Miten tästä takaisin satulaan?

Treeneistä hevosten kanssa en voi nyt tähän hätään kirjoitella, mutta jotta blogi ei olisi ihan liian hiljainen, niin mietin, että kiinnostaisiko teitä seurata vähän mun toipumista ja palautumista takaisin sektion jälkeen?

Hilton Oulussa 2014

Nythän on mennyt leikkauksesta 2 viikkoa ja 4 päivää, ja jo vähän suunnittelen että loppuviikosta kokeilisin miltä tuntuu hypätä hevosen selkään ja vähän kävellä. En kyllä vielä ravia tai laukkaa viitsi mennä, parempi aloittaa varovaisesti ja edetä siitä pikkuhiljaa.

Toipuminen on lähtenyt mun mielestä tosi hyvin etenemään siitä kun pääsin vähän enemmän liikkumaan. Ensimmäiset päivät olivat todella tuskallisia kun sängystä ylös pääseminen sattui aivan valtavan paljon, ja ensimmäisen viikon vietinkin enimmäkseen vaan sängyssä. Kun vauva oli 4 päivää vanha käytiin kiertämässä kortteli vaunujen kanssa ja se oli jo todellinen saavutus. Nyt olen 5 päivää jo päässyt reilu tunnin kävelylenkeille, ihan reippaassa tahdissa, eikä enää tunnu missään, juoksemaan en kyllä lähtis vielä hetkeen kun se pompottaa sen verran.

Sellaista tasaista pehmeää liikerataa voi hyvin tehdä, eli mietinkin tässä, että huomenna kun on luvattu sadetta, lähtisin salille ja koitan jos esim Cross Trainerilla tai pyörällä voisi tehdä pienet treenit. Lihastreenejä en vielä uskalla tehdä, muuta kun syviä vatsalihaksia yritän vähän treenata aina kun muistan. Esimerkiksi tavallisia vatsalihastreenejä ei kannata tehdä vielä pitkään aikaan kun ne voivat vaan pahentaa esim erkaantumaa. Musta ei tunnu että mun vatsalihakset olisivat erkaantuneet, mutta en voi nyt olla ihan varmakaan :D tuntuu että voisin niitä käyttää mutta yritän vielä vältellä niitten rasittamista.

Netistä kun yrittää löytää tietoa sektiosta toipumisesta niin löytyy kaiken näköistä eri tietoa, mun mielestä turha sieltä yrittää kaivella mitään totuuksia, vaan tehdä ehkä enemmän niin kuin itseltä tuntuu hyvältä, jokainen kroppa kuitenkin toipuu eri tavalla, joten on hirveän vaikeaa sanoa just kuinka kauan pitää levätä ja kuinka pitkään ei saisi tehdä eri asioita. Tietenkin sitä omaa lääkäria kannattaa kuunnella, mulla on jälkitarkastus 30.8 niin siihen asti otan nyt kyllä aika iisisti ja teen vähän sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.

Toinen tärkeä asia muistaa tässä kun palautuu isosta leikkauksesta ja muutenkin kun näitä kiloja on tullut jonkin verran tässä raskauden aikana :D on syöminen! Mulla oli raskauden aikana ihan jäätävä ruokahalu, ja tuli kyllä todellakin syötyä kahden edestä :D Nyt onneksi se ruokahalu hävisi yhtä nopeasti kun vauva tuli ulos, niin nyt olen taas päässyt hyvin ja helposti takaisin terveellisiin ruokatapoihini, ja pienempiin annoksiin :)

(C) Heidi Järvi

Toki hinku päästä takaisin on tosi kova, ja uskon kyllä, että kun mäkin niin pitkään raskauteen ratsastin ja ihan loppuun asti kävin pitkillä lenkeillä ja tein "kotijumppia", että se palautuminen tulee sujumaan paremmin ja nopeammin kuin jos olisin vaan maannut sohvalla viimeiset kuukaudet. Mutta nyt onneksi aika menee jo paljon nopeammin kuin mitä siinä raskauden viimeisellä kuukaudella, kun on tämä rakas aarre tässä mistä pitää huolta < 3 että parempi ettei nyt lähde tekemään liikaa liian nopeasti ettei vaan tule takapakkia!

Syyskuun loppupuolelle olen jo suunnitellut ja asettanut tavoitteeksi, että lähdetään reissuun ja etsimään mulle hevosta! Tanskassa on tarkoitus käydä ja katsoin että syyskuun viimeisellä viikonlopulla on sekä Westfalenilla että Oldenburgilla huutokaupat Saksassa, eli jos siellä näyttäisi olevan kiinnostavia hevosia niin sinne voisi olla kiva lähteä, ja samalla tietenkin kiertää vähän muitakin paikkoja ja etsiä hevosia.

Small Tourin tilanne ja kuulumisia

(Tämä postaus on tehty yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa)

Nyt onkin enää yksi osakilpailu jäljellä Small Tourissa, joka ratsastetaan Kiuruvedellä elokuussa.
Tässä ehtiikin tapahtua aika paljon kun ratsukoita on tipahtanut pois ja sitten on uusia ratsukoita tulleet kärkisijoille, esim Stella Hagelstam ja Hagels Amazing Shine jotka voittivat Lahassa kesäkuussa, he ovat nyt sijalla 9, mutta toinen voitto vielä antaisi heille 50p ja olisivat sitten todennäköisesti top 5:ssa. Samaten Lappeenrannan voittajaratsukko Kikko ja Kiahan Rainwater, toivotaan, että nähdään nämä ratsukot myös Kiuruvedellä taistelemassa finaalipaikoista ;)

Tällä hetkellä ykköstilaa pitää Katariina Wollin Mallendinalla, he ovat olleet kaikissa neljässä osakilpailussa mukana ja heidän pistemäärä kolmen parhaan tuloksen perusteella on tällä hetkellä 60. Toista sijaa pitää nuori ratsastaja Susanna Therman ja Dragonheart 50 pisteellä, ja kolmatta sijaa Emma Tuominen ja Vandal 44 pisteellä. Susannalla on 2 osakilpailua takana joista 2 voittoa, joten jos hän osallistuu Kiuruvedellä ja sijoittuu 10 parhaan joukkoon on finaalipaikka aika hyvin hanskassa.

Näitten lisäksi on pari kiinnostavaa ratsukkoa lisää, Ettan Ernrooth ja Savona, he ovat kylläkin olleet vain yhdessä osakilpailussa keräämässä pisteitä mutta sijoittuivat silloin toiselle sijalle, eli pisteitä tuli  Lahassa 22. Myös Tiina Polso ja Woikoski Rainman II ovat napanneet yhden toisen sijan, Lappeenrannassa ja heilläkin nyt 22 pistettä taskussa. Jos jommalle kummalle näistä ratsukoista tulee Kiuruvedellä voitto se tarkoittaisi yhteensä 47 pistettä, eli voisi riittää finaalipaikkaan, kun tällä hetkellä viidennellä sijalla oleva Pilvi Tuominen ja G-Renzo ovat keränneet 34 pistettä kolmesta osakilpailusta.

Eli periaatteessa mitä vaan voi vielä tapahtua, ja sen takiahan tätä sarjaa on niin mielenkiintoista seurata :) Mä odotan jo kovasti HIHS-viikonloppua, tulen olemaan pelipaikalla perjantaista sunnuntaihin seuraamassa kouluratsastusta ja varmasti myös vähän esteratsastusta, kun kaveri on kiinnostunut esteistä enemmän ;) Nyt seurataan sitten jännityksellä Kiuruveden ilmoittautumisia ja miten siellä menee, tosiaan vielä voi pakka sekottua aika paljonkin riippuen miten Kiuruvedellä menee :)

Mitäs vauva-arkeen sitten kuuluu? Itse asiassa oikeen hyvää, tähän mennessä on elämä pikkuisen kanssa ollut paljon helpompaa kuin mitä kuvittelin, hän nukkuu todella hyvin eikä huuda melkeen ollenkaan, syö hyvin ja on tosi kiltti. Saas nähdä kauanko tätä kestää ;) jotenkin odotan, että tämä tästä pahenee vielä, eihän neiti ole kuin puolitoista viikkoa vanha vielä, joten vaikea sanoa vielä sen enempää, Mutta onhan tämä ollut elämää mullistava asia, eikä sitä todellakaan voinut etukäteen kuvitella kuinka suurta rakkautta voi tuntea toista kohtaan.

Mittoja neidillä oli syntyessään 3,8kg ja 53 cm pitkä. Tyttö syntyi sektiolla, eli mun palautuminen tulee kestämään nyt hiukan pidempään kuin mitä olin ensin ajatellut. Toisaalta kaikki meni super hyvin ja se oli suunniteltu, ja mitä nyt muilta ratsastajilta olen kysellyt,jotka ovat sektiolla synnyttäneet, niin kyllä he ovat kuukauden sisällä jo hevosen selässä olleet ;) Itse olin kyllä ensimmäisen viikon aika huono, makasin enimmäkseen vaan sängyssä, mutta nyt kun puolitoista viikkoa jo mennyt niin olen jo aika normaalisti pystynyt liikkumaan ja tekemään, kävelylenkit olen jo aloittanut, ja lantionpohjan lihaksia treenailen myös. Eli uskon kyllä, että tästä aika äkkiä paranen, mutta tottakai ison leikkauksen jälkeen on parempi ottaa rauhallisesti, ettei vaan tule takapakkia.

Ajattelin, että jos oikeen tuntuu hyvältä parin viikon päästä niin saatan kiivetä jonkun kiltin hepan selkään (jos sellaisen saan lainaksi :P) ja ainakin aloittaisin vähän käynnissä ratsastamista. Jälkitarkastus mulla on 30.8 joten jos kaikki silloin näyttää hyvältä niin saan varmasti vihreää valoa aloittaa ratsastamisen kunnolla. Äkkiä se aika menee tästä eteenpäin, tuskallisinta se aika oli tuon viimeisen kuukauden kun olin raskaana, kun en enää ratsastanut enkä ollut töissä eikä muutenkaan voinut paljon mitään tehdä. Pitkillä kävelylenkeillä kävin kyllä ja yritin tehdä kyykkyjä ja jotain jumppia kotona, mutta pitkäksi se aika kuitenkin meni kun vaan odotti, että synnytys alkaisi pian :)

Aika hyvin uskon, että pysyttelen "lupauksessani", eli että ratsastukseen tulee se parin kk:n tauko, mikä tuntuu tosi hyvältä, en varmaan kestäisi jos pidempään olisi joutunut olemaan satulasta pois :P Vaikka se elämä ja ajattelutapa onkin nyt hieman muuttunut, niin en mä ihmisenä ole miksikään muuttunut, samat tavoitteet mulla on edelleen hevosten suhteen, enkä mä ole unohtanut itseäni, vaan odotan nyt kyllä kovasti että pääsisin enemmän liikkumaan ja pääsisin palautumaan normaaliin mittoihini jne. Meitä on onneksi kaksi hoitamassa vauvaa, eli en joudu yksin kaikkea tekemään, sekä maailman ihanimmat vauvan isovanhemmat jotka ovat olleet iso apu tässä alussa myös :) hyvä perhe ja hyvät taustajoukot ovat kyllä kullan arvoisia!

Hevosten etsinnästä sitten! Arvatkaa vaan kuinka kova hevoskuume mulla on, jo tässä pohdin, että ostaisin videon perusteella jonkun nuoren että pääsisin nyt pikkuhiljaa tekemään jotain ja treenaamaan, hyvin kun on kontakteja niin voi pyytää jonkun tutun käymään koeratsastamassa hevosen puolestani. Nuorten kanssa se vielä menee jos ne on tosi raakoja, mutta vanhemman kanssa pitää toki itse käydä koeratsastamassa, nehän myös toki maksavatkin yleensä enemmän. Mutta vielä on kaikki auki, olen edelleen silleen mieli auki, että jos joku oikea helmi osuu silmään niin en anna sen mennä vaan sen takia, että en nyt vielä voi itse ratsastaa, vaan sitten yritän järjestää jonkun sitä koeratsastamaan jne.

Jotenkin se lähteminen Eurooppaan ja koeratsastamaan tuntuu hieman työläältä kun sitten pitää toki ottaa pikkuinenkin mukaan, mikä nyt ei sinäänsä tuota ongelmaa jos se on näin rauhallinen ja kiltti, mutta ei sitten tietenkään viitsi olla esim viikkoa tien päällä ja kokeilemassa montaa hevosta, se on aika raskasta puuhaa kuitenkin, ja turvallisuussyistä haluaisin ehkä pysytellä vielä kotona vaan vauvan kanssa. Katsotaan miten käy, koko ajan etsin kyllä ja kyllä se on todella vaikeaa, vaikka löytääkin hienon myyntivideon niin se todellisuus siitä hevosesta on yleensä jotain ihan muuta, ne myyntivideot kuitenkin ovat yleensä vaan pientä pätkää siitä kun hevonen menee ihan parhaimmillaan ja se vähän prässätään liikkumaan yhden pitkän sivun isosti ja hienosti.. Ei ole helppoa tämä hevosen etsintä todellakaan! Välillä jopa vähän turhautuu, mutta eikö se ole niin, että hyvää kannattaa odottaa ;)

Meille syntyi pieni tyttö!

perjantai 14.7 oli maaginen päivä kun maailmaan saapui meidän pikku prinsessa! Kauan odoteltiin, mutta kyllä kannatti odottaa! Eilen päästiin sairaalasta kotiin ja nyt on sitten uuden arjen opettelu edessä :)

Pahoittelut blogin hiljaisuudesta, tällä viikolla kuitenkin tulossa Horse Show:n yhteistyöpostaus Small Tourin tilanteesta, ja koitan kertoa vähän tarkemmin kuulumisiani myös! Odottelen uutta tietokonetta, olen ollut ilman yli kuukauden kun ensin tilasin koneen joka oli virheellinen, niin sen palautuksessa jne kesti ikuisuus, mutta tänään on sitten vihdoin uusi postissa tulossa, niin on sitten helpompi kirjoitella taas :)

Hevoseton on huoleton!

Koskakohan mäkin olen viimeksi ollut ilman hevosta? En edes muista! siitä on kuitenkin mooonta vuotta! Sen lisäksi vielä, että ei ole töitä tai mitään muuta pakollista päivisin, niin onhan tämä todella outoa! Olen kuitenkin käynyt jonkin verran pitämässä valmennuksia, niin on edes jotain ;)

Mutta olen nyt yrittänyt ottaa kaiken ilon tästä vapaudesta irti, tätä ei enää nimittäin enää montaa viikkoa kestä! Aloitin hevostavaraoiden inventaarion mutta jätin sen nyt vähän paussille kun en muuten ehtisi suursiivota kotona! Eilen lähti kaksi isoa jätesäkkiä roskiin vaan keittiön kaapeista! Päätin nyt vaan kylmästi heittää kaiken sellaisen pois mitä ei ole hetkeen käytetty, saa vähän tilaa taas niin on helpompi pitää paikat siisteinä :)

Finnderby 2014 (C) Taru Arola. Harmi että tämän vuoden Finnderby-luokat ovat kansallisen tason luokat vain, toivottavasti ensi vuonna ovat taas kv-tason luokat ;)

Uuden hevosen perään tietenkin unelmoin päivittäin, vaikka selailen netissä monta tuntia päivässä, niin on se vaikeaa löytää oikeasti hyviä hevosia jotka olisi myynnissä! Onneksi mulla on valmentaja jolla on hyvät kontaktit, niin uskon kyllä, että me löydetään mulle se helmi sitten kun pääsen lähtemään koeratsastamaan. Nyt on myös inhottavaa jos löytää jonkun tosi kivan hevosen mutta kun ei oikeen tässä kunnossa voi kauheasti lentää mihinkään, eikä oikeen ratsastaakaan, niin sitten vaan harmittaa kun pitää vaan toivoa ja odottaa, että se hevonen on vielä myymättä kun sitten vihdoin pääsee koeratsastamaan.

Niin pitkälle olen jo mietinnöissä päässyt, että ideaali olisi sellainen 6-7 vuotias joka jo tekisi yksittäiset vaihdot jne, niin, että sen kanssa pääsisi talven yli sinne pikkukierrostasolle, ja saisi ens kauden kisata pikkukierrosluokkia, ja sitten siitä pikkuhiljaa sitten kohti GP:tä.. Valmis GP-hevonen maksaa maltaita, löysin yhden tosi kivan mutta kun kyselin hintaa niin se oli 600.000 euroa :D Sitten jos ostaa nuoremman kun tuo 6, niin siinä taas kestää niin kauan, että olen edes takaisin samalla tasolla mitä olin Hiltonin ja Zebben kanssa. Siinä menee kuitenkin niin paljon rahaa ja aikaa taas ennen kuin ollaan siellä Inter-tasolla. Kuitenkin pidän mielen silleen avoinna, että jos nyt joku ihan superhieno 5-vuotias tulee vastaan niin tottakai silloin harkitsen sitäkin, mutta alle 5 vuotiasta en osta nyt.

Ehkä nämäkin suunnitelmat ehtivät muuttua sitten kun pääsen oikeasti koeratsastelemaan jne ja näkee mitä hevosmateriaalia on, mutta näin mun ajatukset menevät nyt.

Hiltonillekin kuuluu hyvää, nauttii Saksassa kesästä myös :)

Mitäs muuta tänne kuuluu? Kävin itse asiassa Kyran klinikalla Ypäjällä ja siitä on tarkoitus tehdä oma postaus vielä, tuntuu vaan, että siinä oli niin paljon mitä haluaisi saada kirjoitettua alas, että pitää sitten oikeen ajan kanssa istua alas ja miettiä mitä kaikkea sitä silloin oppikaan. Kyra on kyllä ihan mielettömän hyvä selittämään asiat niin, että ne oikeasti ymmärtää!

Nyt taidan lähteä tästä taas aamulenkille, että saan päivän käyntiin! Nyt on ollut taas ihanan lämmin, mutta eihän tää keli tietenkään tämmöisenä montaa päivää pysy, pitää nauttia vielä kun voi!

Small Tour 2017

On ilo ilmoittaa että teen Helsinki International Horse Show:n kanssa yhteistyötä myös tänäkin vuonna!

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Helsinki International Horse Show:n kanssa

Helsinki International Horse Show järjestetään Helsingin jäähallilla 18-22.10.2017, luvassa taas korkeatasoista ratsastusta, show-ohjelmia ja mahtavaa tunnelmaa! Kyllä tästä Horse Show:sta on nyt minullekin tullut vuosittainen perinne, jos en itse kisaa niin ehdottomasti pitää silti päästä paikan päälle katsomaan kouluratsastusluokat, shoppailla expossa, ja muuten vaan tavata hevosystäviä ja nauttia hevostäytteisestä viikonlopusta!

Ajattelin tänä vuonna seurata penkkiurheilijan roolissa Small Tourin osakilpailuja, ja hieman avata teille lukijoillekin tätä Small Touria paremmin. Small Tourihan kisataan Intermediaire 1, ja Intermediaire kür- tasolla, johon siis kuuluu muun muassa täyspiruetit, siksaksulut laukassa, sarjavaihdot joka kolmannella ja joka toisella, ja ravi-ohjelmassa avot, 8-metrin voltit, sulut, ja lisäykset. Intermediaire 1 on jo vaikean tason kouluratsastusta, ja yleensä tälle tasolle noustaan hevosen ollessa vähintään 8-vuotias. Sääntöjen mukaan jo 7-vuotias hevonen voi tällä tasolla startata, mutta se ei ehkä ole niin tavallista, ainakaan Suomessa. Intemediaire 1-tasolla vaaditaan jo sen verran korkeaa kokoamisastetta hevosesta, ja sellainen voiman kasvattaminen vie aikaa! Muuten tämä sarja on avoin kaikille.

Small Tour on tosi kiva sarjakilpailu, joka on viime vuosina ollut todella korkeatasoinen, ja onkin koko ajan tasaisesti kasvanut ja tullut tasokkaammaksi. Finaaliin pääsy yleensä vaatii reippaasti yli 65 % tulostasoa. Hyvä juttu tässä on se, että osakilpailuja on 5, mutta vain 3 parasta tulosta lasketaan, eli on varaa joko "mokata" pari kertaa, tai sitten olla osallistumatta ihan jokaiseen osakilpailuun. Matkat kuitenkin saattavat olla tosi pitkät ja näitä osakilpailuja on yleensä järjestetty aika hyvin eri puolin maata.

Hiltonin kanssa Small Tourin osakilpailussa 2015 Harjussa

Tänä vuonna osakilpailut menevät seuraavasti:

 1. 29-30.4 Ainon Ratsastuskeskus
 2. 13.5 Hyvinkää
 3. 15-18.6 Laha
 4. 15.7 Lappeenranta
 5. 26-27.8 Kiuruvesi

Ja finaali sitten tosiaan ratsastetaan Helsingin Jäähallilla lokakuussa. Kaksi ensimmäistä osakilpailua on jo ratsastettu, ja niitten perusteella viiden parhaan joukkue näyttää tällä hetkellä tältä:

1. Susanna Therman Dragonheart  (50p)
2. Katariina Wollin - Mallendina  39p)
3. Emma Tuominen - Vandal (34p)
4. Sara Maattola-Lindholm - Sambaya (32p)
5. Tea Rantanen - Treasure (24p)

Susanna Therman on nuori ratsastaja, ja voitti molemmat ensimmäiset osakilpailut upealla Dragonheart hevosellaan. Dragonheart onkin juuri hevonen minun makuuni, musta muhkea, isoliikkeinen. Tosi kiva, että tällä ratsukolla on kausi alkanut näin hyvin! Katariina Wollin ja Mallendina onkin sitten aikamoinen konkariratsukko tällä tasolla, ovat olleet tässä sarjassa mukana jo useita vuosia, ja viime vuonna ratsastivat myös finaalissa kolmannelle sijalle. Mallendina on jo aika iäkäs (20 vuotias) joten hatunnosto Katariinalle, että on pitänyt hevosensa näin vetreänä ja hyvässä kunnossa, jotta voi vielä tällä tasolla näin hyvällä menestyksellä kisata!

Emma Tuominen ja Vandal olivat myös viime vuonna ratsastamassa jäähallilla finaalissa ja olivat viime vuonna neljänsiä. Sara Maattola-Lindholmin Sambaysta olen kuullut paljon, mutta en itse vielä päässyt hevosta livenä näkemään, hekin tekivät viime viikolla Ainon Ratsastuskeskuksessa hienon 68% tuloksen PSG-luokasta, joten tätä ratsukkoa jään mielenkiinnolla seuraamaan, ja toivon mukaan pääsisin näkemään myös livenä!

Vielä voi toki paljon tapahtua, ja uusia ratsukkoja tulla kamppailuun mukaan, joten innolla odotellaan mitä seuraavissa osakilpailuissa tapahtuu!

Seuraava osakilpailu ratsastetaan sitten Lahassa parin viikon kuluttua, en tiedä uskallanko enää silloin lähteä tien päälle, kun silloin on jo vaarallisen lähellä laskettua aikaa, mutta ainakin seurailen sitten sitä osakilpailua täältä kotisohvalta ja raportoin sitten myös tänne blogiin miten siellä menee.

Kiitos Pixu, ja onnea tulevaan!

Eilen sain hyvästellä Pixun ja luovuttaa hänet uusille omistajilleen. Ainahan se vähän haikeeta on hyvästellä hyvä ystävä, mutta Pixu pääsi nyt oikean hyvään kotiin ja pidetään jatkossakin yhteyttä joten tulen varmasti neitiä vielä näkemään :)

Pixu Tuusulassa syksyllä -16 (C) Taru Arola

Pixun kanssa tuli tehtyä todella mielenkiintoinen ja opettavainen reissu. On ollut niin kivaa nähdä miten hevonen voi näin lyhyessä ajassa puhjeta kukkaan ja oppia niin paljon uutta niin lyhyessä ajassa! En ole ikinä ennen omistanut tammaa, joten toki sekin oli uusi kokemus, vaikka Pixusta sai onneksi tamman hyvät ominaisuudet enemmänkin koetttua. Se herkkyys mikä Pixulla on, on tehnyt mustakin herkemmän ja paremman ratsastajan. Ruunilla ratsastaminen on kyllä kieltämättä hieman erilaista kuin herkällä tammalla ;)

maaliskuu -16, alkuun opeteltiin hallitsemaan sitä omaa liikkumista ja tasapainoa! (C) Heidi Järvi

Laukka on Pixulla ihan mieletön, siinäkin oli alkuun  paljon vauhtia ennen kuin tasapaino löytyi! (C) Heidi Järvi

On paljon asioita mitä sain oppia Pixun kanssa, joten suuri kiitos siitä Pixulle! Toivon mukaan minä myös opetin Pixulle jonkin verran uutta ;) Olen tosi ylpeä Pixusta miten hienon muutoksen se on tehnyt, ja niin iloinen, että päätin sen ostaa silloin vuosi sitten, että näin sen kaiken potentiaalin mitä siinä hevosessa on. ja pääsin oppimaan taas paljon uutta! Hevoset ne parhaat opettajat ovat ;)

Lokakuu -16

Lokakuu -16

Tammikuu 2017

Nyt onkin aika outoa kun tallissa ei ole enää omaa hevosta, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä tällä kaikella ylimääräisellä ajalla? :D huomenna on myös viimeinen työpäivä ennen kuin jään äitiyslomalle, niin kyllä tulee olemaan aikamoinen järkytys kun yhtäkkiä kalenteri onkin ihan tyhjä! Toisaalta, ei se sitä montaa viikkoa varmasti ehdi olemaan, pikkuisen laskettuun aikaan on enää vähän päälle 5 viikkoa! Ja uutta hevosta toki jo etsiskelen silleen yhdellä silmällä, ihanaa, että olen taas yhden askeleen lähempänä löytää se minun seuraava tähti, jolla toivon mukaan päästäisiin sitten ihan sinne GP-luokkiin saakka! Tuntuu jopa vähän epätodelliselta, mutta tässä ollaan sinnikkäästi tehty sen eteen töitä, ja pikkuhiljaa toivon mukaan sinne päästään.

Ajattelin myös tehdä kunnon inventaarion minun heppavarustekokoelmassa, on kerääntynyt ihan liikaa tavaraa, niin ajattelin pistää suurimman osan myyntiin, saan sitten vähän päivitellä niitäkin varusteita kun se uusi kaveri on löytynyt ;) laittelen tänne sitten ainakin linkin myytäviin tavaroihin, joten, stay tuned!

Ihana kevätpäivä!

Eilen oli kyllä niin ihana aurinkoinen päivä, oli ensimmäistä kertaa oikeen lämmin ulkona! Tämä kevät on kyllä ollut niin masentava ja kylmä, että toivottavasti nyt pikkuhiljaa kääntyisi parempaan päin, ja ainakin saatais lämmin aurinkoinen kesä!

Minäpä olin sitten eilen reippaana ja siivosin Pixun koko tarhan talven jäljiltä, en laskenu montako kärryä lantaa sain viedä pois mutta varmasti lähemmäs 20 :P Sitten kävin juoksuttamassa Pixun meidän isolla ulkokentällä ja laitoin sille ravipuomeja joiden yli se sai jumpata. Se kyllä liikkuu tosi nätisti liinassa ja käyttää itseään oikein, ja sama juttu ravipuomien yli se meni tosi nätisti (instassani onkin pieni videopätkä siitä, Sophiab_1986)




Muutenkin se on nyt saanut taas hienosti lisää massaa ja ylälinjaan lihaksia, siitä tulee kyllä niin hieno neiti! Tehnyt kyllä hyvää Pixulle ottaa vähän rennommin ja vaan keskittyä perusjuttuihin ja siihen rentouteen! Ei sitä oikeen ajattele, kuinka nopeasti ja kuinka paljon se on todella lyhyessä ajassa oppinut, niin pieni tämmöinen time out tekee sille tosi hyvää! Nyt sen itsevarmuuskin kasvaa kun saa tehdä sille tuttuja ja "helppoja" asioita hetken.

Suoruutta ratsastamiseen!

Tulikin tuossa edelliseen postaukseen toivomus, että kirjoittaisin enemmän siitä, miten treenaan hevosen kanssa suoruutta. Mun mielestä suoruus on todella tärkeää, ja sen kanssa työskentelen päivittäin, se on se mikä on kaikista tärkein saada alkuverryttelyssä läpi, ja se on myös asia mikä näkyy aina jokaisessa liikkeessä ja tehtävässä.

Mitä suoruus on? Onko se vaan sitä, että voidaan ratsastaa suoraan eteen suoralla hevosella? Suoruus on niin paljon enemmän. Hevosen pitää pystyä taipumaan molempiin suuntiin yhtä hyvin, jotta voisi sanoa, että se on täysin suora, sen pitää työntää just yhtä paljon molemmista takajaloista kohti tuntumaa, sen pitää antaa ratsastajalle yhtä paljon tuntumaa molempiin ohjiin, sen pitää olla suoraan ratsastajan alla, riippumatta siitä, mitä tehdään. Eli vaikka ollaan ympyrällä tai mennään sivulle, pitää ratsastajalla olla sellainen tunne, että hevonen on koko ajan suoraan sen alla eikä livistä mihinkään suuntaan.

Hepostihan käy niin, että kun lähtee taivuttamaan ympyrällä sisäpohkeen ympäri, unohtuu ulkoavut ja hevonenkin helposti livistää ulospäin, tulee tunne, että hevosta on enemmän siellä ympyärn ulkopuolella. Tässä pitää itse vaan olla tarkkana, että ratsastaa myös ympyrällä hyvin ulkoapujen kanssa, kun se helposti unohtuu kun ajatellaan, että halutaan taivuttaa hevosta sisäpohkeen ympäri. Mutta se ei paljon auta jos ei "oteta vastaan" ulkoavuilla. Hyvin voi kuvitella, että ratsastajan avut ovat kuin tunneli, jonka sisällä hevosen pitää liikkua.

Toinen asia, mikä liittyy myös suoruuteen on, että hevosen pitää reagoida yhtä herkästi molemmin puolin ratsastajan apuihin. Esimerkiksi jos ajattelee pohkeenväistöä, niin pitää olla sellainen tunne, että hevonen menee yhtä helposti sivulle oikealle kuin vasemmalle. Kaiken pitää toimia yhtä sujuvasti molempiin suuntiin.

Eli periaatteessa suoruutta voi harjoitella todella monella tapaa. Suoraan eteen ratsastamisella ehkä tarkistetaan vain se, ettei hevonen huoju tai liiku vinossa. Se nyt on ykkösjuttu mikä pitää tarkistaa kun lähtee miettimään hevosen suoruutta. Ratsastaa suoraan kohti peiliä reippaasti uran sisäpuolella, ja katsoa onko se tässä jo vino tai haluaisi vetää helposti johonkin suuntaan.

Mun mielestä on kuitenkin kaikista vaikeinta löytää se suoruus nimenomaan kaarevilla urilla, helposti itselleni tulee sellainen tunne, että hevonen vähän livistää ulos. Tässä pitää vaan itse olla tarpeeksi vahva ulkoapujen kanssa ja istua mahdollisimman keskellä hevosta, ettei tule sellaista tunnettä, että lähtee kallistumaan sisällepäin.

Kiemuraurat, esim 4-6 kaariset kiemurat radan yli ovat tosi hyvä harjoitus missä pääsee vuorotellen taivuttamaan hevosta oikealle ja vasemmalle, ja sitten siinä välissä ratsastamaan pätkän suoraan eteen. Tässä tuntee hyvin, taipuuko hevonen helpommin oikealle tai vasemmalle, ja saako sen molemmille ohjille ja suoraksi heti kaarteen läpi. Jos hevonen on toiseen suuntaan jäykempi, voi lisätä voltit siihen suuntaan jotta saa hevosen pehmitettyä siihen suuntaan vielä tehokkaammin.

Siirtymisissä huomaa myös hyvin jos hevonen ei ole ihan suora eikä työnnä molemmista takajaloista yhtä paljon. Tähän hyvä harjoitus on ratsastaa keskihalkaisijaa pitkin (mieluiten kohti peiliä) ja tehdä siinä siirtymisiä, esim ravi-4-5 askelta käyntiä- ja taas ravi, ja sama juttu laukka-käynti-laukka. Tässä hevosen pitäisi koota ja ottaa painoa takaosalleen kun siirtyy esim ravista käyntiin, ja taas ponnistaa takajaloista eteen kun lähtee käynnistä takaisin raviin. Jos toinen takajalka on heikompi, hevonen yleensä helposti vähän heittää takaosaa ulos siirtymisen läpi ja on siinä hetkellisesti vino.

Jos mä nyt mietin omia hevosiani, niin Hilton on aina ollut sellainen hevonen jonka kanssa mun pitää tosi paljon muutella asioita koko ajan, että se pysyy suorana ja muutenkin "avuilla", esim ratsastamalla oikea ja vasen avo vuorotellen, ehkä suoristaa siinä välissä, jne. Hilton vaatii enemmän sellaista nopeutta ja notkeutta liikkumiseen, ettei se liian paljon "jämähdä". Pixu taas on melkeen liian "liikkuva" ja taipuu joka suuntaan eikä oikeen löydä sitä tunnelia minkä sisällä olla, niin sen kanssa teen pidempiä pätkiä samassa asetuksessa/asennossa, jotta se löytää sen paikan missä olla.
Zebbe oli taas niin jäykkä sen kropastaan, että sitä piti vaan jumpata ja venytellä niin paljon kun sen kroppa vaan antoi periksi.

Kaikilla hevosilla on ne omat juttunsa miten niitä pitää ratsastaa, ja jokainen hevonen on johonkin suuntaan vino, niin kuin ollaan myös me ihmiset. Sitten kun sen tietää, mihin suuntaan se oma hevonen on jäykempi, hitaampi, jne, niin sitten on helpompi siitä lähteä sitä pikkhuhiljaa työstämään, ja pitämään se koko ajan mielessä, että mitä puolta kannattaa jumpata vähän enemmän, ja millä tavalla :)

Voi että, tulipa nyt ikävä kunnon ratsastamista kun lähti näitä asioita taas pohtimaan :D toivottavasti tästä oli iloa ja apua, lisää vinkkjeä saa heittää, 26.5 jälkeen olen äitiyslomalla, ja vaikka olen suunnitellut kääntää meidän kodin ylösalas ja suursiivoilla jne, niin on varmasti myös hyvin aikaa tänne kirjoitella ja pohtia syvällisiä kouluratsastuksen aiheita ;)

Kuulumisia

Täällä pyörii vain vauvajutut mielessä, ja töissä ollut aikamoinen kiire, enää parisen viikkoa ja jään äitiyslomalle niin on paljon mitä pitäisi saada tehtyä ennen sitä.

(C) Heidi Järvi, Pixu kesällä 2016

Kuitenkin olen vielä ratsastellut, vaikka en ihan niin aktiivisesti kuin ennen :P Maha alkaa olemaan niin iso jo, että usein varsinkin arkisin pitkän työpäivän jälkeen ei tunnu mukavata kiivetä hevosen selkään enää, mutta onneksi Pixu liikkuu tosi hienosti liinassa ja työskentelee siinä hyvin, ja saan hevosenhoitajalta apua myös kun hän pari kertaa viikossa ratsastaa. Olen sitten la-su:t aina yrittänyt ratsastaa itse, eihän me nyt mitään kummempia juttuja tehdä nyt, perusasioita yritän parantaa Pixun kanssa, ja luulen, että tämä on just ollut Pixullekin tosi hyvä juttu, se on kuitenkin tässä vuoden aikana oppinut niin älyttömän paljon uutta ja jouduttu viemään se sinne mukavuusalueen ulkopuolelle aika monta kertaa, niin Pixun itsevarmuudelle ja päälle sekä kropalle muutenkin tekee hyvää tämmöinen rennompi jakso, missä tehdään vaan tuttuja asioita mitkä ovat Pixule helppoja.

Pixu onkin ollut todella hyvä ja kiva ratsastaa, sen kanssa tärkeintä on se rentouden löytäminen ja se on nyt toki parantunut tosi paljon kun en koko ajan ole opettamassa sille uutta, vaan se tietää mitä sen pitää tehdä ja saa turvalisemman olon työn tekoon nyt. Paljon harjoitellaan ja jumpataan väistöjen kanssa, vastalaukkojen ,ja siirtymisten. Sekä ihan perus suoruuden kanssa. Pixu on niin taipuisa ja ketterä, että enemmänkin se tarvitsee löytää sellaisen "raamin" missä olla, ettei koko ajan ole livistämässä sieltä pois.

Aika onneksi menee tosi nopeasti, vaikka tuntuu, että siitä on ikuisuus kun mä olen voinut täysillä treenata, mutta nautin samalla myös tästä omasta ajasta, se tuli kyllä ihan tarpeeseen, sitten kun taas pääsee ratsastamaan ja treenaamaan normaalisti olen varmasti tuhat kertaa enemmän intoa täynnä taas :)

Zebben kanssa tehty matka

Zebbestä voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjan, mitä kaikkea sen kanssa on koettu ja opittu.. Ehtihän se olla mulla 9 vuotta, ja Zebbe olikin ensimmäinen hevonen jonka olen kouluttanut ja vienyt eteenpäin. Siihen toki mahtuu paljon epäonnistumisia, joista kuitenkin olen sitten oppinut ja tullut paremmaksi ratsastajaksi, mutta myös niitä onnistumisia, ja elämäni parhaita hetkiä on Zebben selässä koettu!

Ensimmäinen kerta Saksassa, kesä 2009 

Zebben kanssa Haukiputaalla 2010

Saksassa treenaamassa kohti 7-vuotiskautta (enää en ratsastaisi ilman kypärää!!)

Olin itse tosi nuori ja kokematon kun Zebbe mulle tuli, 4-vuotiaana oriina. Olin kisannut Prix St George-tasolle asti mutta valmiilla hevosella. En oikeen ymmärtänyt silloin itsekään mitä se oikeasti vaatii, kouluttaa hevonen noin nuoresta asti kohti vaikeita luokkia. Vaikka niitä virheitä on tullut tehtyä, niin en kuitenkaan niitä kadu, koska ne kuuluu jokaiseen ratsastajan polkuun, jos ei virheitä tee, niin ei myöskään opi eikä kehity!

Nyt kun mietin jälkeenpäin mietin omaa osaamistasoani silloin 9 vuotta sitten, niin eihän mulla olut hajuakaan, että mitä mä oikeen tein :P Eihän sitä voikaan tietää, ennen kuin sen yhden hevosen on kouluttanut, minkälainen se tie on, miten se hevonen kehittyy, mitä vaiheita siihen kuuluu, miten jotkut asiat kannattaa tehdä jne. Eikä sitä ikinä opikaan valmiiksi, mutta jokainen hevonen opettaa ja tekee taitavammaksi, koko ajan saa lisää työkaluja millä työstää.

Mun työkalupakki olikin Zebben tullessa aika tyhjä, mutta näitten 9 vuoden jälkeen sain kyllä aika montakin eri työkaluja Zebben ansiosta, joita nyt voin käyttää muille hevosille, ja jokainen hevonen antaa tietenkin aina lisää niitä työkaluja, niitä kun ei ikinä voi olla liikaa ;)

Zebben kanssa uutta oli tietenkin se nuoren hevosen ratsastaminen, mutta myös nuoren oriin ratsastaminen ;) nuoren hevosen ratsastus on aika erilaista kuin "aikuisen" hevosen ratsastaminen. Aika hyvin kuitenkin päästiin Zebben kanssa vauhtiin, eikä ongelmia oikeastaan tullut kun sitten vasta kun sen hormoonit rupesivat olemaan sille liikaa. Zebbe oli todella kiltti nuori ori, ainut mistä sen huomasi alkuun, että oli ori, oli että se oli aika vahva niskastaan. Kuitenkin siinä kun se täytti 7, se rupesi olemaan enemmän ja enemmän orimainen, kyllä se oli aikaisemmin jo noussut pystyyn kisapaikalla ja sellaista, mutta ei ikinä tehnyt mitään ratsastaessa vaan pystyi siinä keskittymään vielä suht hyvin.

Zebben kanssa asuttiin myös Saksassa pitkiä pätkiä ja treenattiin Holga Finkenin luona, siellä tuli opittua aivan älyttömän paljon!! Ikimuistoisia aikoja, missä minä tosiaan opin ratsastuksesta todella paljon. Sekin, kun sai seurata ammattilaisia aamusta iltaan, opetti paljon. Miten he jaksottavat treenit eri hevosilla, miten he ratkoivat eri ongelmia jne.

Suomessa jouduin treenaamaan enimmäkseen yksin Zebben kanssa, ja siinä on kyllä ollut monta kertaa sellaisia hetkiä kun ei vaan millään ole löytänyt ongelmiin ratkaisua, ja turhautumista on tullut kerta toisensa jälkeen. Kuitenkin ollaan niistä aina jotenkin selvitty, mutta jäihän sinne niin monta ratkomattomia ongelmia, jotka sitten kuitenkin aina olivat siellä taustalla, vaikka sitten saatiinkin välillä asiat sujumaan tosi hyvin, niin oli vaikeaa päästä itsekin irti vanhoista tavoista.

Vaikka vaikeuksia on ollut, niin en kuitenkaan halua unohtaa niitä onnistumisia mitä Zebben kanssa tuli. Jo 5-vuotiaana meidät valittiin nuorten hevosten MM:eihin vararatsukoksi, vaikka mulla ei silloin mitään kokemusta tosiaan ollut nuorten hevosten kouluttamisesta tai ratsastamisesta, ja monta sijoitusta kansallisista nuorten hevosten luokista.

Lappeenrannassa, 7-vuotis cupin osakilpailut oli silloin

Pohjanmaan hallimestaruudet, jotka voitettiin, taisi olla 2012 keväällä

Finnderby kansainväliset kisat 2014 (C) Hanna Heinonen

PSG-tasolle päästiin debytoimaan jo kun Zebbe oli 8-vuotias, vaikka sillä tasolla ei ihan heti nappiin kaikki mennyt. Mulla ei ehkä silloin ollut oikeaa ideaa kokoamisesta, ja se varmasti oli se isoin ongelma kun tälle tasolle siirryttiin. Oli liikaa vauhtia takaa eteen, ilman joustavuutta, rentoutta, ja kontrollia. Oli tärkeää vaan saada hevonen liikkumaan mahdollisimman näyttävästi, ja uskoin, että se vauhti oli siihen ratkaisu ;) se ehkä toimii nuorten hevosten luokissa, mutta kun noustaan PSG-tasolle ja siitä ylöspäin, se tekninen osaaminen on oltava jo tosi hyvin hallussa.

Tässä sitten takkuiltiin parisen vuotta, mutta kyllä sekin sitten lähti sujumaan ja kuten kaikki varmasti tietää, me saavutettiin todella hienoja tuloksia ihan Intermediaire 1-tasolle asti! Tästä kuuluu suuri kiitos ehdottomasti Nipsulle, jonka ansiota sain ihan uuden tavan katsoa kouluratsastusta ja nimenomaan mulle avautui ihan uusi ajatustapa ratsastamiseen, nimenomaan sitä teknistä osaamista, pikkusäätöä, miten asiat yhdistyvät ja miten ja miksi asioita tehdään tietyllä tavalla.

Joukkue-SM kultaa Harjussa 2014, sama vuosi kun tehtiin ennätystuloksia pikkukierrostasolla lähes 69% ja päästiin ratsastamaan HIHS:ssä

Suurimmat ahaa-elämykset olen saanut siinä alussa kun aloitettiin Nipsun kanssa yhteistyö, ja se että pääsin valmentautumaan Nipsun luo pidempiä pätkiä kerrallaan tottakai mahdollisti sen, että pystyin sisäistämään asioita eri tavalla. Zebben kanssa oltiin kuitenkin niin pitkään tehty tietyllä tavalla, että oli vaikea irrottautua niistä vanhoista jutuista, varsinkin jos tuli ongelmatilanne päälle. Huomasin itsekin, että ratsastin kaikkia muita hevosia paljon paremmin kuin mitä Zebbeä.

Meillä onneksi oli se hyvä kausi kun kaikki sujui ja päästiin voittamaan joukkue-SM:ät, Small Tourin finaaliin päästiin jäähalllille ratsastamaan jne.. Ne ovat muistoja joita aina kannan mukanani, ja tuntuu, että ne oli palkinto siitä kaikesta työstä mitä olin Zebben kanssa vuosien aikana tehnyt. Kyllä se tulee sieltä kun vaan jaksaa tehdä eikä luovuta. Siitä olen superylpeä, ja iloinen, ja vaikka monet asiat tuli kantapään kautta opittua, niin ne tuli kuitenkin opittua, ja olihan meillä aikamoinen matka mikä tehtiin yhdessä < 3

(C) Heidi Järvi