Kotona taas älyttömän antoisan reissun jälkeen! Uuden hevosen kanssa ensimmäistä kertaa reissuun lähteminen on aina vähän jännää. Miten se matkustaa, miten reagoi uuteen ympäristöön, syökö hyvin, stressaako, onko minkälainen ratsastaa uudessa paikassa jne. Sanoisin, että tämmösillä reissuilla oppii tuntemaan hevosen niin paljon paremmin ja ihan eri tavalla kun vaan, kun on kotona.
Hemmetin hyvän treenin lisäksi ollaan siis kyllä tutustuttu Pipin kanssa vielä paremmin toisiimme, eikä enää seuraavalla kerralla reissuun lähteminen tule jännittämään kun jo tietää vähän miten Pippi reagoi uuteen ympäristöön jne.
Tiesin jo, että se matkustaa tosi hyvin, itse asiassa paremmin kun mikään mun entisistä hevosista. Se seisoo ihan hiljaa kopissa ja syö heinää tyytyväisesti eikä ainakaan ulospäin näe, että se olisi stressaantunut. Uuteen paikkaankin se reagoi tosi rauhallisesti, se ei kyylää kyllä YHTÄÄN mitään, mikä on ihan supertärkeä asia tulevaa kisahevosen uraa ajatellen ;)
Olin su:na kotona muuttanut ihan pientä yksityiskohtaa satulan alla, kun olen käyttänyt satulan etukaaren alla Eskadronin pintelipatjaa nostamaan edestä vähän. Löysin mun varastosta sellaisen edestä korottavan Eskadronin padin, eli se on periaatteessa ihan samaa materiaalia mitä se pintelipatja mutta se ei taitu kaksinkerroin kuten pintelipatja. Pippi oli tosi oudon superherkkä kun menin su:na selkään, ainahan se on vähän herkkä jaloille ekat pari kierrosta mutta nyt oli liioitellun herkkä, ihan sen olonen, että käveli neulojen päällä ja olis voinut räjähtää koska vain. Hassua tässä on se, että se ei näy ulospäin, se näyttää tosi rennolta ja kävelee kiltisti mutta selkään sen tuntee kuinka se kiehuu sisällä. Kyllä se sitten rentoutui kun vaan kävelin pidempään ja odotin, että tilanne meni ohi.
Teki sitten saman ma:na Keisarinmäellä kun menin selkään, edelleen käytin sitä Eskadronin padia enkä pintelipatjaa. Siinäkin se sitten rentoutui noin 10min jälkeen, tässä on vaan se, että jos se tuossa tilassa säikähtää jotain ja mun jalat heilahtaa niin sieltä voi tulla aikamoinen pukkisarja :D sitten kun se rentoutuu ja saan tuoda jalat lähelle ei ole mitään ongelmaa, sitten se on superhyvä ratsastaa. No, mietin sitten mitä olen muuttanut, ja hokasin ton padin, ja laitoin sitten ti:lle taas pintelipatjan satulan alle, ja kas, heppa oli taas ihan normaali(normaali se on kun on vähän herkkä jalalle mutta normalisoituu kierroksen tai kahden jälkeen)! Tässä aika hyvä esimerkki siitä kuinka herkkä tämä neiti on!
Treeneistä sitten. Päästiin omasta mielestäni noin valovuosi eteenpäin näitten kolmen päivän aikana. En varmaan itse olisi tähän "kuplan puhkaisuun" päässyt ikinä, tai siinä olisi ainakin mennyt vuosi ennen kuin olisin uskaltanut siihen :D
On kyllä kiva, miten valmentajan kautta oppii ymmärtämään omaa hevosta paremmin. Pippi on tosi kiltti ja periaatteessa kuuliainen, se tekee kiltisti mitä pyytää, mutta se antaa murto-osan vaan itsestään, se menee silleen pikkunätisti mutta ei ihan päästä ratsastajaa lähelle. Se on vähän sellaisessa kuplassa, mihin mun on pakko päästä jos haluan saada kaiken sen kapasiteetin irti.
No, tätä kuplaa lähdettiin sitten puhkaisemaan sillä, että mun piti korjata sen virheet heti, ja sanoa, että hei "tämä siirtyminen ei kelpaa, sun pitää kantaa vielä paremmin, ja hyväksyä mun avut VIELÄ paremmin". Tehtiin ihan laukka käynti siirtymisiä missä se vähän rupes kiemurtelemaan ja tuli pohjetta vasten, tässä piti uskaltaa pamauttaa pohje kerran pari kunnolla kiinni, että se oikeasti tuli läpi, niin , että se rupeis käyttämään koko kroppaa oikeen. Tässä kun pari kertaa sen korjas niin se rupes tekemään täydellisiä siirtymisiä ilman että tarvi mitään ekstraa pyytää. Kun se tajuaa, niin se tekee asiat melkeen ajatuksen voimalla.
Mun pitää olla tosi tarkka näissä pienissä helpoissa jutuissa jo, koska muuten ongelmat tulevat perässä sitten kun ruvetaan tekemään vaikeita asioita. Eli tässä vaiheessa jo olla tosi tarkka, että se kuuntelee mua 110% eikä vaan 50% ;) mikään "sinnepäin" ei enää riitä, vaan jokainen askel pitää olla JUST tarkalleen oikein.
No näitten pikkujuttujen kautta sain sitten yhtäkkiä Pipin työskentelemään enemmän ja käyttämään enemmän sen koko kroppaa oikealla tavalla. Tuntui, että saatiin kupla puhkaistua, se selkeästi hyväksyi mut eri tavalla ja antoi mun ratsastaa enemmän ja sain siitä enemmän irti kuin koskaan aikaisemmin!
Paljon keskityttiin laukkaan, että sain siinä rehellisemmän laukan kun se helposti menee vähän "kahteen osaan". Vaihtoja tehtiin paljon, oikeasta vasempaan on tosi helppo ja hyvä, vasemmasta oikealle vaihtaa helposti takaa jäljessä, niin tässä pitää saada paremmin läpi ja työstin sitä niin, että tulin oikeassa kierroksessa vasenta laukkaa, lähdin väistämään vasemmalla pohkeella oikealle, samalla sen piti olla kevyt ja irti oikealta ohjalta ja kun vasen taka oli hyvin alla piti tehdä vaihto, niin että itse jään enemmän vasemman takajalan päälle, pidän vasemman kyljen lyhyenä vasemmalla pohkeella ja ohjalla.
Keskiviikkona vasen-oikea vaihto onnistui puhtaasti jo ekalla yrityksellä, seuraksena siitä, että oltiin työstetty se itse laukka jo paljon paremmaksi ja rehellisemmäksi, silloin vaihtokin onnistuu. Eli tätä pitää nyt harjoitella paljon että saadaan vaihdot kuntoon.
Keskiiviikkona keskityttiin eniten raviin, ja sen muokkaamiseen. Sain aloittaa tekemällä TOSI kootusta käynnistä seis, ja siitä taas tosi koottuun käyntiin. Tästä pikkuhiljaa käynti-ravi siirtymiset, missä sen pitää oikeen ponnistaa raviin. Sitten kun nämä sujui saan passagen vähän itsestään ja pystyi tekemään ravia paikallaan. nämä siirtymiset ovat tärkeät sitten passage-piaffi siirtymisiä ajatellen. Niin että voin nyt jo lyhentää sen ravia niin paljon, että se tulee paikalleen ja siitä taas eteen, niin että tahti säilyy ja eteenpäinpyrkimys myös. Se haluaa itse mielellään liikkua tosi isosti passagessa niin tätä täytyy saada nyt pienemmäksi että se olis sille helpompaa. Vähän yrittää neiti liikaa sit kun sen saa mukaansa < 3 mutta pienempää passagea niin siirtymiset on helpommat ja tässä vaiheessa koulutusta tärkeintä vaan saada ideasta kiinni, ja silloin se saisi mielellään olla mahd helppoa, eli pienin askelin. Isoaa liikettä tähän hevoseen saa aina, sen pitää oppia olemaan pienempi ja nopeampi jaloistaan.
Vähän katsottiin laukassakin kokoamisia keskiviikkona, sain tehdä V-linjaa missä kääntää 1/4 piruettia. Enpä ole ennen Pipin kanssa mitään tämmöistä tehnyt mutta kas kun neiti on avuilla ja mun mukana niin se vaan tekee mitä vaan vaikkei periaatteessa osais :D Tää on kyllä mun mielestä niin uskomatonta tän hevosen kanssa, ei sille tarvitse opettaa mitään, jos se tajuaa mitä pyydetään ja ennen kaikkea
hyväksyy että mä pyydän, niin se tekee ihan mitä vaan. Sen on niin helppo koota, taipua, jne, ettei temput ole mikään juttu sille.
Summa summarum, en itse varmaan uskaltaisi lähteä puhkaisemaan Pipin kuplaa vaan siihen tarvitsen osaavan valmentajan mukaan johon luotan täysin! Se on kyllä kaiken A ja O, että uskaltaa luottaa valmentajaan ja tekee just niin kuin se sanoo. Yritän aina muistaa jokaisen sanan mitä Nipsu mulle kertoo, jotta voin sitten yksin treenatessa harjoitella samoja asioita sillä tavalla kuten Nipsu on neuvonnut. Aina ei voi kaikkea muistaa kun tulee niin paljon neuvoja mutta yritän! Ja nyt tosiaan tarkoitus kyllä säännöllisesti ajaa Keisarinmäelle treeneihin Vaasan valmennusten lisäksi, koska apua tarvitaan, en mä yksin tämmösiä asioita saa toimimaan!
Nyt on just se vaihe koulutuksessa kun pitää pistää hevonen tosissaan hommiin, ja se ei aina ole niin helppoa motivoida se oikealla tavalla, kuitenkin niin, että se kunnioittaa mua eikä aina kyseenalaista mitä mä pyydän. Pippi ei oikeen vielä tykkää kun se viedään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta sen täytyy siihen vaan oppia, muuten kehitystä ei tapahdu! Sehän tykkää tehdä töitä ja on aika innoissaan sitten kun sen saa mukaansa, ihana heppa < 3
Ensi viikolla Nipsu tulee tänne Vaasaan niin sitten saadaan taas jatkaa treenejä. Toivon, että voin pitää tämän hyvän vireen nyt päällä sinne asti!
Nyt vois sanoa, että tutustumisjakso on ohi, nyt ollaan aloitettu hommat tosissaan!
