Hiltonin tarina

Kuten jo edellisestä postauksesta tulikin esille, olen Zebben kanssa oppinut valtavan paljon ja kehittynyt ratsastajana valovuosia siitä missä olin kun Zebbe tuli minulle. Kun sain Zebben olin 22-vuotias enkä ollut silloin ikinä ennen edes käynyt nuoren hevosen selässä, joten olin todella "vihreä" ja muutenkin ratsastuksessa en oikeen tiennyt aina miksi tein niinkuin tein. Se on ehkä se isoin askel mikä mun ratsastuksessa on tässä vuosien aikana muuttunut, nyt en tee selässä yhtäkään sellaista askelta jos en tiedä miksi sen teen ja mitä haluan sillä saavuttaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää kun kouluttaa hevosta.

Se mitä näkee radalla kisoissa on erittäin pitkän työn tulos ja sinne pääseminen on vaatinut monta vuotta treeniä kotona erilaisten harjoitusten kautta. Esim hyvää piruettia et saa vaan vääntämällä piruettia kotona niin monta kertaa kunnes se onnistuu. Päinvastoin, näin piruetti vaan huononee! Täytyy tietää mitä hevonen tekee tietyssä liikkeessä väärin ja sitten sen kautta osata teettää sellainen harjoitus joka sitä vahvistaa ja poistaa virheen. Jos et tiedä niin et saa virhettä korjattua ja todennäköisesti vaan turhaudut ja niin hevonenkin kun se ei ymmärrä mitä se tekee väärin ja mitä ratsastaja haluaa. Tähän virheeseen olen itsekkin sortunut niin monta kertaa, varsinkin Zebben kanssa, koska en vaan tiennyt miten korjata tiettyjä asioita ja tottakai siinä turhautuu kun vaikka teet mitä niin hevonen ei siitä parane!


Tottakai se että olen Hiltonin kanssa ensimmäisestä päivästä tiennyt vähän enemmän mitä teen ja miksi siellä selässä, tuottanut nopeammin ja helpommin tuloksia. Mutta jos aloitetaan alusta miten Hilton edes päätyi minulle ja miten ollaan tähän pisteeseen päädytty, (vaikka vielähän me ollaan vasta meidän uramme alussa):

Juhannuksena 2011 vietettiin parin kaverin kanssa Himoksella ja sunnuntai aamuna hotellin sängyssä selailin vähän myynti-ilmoituksia www.hastnet.se:ssa ajan kuluksi. En siis ollut todellakaan etsimässä toista hevosta mutta mulla on tapana katsella myynti-ilmoituksia ihan huvin vuoksi ja teen sitä lähes päivittäin. Paljonhan siinä näkee hienoja hevosia jotka tulevat myyntiin mutta ikinä mikään hevonen ei ole jäänyt mun päähän sen kauemmin. Noh, siellä sitten oli ilmoitus mustasta isosta 5-vuotiaasta ruunasta josta oli myös pieni videopätkä.

Eka kerta kun näin Hiltonin < 3

Hevonen oli järkyttävän komea ja sen liikkuminen oli todella pehmeää ja elastista, elikkä päinvastoin mitä Zebben liikkuminen oli ;) mä en osaa sanoin kertoa mikä siinä hevosessa oli niin erityistä että se jäi mun mieleen mutta siinä oli jotain. Mä katsoin sen videon varmaan 20 kertaa läpi ja vaikka kuinka yritin niin en vaan saanut sitä mielestäni pois. Joten päätin sitten lähettää s-postia myyjälle ja vähän kyselin hevosesta lisää ja sain siitä vielä toisen tuoreemman videon. Ja siitä se oli sitten menoa. Sain isäni ylipuhuttua lähteä mun seuraksi Ruotsiin katsomaan hevosta. Hän kyllä ilmoitti minulle heti että saan ostaa hevosen ihan omilla rahoilla ja maksaa siitä kaiken itse koska hänen mielestään kaksi hevosta oli erittäin huono idea opiskelujen kannalta :P

Hilton ja Anette Hemberg, kasvattaja

Hilton asui silloin kasvattajan luona isolla tilalla missä se oli syntymästään asti asunut. Sitä oli koulutettu erittäin varovaisesti sen koonsa takia, kun käytiin se katsomassa sillä oli pari kuukautta vasta ratsastettu maneesissa, ennen sitä sillä oltiin ratsastettu pääasiassa vaan maastossa ja pelloilla. Muistan kun tultiin talliin se seisoi siinä käytävällä ja se oli niin järkyttävän iso eikä ehkä maailman kaunein silloin ollut, aika roteva ja epäsopusuhtainen se oli , mutta sen nallekarhun silmät < 3 Ajattelin heti että ei hitto tämä on varmaan ihan mahdoton ratsastaa kun on niin iso joka suuntaan, sillähän oli todella pitkä selkä myös mikä ei ehkä ole ihan optimaalista. Noh, kunhan pääsin sen selkään ja pääsin ratsastamaan niin tiesin heti ensimmäisillä metreillä että mun on vaan pakko ostaa tämä hevonen!! Huomasin heti että meillä synkkasi ja hevonenkin vaikutti tykkäävän kun sillä ratsastin.

Minun ajatukseni kuitenkin oli että ostaisin Hiltonin, kouluttaisin sitä ja myisin sen sitten pois, eli vähän tämmöinen projektihevonen. En ikinä ajatellut että tästä tulisi läheskään yhtä hyvää kuin Zebbestä toivoin, ja muistan että silloin ajattelin että jos siitä nyt vaativa B-tasoisen hevosen saa niin se on hyvä. Se oli todella kiva ratsastaa ja letkeäliikkeinen ja näin, mutta se oli kuitenkin niin iso ja hidas että en oikeen uskonut että siitä vois tulla vaikean tason hevosta.

Hilton saapuu Suomeen :)

Noh, kun sain sen Suomeen ja rupesin ratsastamaan niin siinähän ne ongelmat sitten alkoivat.. Hilton testaili mua ihan kympillä, se ei ekoihin viikkoihin liikkunut edes eteen, kun pyysin sitä raviin se pysähtyi ja lähti peruuttamaan ja uhkasi nousta pystyyn.. Mitä enemmän pohkeet laittoi kiinni sitä enemmän se rupesi peruuttamaan tai nousemaan pystyyn. Apua. Mitä mä oon mennyt ostamaan ajattelin monta kertaa. Sitten kun vihdoin sain sen liikkumaan eteen se ei ollut mitenkään hauskaa ratsastusta. Se oli niiiiin tahmea ja se kulki niin pitkänä että 15 minuuttia riitti että mä olin ihan puhki :D Pikkuhiljaa se rupes toimimaan vähän paremmin mutta se oli todella tuskaista ratsastaa koko loppuvuoden. Muistan että otin sen mukaan Ypäjälle kun olin Zebben kanssa siellä kisaamassa, ja apua kuinka noloa sillä oli ratsastaa siellä Ypäjähallissa! Sain sen ravaamaan suht hyvin mutta kun yritin nostaa laukkaa se aloitti taas temppuilunsa ja peruutti ja protestoija pukitteli...

Ostotarkastuksessa toki Hiltonin jalat kuvattiin ja sillä oli vasemmassa takasessa irtopala mikä ei silloin vielä kesällä -11 sitä häirinnyt. Rupesin vakavasti epäilemään että tämä oli nyt iso syy siihen miksi se protestoi liikkumista niin paljon ja käytiin sitten Tampereella ottamassa irtopala pois. Tästä seurasi pitkä sairasloma ja pääsin sitten takaisin selkään alkukeväällä -12. Hiltonista huomasi heti että sen oli paljon helpompi liikkua nyt ja ratsastaminen tuntui jo paljon helpommalta, vaikka se oli ollut karsinalevossa monta kuukautta ;) tämän kuntoutuksen ajan juoksutin sitä todella paljon ja se teki Hiltonille tosi hyvää koska tässä se liikkui energisesti eteen ja sain nostettua sen kuntoa hyvin.

Kauhajoki ja ensimmäiset kisat

Hiltonin elämänsä ensimmäiset kisat se teki 6-vuotiaana Kauhajoen aluekisoissa toukokuun loppupuolella. Ratsastin helppo A-tasoisen ohjelman ja tuloksena vaivaiset 54% :P  Sille oli kaikki kouluaidat ja kirjaimet jotain ihan uutta joten koko sen radan läpi se vaan kyttäili kaikkea pää pystyssä. Se oli kuitenkin ollut verkassa ihan kiva ja käyttäytyi kuin enkeli kisapaikalla joten pieni toivo mulla kuitenkin oli että saisin sen vielä kulkemaan aitojen sisäpuolellakin.

Vesilahti

Otin sen sitten mukaan kansallisiin kisoihin myös missä mentiin helppo B- helppo A tasoisia ohjelmia ja aika äkkiä tulokset nousivat, jo sen toisissa kisoissa Kiuruvedellä saatiin 64% tulos ja eka helppo A-luokan sijoitus Vesilahdessa heinäkuun alussa. Tämän jälkeen lähdin Zebben ja Hiltonin kanssa kuukaudeksi Saksaan Holga Finkenin luokse valmentautumaan. Tällä reissulla mulla oli järkyttävän huono tuuri kun multa lähti sormesta kynsi ja jotkut idiootit siellä Saksan sairaalassa oliva sitä mieltä että se kynsi pitää ommella takaisin sormeen!!! Oi luoja sitä kivun määrää, en ole ikinä tuntenut mitään sellaista kipua kun ne sen ompeli takaisin, vaikka puudutusta oli mutta se ei paljon auttanut.. Enhän sitten tietenkään voinut ratsastaa pariin viikkoon joten Hiltonia ratsasti sitten yksi ratsuttaja siellä pari viikkoa. Sitten kun pääsin itse selkään sain tosi hyviä vinkkejä miten sitä ratsastaa jotta saisi sen enemmän takajalkojen päälle ja ylämäkeen, se halusi helposti mennä todella etukenossa ja potkia takasilla taaksepäin.

Aluemestaruudet Kokkolassa

Kun päästiin takaisin Suomeen niin tuntui että Hiltonista oli tullut vähän enemmän "maailmaa nähnyt" eikä se enää stressannut ja jännittänyt kisoissa läheskään yhtä pahasti kuin alkukesästä. Parhaita tuloksia olivat 69% ja 68% tulokset alue helppo B-luokista, mm nuorten hevosten aluemestaruus hopeaa syyskuussa -12, ja kansallisen avoimen helppo A-luokan sijoitus 64% tuloksella.

Isoin muutos mitä Hiltonissa tapahtui olikin sitten alkutalvella -12, hitto se hevonen muuttui ihan silmissä!! Kisakauden jälkeen lähdettiin sitten treenaamaan enemmän kokoamisia ja se että saisin ne takajalat työntämään alle eikä taakse. Mä en oikeen tiedä mitä siinä tapahtui mutta joku valo sen hevosen päässä syttyi että miten päin sen pitäisi kulkea! Tästä kehitys olikin sitten vaan suoraan ylöspäin. Päästiin todella nopeasti tästä kehittymään, mitä nyt laukanvaihtojen opettaminen oli todella haastavaa. Tämän talven aikana sain valtavan paljon apua Marko Björsiltä, ja muutenkin koko Hiltonin koulutuksen ajan minusta tuntuu että Marko on se joka on auttanut meitä eniten. Sen harjoitukset ja valmennustyyli sopii Hiltonille kuin hanska käteen.

En olisi ikinä edes uskaltanut toivoa että Hilton pääsisi debytoimaan vaativaa B:tä heti alkukaudesta kun se oli kääntynyt 7 vuotta. Mehän ei oltu tällöin treenattu sen kanssa edes vuotta! Hiltonin Va B-debyytista tulikin heti 63,5% tulos, mitä en sitäkään olisi ikinä edes uskaltanut toivoa! Ihana ihana hevonen. Hiltonin kanssa kaikki on niin kivaa ja helppoa, se on niin sairaan fiksu hevonen ja se niin haluaa olla mieleksi, tuntuu että se tekisi mitä tahansa mun puolesta ja se aina yrittää niin lujaa. Tämä on se ominaisuus mikä tekee Hiltonista niin erityisen ja tämän takia uskon että se tulee vielä yllättämään mua tulevaisuudessa siinä kuinka pitkälle sen rahkeet riittää.

Tiedän että moni puhui mun selän takana että minkä "hirveän" hevosen olen mennyt ostamaan kun Hilton mulle tuli, ja ymmärrän niitä hyvin. Mäkin ajattelin monta kertaa että olenko mennyt tekemään ison virheen kun ostin sen, mutta jokin "ääni" sisälläni on aina uskonut kovasti Hiltoniin ja viime talven hienon kehityksen jälkeen olen niin varma että tein oikean päätöksen ja olen niin iloinen että me ollaan päästy näyttämään kaikille kuinka upea hevonen tästä on tulossa! Hilton vaan jaksaa yllättää mua koko ajan siinä kuinka fiksu se on ja kuinka nopeasti se oppii asioita ja kuinka paljon kapasiteettia sillä oikeasti on. Nyt en uskalla mennä sanomaan että kuinka pitkälle luulen että se riittää, mutta kyllä mun nykyinen tavoite on päästä sen kanssa vielä Intteriä ainakin starttaamaan parin vuoden sisällä! Ja who knows, mulla on sellainen fiilis että se tulee vielä mua yllättämään tässäkin asiassa ;)

Kauhajoku aluemesteruudet 2013, hopeaa. Kuva: Malin Aura