kisapaikalle mutta hevosenhoitaja sai melkeen vetää sitä perässään kun talutteli sitä, ENNEN kun menin selkään. Mehän treenattiin kür-ohjelmaa aika paljon viikolla ja kisat siihen päälle niin voi olla että oli Zebbelle jo vähän liikaa. Sen ongelmahan on aina että se on liian kuuma kisoissa, nyt sitä sai ratsastaa eteen. Joten nyt ennen Ahvenanmaata päätin että ei treenata enää yhtään, tänään mennään pitkälle metsälenkille, huomenna ehkä vähän puomeja & pikkuesteitä ja keskiviikkona eteen-alas jumppaa. Ei mitään paineita nyt, yritän vaan pitää sen pirteenä ja tyytyväisenä. Sit katsotaan miten menee kisoissa, menee miten menee :)