Zebben ratsastaminen

Happy horse & happy rider :) (C) Taru Arola

Ajattelin tehdä ihan oman postauksen tästä Zebben ratsastamisesta ja miten se näin äkkiä muuttui parempaan suuntaan alkukevään katastrofaalisista ratsastuskerroista :P

Zebbehän oli Nipsulla pari kk helmi-maaliskuu, ja Nipsu sai sen liikkumaan tosi hyvin ja hienosti. Mä en sitten siinä kyllä onnistunut, varsinkin laukassa mulla oli koko ajan sellainen fiilis että istun etukenossa, koko ratsukko menossa alamäkeen, Zebbe vaan juoksee alta pois ja mä yritän epätoivoisesti roikkua ohjissa kiinni :P Se ei kantanut itseään takajaloillaan selän läpi, vaan ylälinja oli ihan jäykkä ja suora. Tämähän näkyi ihan selvästi sillä että Zebben kaula oli aika suora.

Ypäjällä keväällä -15, tässä huomaa kuinka löysästi vasen ohja on kun en uskalla kohdata meidän ongelmaa..

Zebbe on rehellisesti vaikein hevonen minkä selässä olen ikinä istunut, ja te jotka olette lukeneet blogia pitkään tietävät kuinka tuskasta mulla välillä on sen kanssa ollut, kun vaan tuntuu että millään konstilla en vaan saa sitä kulkemaan!

Voin myös rehellisesti sanoa että tämä varmasti johtuu siitä että silloin kun mä sen ostin, 4-vuotiaana oriina, ostin itselleni liian vaikean hevosen. Zebbehän on ensimmäinen nuori hevonen minkä olen omistanut, ja mitä olen ratsastanut. Ennen Zebbeä minulla oli vanhemmat opetusmestarit, eli nuoren, tai orin ratsastaminen oli minulle täysin uutta, ja tein varmasti siinä paljon virheitä, kun en vaan tiennyt miten ratsastaa.

Zebben kanssa 7-vuotis-cupissa 2011

Kuitenkin me ollaan yhdessä tänne päästy, ja olen Zebben ansiosta kehittynyt valtavasti ratsastajana, ja olen Zebbelle ikuisesti kiitollinen siitä että se on mulle niin paljon opettanut! Sen takia Zebbe varmaan onkin, ja tulee aina olemaan, minulle se tärkein hevonen. Sen kanssa olen OIKEASTI oppinut ratsastamaan. Zebbe on myös se eka hevonen kenen kanssa olen ikinä startannut Intteriä, ja toivon mukaan päästään vielä sinne GP-tasollekin!

Nyt sitten tuntuu taas että olen saanut ihan uusia työkaluja Zebben ratsastamiseen, joka toimii ihan älyttömän hyvin! Ja tämä ehkä kuulostaa tosi simppeliltä, mitä se ei ehkä ole. Kuitenkin mäkin osaan nyt käyttää omaa istuntaa ja kehoa ihan eri tavalla jotta pääsen vaikuttamaan hevoseen.

(C) Taru Arola. Super Z!

Se mitä nyt teen alkuverkassa, on että en enää anna Zebben olla tyhjä vasempaan ohjaan. Ennen en uskaltanut edes koskea siihen vasempaan ohjaan koska Zebbe heti veti vastaan ja nosti pään ja vastusteli. En ikinä työstänyt tätä ongelmaa pois, vaan yritin "piilotella" sitä olemalla itse tosi tyhjä vasemman käden kanssa. Nyt mä uskallan ottaa sieltä vasemmasta heti alkuun ja istunnalla ja pohkeilla ratsastaa se tuntuma sieltä "läpi", eli sen pitää myödätä kun otan vasemmalta, ei vetää vastaan. Kun se vetää vastaan, en päästä ohjasta, vaan pidän siitä kiinni ja ikäänkuin työnnän istunnalla ja pohkeilla sen kroppaa sinne tuntumalle jotta saan sen antamaan sieltä periksi ja rentoutumaan.

(video viime vlopun verkasta, tässä työstän oikeaa laukkaa, aika löysällä ohjalla yritän "pyydystää" sen sään ja etuosan ylös, pyöreälle rennolle kaulalle. Zebben oikea takajalka on vähän heikko, sitäkin pitää vielä vahvistaa, tämä varmaan myös syy miksi oikea piruetti ei toimi. Mutta nyt se ainakin pysyy siinä mun luona, en osannut ollenkaan ratsastaa oikeaa laukkaa ennen, se vaan juoksi alta pois ja oli tosi vahva edestä!)

Oikeaan kierrokseen pitää sitten tehdä vähän toisin päin, eli todella kevyeellä sisä-ohjalla taivutan sitä edestä , mutta kuitenkin tässä sama juttu, jos se pistää vastaan eikä halua taipua, pidän kiinni ja vaadin istunnalla sen myös sieltä läpi. Eli mä oikeasti uskallan kohdata ne ongelmat ja ratkaisen ne, enkä yritä peittää niitä!

Nyt kun uskallan tämän tehdä alkuverkassa, saan hevosen rehellisesti avuille ja käyttämään kroppaansa oikein, Zebbekin notkistuu kun se ei koko ajan yritä vetää vastaan, vaan sekin huomaa että on paljon mukavempaa olla rentona ja seurata mua kun mä pyydän sitä taipumaan ja ottamaan takaosan alle. Toki nyt kun ratkaisen nämä ongelmat joka kerta, ongelmatkin pikkhuiljaa häviävät ja siitä tulee nopeammin pehmeä ja rento.

Teen myös paljon siirtymisiä eteen ja kiinni laukassa, missä se nyt tulee istunnalla takaisin, takaosalleen, ja silloin se toki pysyy pehmeänä ja rentona edestä niskastaan. Ennen mulla oli aina iso ongelma koota se esim lisätystä laukasta koottuun laukkaan koska se ei kantanut itseään tasapainossa takaosan päällä, vaan mun piti silloin jarruttaa se ohjilla, ja silloinhan se tuli vielä enemmän etupainoon ja kädelle.

Eli aika "helppoa" loppupeleissä, mun pitää vaan uskaltaa kohdata meidän ongelmat, ja osata ratkaista ne oikealla tavalla! Se sen jäykkyys ja "kulmikkuus" häviää kun se rentoutuu ja liikkuu "oikein päin" ja täytyy kyllä sanoa, että selkään se tuntuu  TÄYSIN eri hevoselta nyt! Olen ihan älyttömän onnellinen että olen nyt oikeasti löytänyt ne nappulat, tästä on sitten hyvä rakentaa eteenpäin kun perushommat rupeaa olemaan hallinnassa!


Vertailun vuoksi vielä viime vuoden ennätysrata Lappeenrannasta, eihän se tässäkään ole ihan niin hyvin läpi kun pitäisi olla,

Tässä mielestäni paljon parempi se itse muoto ja kokoamisaste (tämä viime vlopun ennätyspisteet, 66% intteristä):