Piaffi aloitettu!

 Kävin taas pari päivää Boessa treenaamassa Pipin kanssa ja oi että, on neiti TAAS mennyt todella paljon eteenpäin. Nyt oli tapahtunut todella paljon ja edistystä todellakin tullut! Kyllä siinä kuitenkin aina menee oma aikansa saada hevonen uuden ratsastajan systeemiin ja kaikki palikat kohdilleen. 

Pippi näytti ja tuntui paljon varmemmalta liikkumisessaan ja nyt kun Stella ohjeisti mua miten korjata ja ratsastaa Pippiä niin Pippi reagoi heti oikein, eli mun oli myös paljon helpompi saada ideasta kiinni ja miten tehdä. 

Piruettilaukka on jo todella helppoa ja varmaa molempiin suuntiin, vielä käännetään aika isolla ympyrällä mutta siinä onkin tärkeintä askelten kontrolli ja tasapainon säilyminen. Pippi teki todella hienot avot ja varsinkin sulut ravissa, nyt se iso tahdikas ja jäntevä ravi säilyi koko sulun läpi ja oli suht helpon oloista. 

Sarjavaihdot vaativat vielä työtä että ne pysyvät suorassa ja tasapaino säilyy mutta kyllä nekin varmasti siitä pikkuhiljaa :) Paras juttu ja pieni yllätys mulle oli, että Pippi on oppinut piaffin!! Mä olen aina ajatellut että se tulee olemaan sille vaikeeta just kun se on vähän iso ja hidas ravissa mutta se onkin yllättävän ketterä ja nopea siinä piaffissa! Ihana paras Pippi. Nythän piaffi on vasta alussa ja vaatii vielä työtä mutta olen ihan varma että siitä tulee ihan superhyvä! 

Pääsiäisen jälkeen on tarkoitus, että lähden taas Boeen ja olen siellä vähän pidempään treenaamassa jotta saan mahdollisimman hyvät työkalut jatkaa treeniä kotona Pipin kanssa, koska sitten otan Pipin mukaan kotiin < 3 toki on tarkoitus valmentautua myös kotona :D mutta just, että saan Stellalta tarkat neuvot siitä, miten hän on Pippiä nyt ratsastanut ja kouluttanut jotta voin jatkaa samalla tiellä. 

Taru Arola kävi taas ottamassa upeita kuvia meistä ja tämän postauksen kaikki kuvat ovatkin Tarun käsialaa :) 

Miten kehittyä ratsastajana ja pitää motivaatio yllä?

 Kiitos tästä postausideasta jonka sain instagramin kautta :)

                                                                      (Taru Arola)

Varsinkin näin korona-aikoina kun kisoja ei samalla tavalla järjestetä, voi olla hankalaa pitää motivaatio yllä ja ajatella miten pääsisi kehittymään. Toki on paljon teitäkin jotka ette ollenkaan kisaa, mutta uskon, että kaikki tarvitaan motivaatiota joillain tapaa ja tuntea, että jotenkin on mahdollista kehittyä ja päästä eteenpäin. 

Se mitä mä näen kaikista tärkeimpänä, on se halu kehittyä ja oppia uutta ja olla avoin eri tavoille tehdä asioita. Jos mieli on avoin uusille asioille, voi myös oppia uusia juttuja ja ehkä oivaltaa asioita eri tavalla kuin jos vain menee sen oman kaavan mukaan koko ajan. Se on ehkä kaikista vaarallisinta, jos uskoo että vain se oma tapa on se ainoa oikea. Mitä enemmän työkaluja meillä on, sen taitavammaksi ratsastajiksi me voidaan tulla. Kuten minäkin olen saanut Stellalta nyt paljon uusia näkemyksiä miten tehdä asioita, asioita joita mä olen ennen tehnyt hieman eri tavalla tai ehkä jopa samalla tavalla mutta vaan ajatellut asian eri tavoin. Näin sitä oppii ja mieli avartuu!

Kotisohvaltakin voi oppia paljon uutta teoriassa, esim katsomalla hyvää, ja ei niin hyvää ratsastusta ja miettiä mitkä avut saivat hevosen reagoimaan niin kuin se reagoi. On se kuitenkin se itse ratsastaminen joka opettaa eniten. Kaikki hevoset opettavat meille jotain, riippumatta tasostaan. Mielestäni hevoset ovat ne parhaimmat opettajat joten kannattaa yrittää päästä ratsastamaan mahdollisimman paljon eri hevosilla jos haluaa kehittyä ratsastajana lisää. Ei sen tarvitse olla mikään GP-tykki jotta opit, ihan kaikki hevoset opettavat meille jotain jos me vaan osataan antaa heidän se tehdä :) 

                                                                  Kuva: Aaveen.net

Mä yritän itse katsoa paljon hyvää ratsastusta, nykypäivänä se on helpompaa kuin koskaan. Parasta on katsoa valmennuksia tai kisaverkkoja, missä pääsee näkemään miten huippuratsastajat korjaa virheitä ja ohjaa hevosta parempaan suorittamiseen. 

Motivaation ylläpitämiselle neuvoisin tekemään konkreettisia tavoitteita, viikkotasolla, kuukausitasolla, ja vuositasolla. Voi miettiä, missä ollaan nyt hevosen kanssa, mikä sujuu ja mikä ei ja miksi. Ja sitten lähteä suunnittelemaan yhtä asiaa kerrallaan mitä haluaa parantaa ja miten. Näitä voi sitten esim kuukauden päästä taas miettiä ja katsoa, onko onnistunut parantamaan asiaa vai ei, jos ei niin miettiä taas miksi, ja miten sitten muuttaa suunnitelmaa jotta asia saadaan parannettua seuraavan kuukauden aikana, esimerkiksi. 

Oman ratsastuksen videointi on mielestäni todella opettavaista, ollaan yleensä itse kaikista kriittisempiä itsellemme, joten kun videolta näkee miltä meno näyttää on helpompi saada kunnon motivaatio parantaa niitä heikkoja kohtia seuraavalla ratsastuskerralla :) 

Nythän on myös ratsastajan oheistreeni ollut paljon tapetilla, se joka tietää eron miltä tuntuu ratsastaa kun on hyvässä fyysisessa kunnossa vs. silloin kun ei ole, ymmärtää oheistreenin merkityksen ja se itsessään varmasti motivoi jo paljon siihen että jaksaisi oheistreeniä tehdä. Se oikeasti vaikuttaa paljon siihen meidän kehonhallintaan ja sen kautta apujen käyttöön. On tosi tärkeää, että me tunnetaan meidän lihakset ja tiedetään miten niitä käyttää. Jos ei pääse kovin usein ratsastamaan voi vaikka panostaa tähän puoleen enemmän. Niin mä olen tehnyt nyt kun Pippi on poissa, kaikki aika pitää käyttää hyödyllisesti! 

Pienillä asioilla voidaan saada isoja muutoksia aikaan, se on ehkä tärkein muistaa tässä motivaation ylläpitämisessä. Kaiken ei aina tarvitse olla niin suurta ja isoja muutoksia vaativaa, pienistä asioista ne isot muutokset sitten pikkuhiljaa tulee. Jos asettaa itselleen liian kovat tavoitteet voi se tappaa motivaatiota kun tuntuu liian vaikealta saavuttaa ne. Sen takia tykkään itse tehdä aina isomman pidemmän tähtäimen tavoitteen, ja sitten pilkkoa se alas niin, että on se viikkotavoite, tai vaikka vain päivän tavoite. Siitä se rakentuu sitten pikkuhiljaa, pienin askelin eteenpäin :) 

                                                                   Heidi Järvi

Treeni-oivalluksia!

 Kävin viikko sitten taas moikkaamassa Pippiä (yritän päästä noin 2-3 viikon välein aina siellä pari päivää itsekin valmentautumassa, työn ja perheen takia en nyt useammin pääse mutta onneksi Pippi saa sitten munkin puolesta siellä treenata täysillä :D)

Kuvista kiitos Taru Arolalle! Pippi hienona Equestrian Stockholmin uudessa "Parisian Blue"-mallistossa :)

Tuntuu, että joka kerta saan sellaisia makeita "ahaa-elämyksiä" mitä ajattelin nyt tänne jakaa, on sitten minullakin kaikki kirjoitettuna ja voin sitten lukea näitä uudestaan kun täällä taas yksin Pipin kanssa treenailen. 

Iso juttu mitä on tapahtunu tässä on se, että Pipille piti löytää satula jossa se pääsee käyttämään selkäänsä oikein. Sen oma satula lukitsi sen selkää ja varsinkin laukassa tämä on selkeästi näkynyt kun laukka ei ole pyörinyt, Pippi ei ole saanut selkää kunnolla ylös jotta voisi työntää takajalat kunnolla alle = on siis kulkenut ikään kuin kahdessa osassa ja rämpinyt etusilla eteen: laukka ei pääse pyörimään. 

Tässä kyllä taas huomaa sen kuinka tärkeää on oikeanlaiset varusteet jotka sopivat hevoselle! Pippi onkin muuttunut kropastaan niin paljon, että satula ei vaan sille istu enää. En ole vielä löytänyt uutta satulaa, olen jotain yrittänyt kokeilla kun olen Boessa käynyt mutta on vähän hankalaa, ehkä helpompi sitten kun tuon sen kotiin saan rauhassa kokeilla satuloita sitten. EHDOTUKSIA saa laittaa mulle ja kertoa missä satuloissa te lukijat ratsastatte ja mistä tykkäätte :) 

No kun saatiin tämä ongelma ratkaistua, huomasi suuren eron kun Pippi pääsi rehellisesti käyttämään sen kroppaa ja selkää, hevonen lähti lyhenemään ihan silmissä :D Sen kanssa on nyt ollut tärkeintä vahvistaa keskivartaloa, jotta saa vahvemman kropan ja käyttäisi itseään enemmän just lihaksilla eikä vaan "jousilla". Senhän ei ole hankala liikkua isosti mutta tavallaan kun se tekee sen se käyttää jänteitä enemmän ja "vetää" itseään eteen, ja se ei ole oikea tapa. Vaan kroppa piti saada vahvistettua jotta se käyttäisi itseään enemmän lihaksilla ja sen kautta saada sitten sellaista raamia sen liikkumiseen, ettei se vaan holtittomasti liiku joka suuntaan ja kroppa vähän "heiluu" mukana. Tämä onkin ollut minulle koko ajan tosi iso haaste kun en ole ikinä päässyt tämmöstä hevosta ratsastamaan joka on niin äärimmäisen irtonainen ja liikkuva. Yleensähän niitä raameja yritetään venyttää hevosessa mutta Pipin kanssa on ollut vähän päinvastoin, että ensin pitää saada se liikkuminen hallintaan ja pienemmäksi.

Teknisestä ajattelua ratsastuksessa on ollut, että mun pitää koko ajan ajatella, että se on pehmeä ja läpi niskastaan, ei saa kuitenkaan mennä liian alas ja pitkälle kaulalle, vaan yrittää pitää se suht lyhyeenä, silloin se pääsee parhaiten työskentelemään vahvalla kropalla. Sitten puolipidätteissä ajatella että tuon sen rintakehän mun luo, takajalkojen päälle. 

Suluissa löysin aivan mielettömän mahtavia askelia kun vaan tajusin miten ne pitää ratsastaa :D Siinä on helposti Pippi aina vähän lähtenyt taipumaan vaan liikaa ja juoksemaan liikaa sivulle (näissäkin saadaan kisoissa silti aina 7-7,5 mutta kun näistä voisi saada vielä paremmat numerot!), mutta kun opin nostamaan sen sisäetujalkaa ylös ja viemään lavat enemmän edellä menosuuntaan sain kasvatettua sen ravia sulun sisällä ja siitä tulee sitten ihan erinäköinen sulku kun askel lepää ja ulkoetujalka tulee isosti sisäetujalan ympäri! 

Piruettilaukassa mun täytyy ajatella ihan päinvastoin miten mun omat aivot tällä hetkellä ajattelee: Kun Pipin voima loppuu haluisin auttaa sitä maiskuttamalla ja vähän "hoputtamalla" mutta silloin mä vaan hoputan sitä liian kiireiseksi ja silloin sen on mahdotona jäädä takajalkojen päälle lähes paikalleen. Mun täytyy oppia antamaan sen piruettilaukan tahdin tulla hitaaksi, mutta vahvaksi, ja ajatella enemmänkin niin että nostan uuden laukan aina kun voima loppuu, ja nostaa se rintakehä ylös takaosan päälle. Piruettilaukassa sen pitää laukata paikallaan, ja jotta pirueteista voi tulla oikein hyviä, täytyy tässäkin askeleen levätä. Siinä onkin sitten suuri ero jos askel lepää sen takia että hevonen on hidas ja pohkeen takana, tai sen takia, että se on niin koottu ja pystyy pitämään painon pidempään takaosan päällä, askeleet ovat tälloin paljon voimakkaampia ja itselläkin on helppo istua siinä eikä tule sitä tunnetta että täytyy puskea hevosta koko ajan jaloilla eteen. 

Toinen juttu mitä olen täällä oppinut, on ratsastamaan Pipin lavat aina hieman ulos ja takaosa millin verran sisään, itse olen jotenkin aina ajatellut päinvastoin. Varsinkin laukassa huomaa, että se saa paljon helpommin selän ylös kun ajattelee asennon näin. Ravissa sitten taas halutaan saada se hieno ulkoetujalka esim kulmissa, silloin täytyy antaa ulkoetujalan hieman "venyä". Tätä nyt ei saa ajatella niin, että hevonen saa lössähtää ulkokyljestä, enemmänkin se, että kun keskivartalo on vahva ja hevonen kantaa itseään siinä niin se myös voi vähän lähteä venyttämään sitä ulkolapaa ilman että koko ulkokylki menee pitkäksi. 

Kyllä tässä on taas tullut huomattua sen HYVÄN ja aidon perusratsastuksen merkityksen!! Kun nämä kaikki palikat saa kohdalleen ja hevosen työskentelemään oikeinpäin, ei ne temput ole millään tavalla sen jälkeen vaikeita. Saman olen kyllä jo kauan sitten itsekin oppinut mutta tässä se taas korostuu, mitä vaikeammalle tasolle mennään, sen tärkeämpää se on. 

(Vähän Stellan sanoja lainaten) Kyllähän salillakin voi lähteä nostamaaan isoja painoja vaan samantien mutta jos tekniikka on väärä, se kipeyttää kropan ja pahimmassa tapauksessa kroppa menee rikki. Jos keskitytään enemmän siihen tekniikkaan ensin ja vahvistetaan ne lihakset jotka auttavat meitä tekemään liikkeet oikein, saadaan paljon kestävämmän kropan ja liikuminen on paljon helpompaa ja kivempaa pitkän päälle :) 

Talven yli tehotreenissä Stellan luona!

 Olen koko ajan miettinyt, että haluan jossain vaiheessa laittaa Pipin pidemmäksi aikaa jatkokoulutukseen jollekkin todella taitavalle ja kokeneelle GP-ratsastajalle jotta saisin apua Pipin koulutuksessa kohti GP:tä. Viime loppukesällä jo mietin, että tän talvena olisi oikein hyvä ajankohta tähän. Syksyllä jo juttelin Stellan kanssa ja päätin viedä Pipin Boeen marraskuun alussa. Alustavasti mietittiin, että Pippi olisi siellä noin 3-4 kk treenissä ja ottaisin sen sitten viimeistään helmikuun alussa kotiin. Mutta nyt tämä onkin osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi, Pippi edistyy todella hyvin ja tottakai tästä saa paljon enemmän irti kun pidän Pipin siellä vähän kauemmin, ainahan kestää, että uusi ratsastaja ja hevonen pääsee tutustumaan ja oppii tuntemaan toisensa. Joten nyt suunnitelma on, että Pippi on huhtikuun alkuun Stellan luona. Minä käyn siellä niin usein kun pääsen, nyt olen ollut noin 2-3 viikon välein siellä ratsastamassa. 

(Taru Arola on kaikki kuvat ottanut, onkin ollut niin kivaa kun Taru käy meitä Boessa myös moikkaamassa tosi usein <3 )

On mahtavaa, että täältä Suomesta löytyi näin hyvä paikka ja että kaikki on sujunut niin hyvin. Stellan ratsastustyyli sopii Pipille tosi hyvin ja on ollut todella opettavaista saada täysin uudet silmät Pipin päälle. Asioita kuitenkin voi nähdä niin eri näkökulmista ja ratkaista asioita niin eri tavoilla, vaikka tavoite onkin sama. Joten tämä on kaikin puolin todella opettavaista aikaa meille nyt :) 

Minä olen päässyt valmentamaan ja ratsuttamaan todella ahkerasti täällä Vaasassa ja olen nauttinut tästä todella paljon ja huomaan, että tämäkin on asia johon haluaisin enemmän tulevaisuudessa panostaa. Eri hevoset opettaa niin paljon ja on kiva miettiä miten ratkoa muittenkin hevosten ja ratsukoiden ongelmia. Parasta toki on kaikki mukavat asiakkaat :)

Se mihin Pippi on nyt saanut eniten keskittyä on löytää keskivartalo, sen täytyy aktivoida keskivartalo paremmin ja olla jämäkkäämpi liikkuessaan. Pippihän helposti vaan liikkuu isosti ja vähän "huojuu" koska se helposti vähän vetää itseään eteenpäin etujaloilla ja silloin keskivartalo ei tee oikeanlailla töitä. 

Toivottavasti seuraatte meitä myös instagramissa SB_Dressage_ sinne laittelen tiheämpään tahtiin päivityksiä, videoita ja kuvia :) 

Ja hei jos haluatte, että tulen valmentamaan muuallepäin Suomea niin sekin on mahdollista järjestää, esim viikonloppu-kurssi, mulle voi laittaa asiasta Whatsapp-viesti: 0407780870. Myös jos olet hevostasi myymässä tai hevosta ostamassa niin voin näissäkin asioissa auttaa! 

73,228% Vaativasta A:sta!!!

                                                    (Pori 14.8 kuva: Taru Arola)

Siis wow tämä hevonen... Nyt ollaan ehditty 3 starttia taas tehdä tässä viime postauksen kirjoituksen jälkeen, debytoitiin Kokkolassa Vaativa A-tasolla, ja tehtiin meidän toinen Vaativa A heti seuraavana viikonloppuna. 

Jos nyt aloitetaan Kokkolan kisoista, niin oltiin siellä la-su 8-9.8, Pippi yöpyi ekaa kertaa jabassa ja hyvin meni! Vaikka Kokkolaan on vaan noin puolitoista tunnin matka Vaasasta, päätin kuitenkin, että on kivempi yöpyä kisapaikalla, ja mun startti lauantaina olikin vasta 18.30 aikoihin illalla niin oli ihan kätevää jäädä yöksi. 

Lauantaina tosiaan startattiin meidän eka yhteinen Vaativa A, ohjelmana Vaativa A:2, joka on kyllä tosi mukava ohjelma aloittaa tällä tasolla, kun se on varmaan helpoin Vaativa A-tasoine ohjelma mitä löytyy. No tietysti lauantaina oli Suomen helle-ennätys just Kokkolan suunnalla :D meinattiin siis kuolla sinne kuumuuteen se oli ihan jäätävää. Pippi kyllä kestää kuumuutta hyvin, mutta toki se vaikuttaa kun yhtäkkiä tuli näin lämmin. 

Olin aamulla ratsastanut pienen hölkän kotona ja suunnittelin tekeväni 30 min verkan kisoissa. No jo kun olin 20 min verrytellyt sanoin, että nyt mun pitäis mennä radalle koska Pippi tuntuu niin hyvältä. Tämän jälkeen meno oli vain alaspäin, ja luokka oli vielä pahasti myöhässä niin meidän verkka venyi loppujen lopuksi 50 min:ksi... Eihän Pippi jaksanut enää oikeen ollenkaan, väsähti tosi pahasti radalla, sain kantaa sen koko ohjelman läpi. Eihän se ehkä NIIN pahasti näy ulospäin, tekihän se vaaditut tehtävät, paitsi sarja meni rikki, ja ruuvasi toisen takaosakäännöksen kun oli pohkeen takana.. mutta tosiaan kun tietää miten hyvä se voi olla niin olihan ero siihen todella iso. 

Mutta ei auta, nää on näitä, kuitenkin saatiin 67,5% ja toisen sijan heti debyytissä! Sunnuntaina mentiin sitten junnujen esiohjelma eli Va B-luokka, oli kiva siirtyä vähän helpompaan luokkaan kun lauantaina oli tuntunut vähän vaikealta. Verkkasin nyt noin 15-20 min (ilman aamuhölkkää, Pippiä vaan taluteltiin aamulla) ja tämä oli niin paljon parempi suunnitelma! Pippi oli jopa vähän kuuma radalla ja vei mua pikkasen laukkalisäyksissä, mutta huomas, että sillä oli hauskaa ja se halusi tehdä ja suorittaa. Se olisi voinut olla rehellisemmin selän läpi ja me mokattiin kyllä alku-ja lopputervehdykset kun ne tuli ravin kautta alas ja käynnin kautta liikkeelle :D mutta saatiin tästä ohjelmasta taas lähes sen 70%, eli 69,5% ja voitettiin se luokka, sekä 400 €:n rahapalkinnon kun tämä oli Kokkolan 400-vuotis juhlaluokka!

Eli ihan huikea viikonloppu kuitenkin Kokkolassa! Itseäni jäi kyllä vaivaamaan se, ettei Pippi ollut ihan niin rehellisesti läpi ja kantoi itseään niin hyvin miten se voi tehdä, silloin toki on vaikeampi myös suorittaa tehtävät ihan niin hyvin. 

Joten onneksi meillä oli ennen Porin kisoja Jassan valmennus perjantaina, ja sain taas vähän muistutusta siitä, että en saa päästää Pippiä liian helpolla aina :D jäädään ehkä molemmat tyytymään siihen pikkusievään joka ei kuitenkaan sitten ole sitä mihin me pystytään, ja silloin Pippikin pikkuhiljaa tippuu lapojensa päälle eikä oikein kanna itseään rehellisesti. 

Saatiin hyvät treenit tehtyä ja mulle nyt kunnon kotiläksyt kyllä! Tää on just tätä kun paljon menee yksin niin ei aina huomaa kun rupeaa pikkuhiljaa asiat valumaan käsistä.. Pippikin on sellainen hevonen että sen kanssa pitää olla koko ajan äärimmäisen tarkka!! 

Porissa sitten lauantaina mentiin ekaa kertaa nurmella! Sielläkin oli tosi lämmin, ja luokka oli myöhässä. Joten mun verkka venyi taas vähän pitkäksi muttei mitenkään tosi pahasti. Radalla Pippi vähän kyllä ihmetteli nurmea ja valkoista aitaa, ei oikeen hahmottanut raviohjelmassa miten ratsastaa kulmat joten siinä tuli pienet mokat kun ei saatu ratsastettua kulmia sujuvasti. Ravilisäykset sujui tosi hyvin, ja takaritkin onnistui hyväksyttävästi :D sarja onnistui oikein hyvin joten siitä olin tosi onnellinen! Muutenkin laukkaohjelma sujui paremmin kuin ravi-ohjelma, ja se oli tosi kiva koska ravi nyt yleensä on se meidän vahvuus. Vaikka tuli niitä pikkuvirheitä (Pippi myös siirtyi melk raviin kun valmistelin vaihtoa pitkällä sivulla oikeasta vasempaan) niin mulla oli oikeen hyvä fiilis radan jälkeen. Varmaan just sen takia, että laukkaohjelma kuitenkin sujui hyvin ja sarja meni hyvin :) 

En kyllä kuitenkaan ollut uskovan korviani kun kuulin meidän tuloksen: 73,228%!!! Eihän sellasta voi saavuttaa :DD aivan älytöntä mutta kyllä Pippi vaan on niin mieletön hevonen! Sillä on just sitä pehmeyttä ja sujuvuutta että kaikki tehtävät on helppo sen kanssa suorittaa ja kaikki 3 askellajia hyvät.

                                                    (Kaikki alla olevat kuvat Taru Arolan ottamia) 

Onhan se vienyt hemmetin monta tuntia satulassa, paljon treenejä, paljon epäonnistumisia ja epätoivon tunteita (varsinkin sen laukan kanssa :D) että ollaan päästy tähän pisteeseen. Ja siis kun vieläkin on vaikka ja kuinka paljon töitä edessä perusasioitten kanssa, niin on kyllä huikeeta kun saa tämmöstä palautetta siitä työstä mitä tähän mennessä ollaan tehty < 3 

Nyt Pippi saa alkuviikon taas palautella ja tänään oli taas lihashuolto ja palautteleva hieronta. Huomenna meen taas selkään ja vähän jumppaan sitä, ja ajattelin mennä puomeja keskiviikkona. Viikonloppuna otetaan sitten taas työmoodi päälle, mutta nyt yritän unohtaa "kisaratsastamisen" ja löytää taas enemmän sitä pehmeyttä ja rehellistä liikkumista, haluan saada sen nyt taas vielä paremmin selän läpi kantamaan ja pehmeämmäksi niskastaan. On ehkä nyt vähän painettu sellaista kisaratsastamista nimenomaan missä Pippi on vähän saanut tukeutua mun käteen liikaa, niin nyt takaisin siihen moodiin mitä meillä oli keväällä, pyöreämpi rennompi muoto ja vähän rennompaa liikkumista :) 

                                            Ja nämä alla olevat kuvat Porista, Josefiina Heinisen ottamia :) 

                                                    KIITOS TARU JA JOSEFIINA KUVISTA!!

Kauden toinen startti taas 69,6% tulos ja voitto!

Eilen lähdettiin päiväreissulle Luvialla kansallisiin kisoihin, missä startattiin FEI junnujen joukkueohjelmassa. Joukkueohjelma on paljon vaativampi kuin esiohjelma, siinä on enemmän tehtäviä peräkkäin ja paljon vaihtoja. Varsinkin nuo radan poikki vaihdot ovat vaikeat! Kaikista haastavinta mun mielestä kuitenkin ovat takaosankäännökset enkä niitä edes ollut harjoitellut!! Tyhmä minä.. En oikeen tiedä miksi niitä ei ole harjoiteltu mutta voin kertoa, että tämän jälkeen niitä ruvetaan harjoittelemaan paljon enemmän! Samaten pysähdys ja peruutus, sitäkään ei olla harjoiteltu ja tottakai nämä eivät onnistuneet kauhean hyvin sitten radalla.

Kaikista tämän postauksen kuvista kiitos Fanni Laineelle :) 

Pippi oli aamulla oikeen hyvän tuntuinen kun ratsastin sen ennen kun lähdettiin kisoihin. Kisaverkassa en saanut sitä niin hyväksi ja kantamaan itseään niin hyvin mitä se yleensä tekee, ja sama fiilis jatkui myös radalla. En niinkun löytynyt sellaista "flow-tilaa" missä kaikki vaan mene sujuvasti eteenpäin :P No, kuitenkin yritin parantaa viime radalta joitain asioita, taivutin avoissa enemmän, yritin saada vasemman laukkasulun paremmin alkuun ettei mennyt takaosa edellä, lisätyn käynnin ratsastin nyt enemmän eteen, saatiin siitä nyt 8 molemmilta tuomareilta (tuo käynti on tosi arvokasta kun se on x2), ja vaihdotkin onnistuivat oikeen hyvin, saatiin jopa yksi 8 niistä!

Te jotka meitä ootte seurannut, tiedätte kuinka paljon me ollaan takkuiltu vaihtojen kanssa, joten tuntui niin mahtavalta että kaikki vaihdoit onnistuivat hyvin ja että vielä saatiin erikseen loppukommenteissa mainintaa meidän hienoista lennokkaista vaihdoista! Hyvä Pippi!!

Kyllä se kova sinnikäs työ yleensä kannattaa. Vaikka nyt ollaankin tavallaan jäljessä kisasuunnitelmissa (kun ostin Pipin ajattelin että päästäis kisaamaan Va A:ta jo Pipin 8-vuotis kaudella :P) niin tunnen kuitenkin, että tämä on ollut paljon fiksumpi tapa edetä, ollaan oikeasti panostettu perusliikkumiseen nyt tosi kauan, ja se nyt rupeaa tuottamaan tulosta! Se, että saadaan lähes 70% vaikka kaikki ei onnistu nappiin, ja paljon parannettavaa on, osoittaa mun mielestä tosi hyvin just sen, että perusasiat ovat nyt niin hyvin kunnossa, että kuitenkin voidaan suorittaa kaikki tehtävät aika varmasti saaden seiskoja kaikesta ok:sti tehdystä, hyvin tehdyistä tehtävistä tulee 8 ja ne jotka omasta mielestä epäonnistuu jää kuitenkin siihen kutoseen, eikä alemmas. Sitten Pippi on kyllä siitä ihan mahtava kun se ei kyttää mitään eikä jännity kisapaikalla (heh, tästä tosiaan onneksi otettiin kunnon keskustelu pari viikkoa sitten että ei saa kyttäillä :D)



Se tunne, kun mä meen radalla ja voin vaan istua vakaasti ja pienillä avuilla korjata asioita, ja pienillä avuilla viedä Pipin eri tehtäviin, on ihan supermakeaa! Se ei vaan tule itsestään vaan vaatii tosi paljon työtä, ja just että jaksaa vaan hinkata niitä "tylsiä" perusjuttuja. Mutta kun ne perusjutut vaan on kaiken A ja O, siihen ihan kaikki kouluratsastus perustuu, sitä perusratsastusta se on ihan sinne GP:hen asti! Jos esim sulku epäonnistuu, se johtuu siitä että jotain perusasioita ei ole työstetty tarpeeksi. Temput on helppoja kun perusta on kunnossa! :)




Nyt Pippi saa taas pari päivää vähän palautella, oikeastaan koko alkuviikko tehdään nyt jotain ihan muuta kuin treenataan koulua, mutta sitten loppuviikosta otetaan taas treenimode päälle ja ruvetaan katsomaan enemmän sarjavaihtoja ja piruetteja. Ajattelin, että Kokkolassa elokuun alussa voisi olla sopivaa debytoida Va A-luokassa, siellä olisi tarjolla Va A:2 sunnuntaina. Pitää sitten katsoa mihin luokkaan osallistutaan lauantaina, siinä on sennujen aluemestaruusluokka junnujen joukkueohjelma ja sitten Va A:0, en vaan tiedä onko tuo A:0 turhan vaikea meille vielä. Mutta katsotaan :)

En halua tosiaan kiirehtiä luokkaan missä millään tavalla tuntuu, että on liian haastavia tehtäviä. Tärkeintä on pitää kisaaminen sellaisella tasolla, että sinne mennään oikeasti näyttämään osaamiset, eikä yrittämään liian vaikeita juttuja jotka eivät kotona ole vielä täysin hallussa :)

Kisakausi avattu lähes 70%:n tuloksella!!

Jee, vihdoin mekin päästiin Pipin kanssa kisaradoille takaisin lähes vuoden tauon jälkeen!

(C) Aura Sainio

Oltiin siis kisaamassa Parvilassa (Kangasala) kansallisissa kisoissa, luokkana FEI junnujen esiohjelma. Halusin aloittaa kauden jostain "helposta" ja tutusta, koska taas ollut niin pitkä tauko eikä muutenkaan Pipillä ole vielä kisarutiinia.

Kaiken lisäksi Pippi on ollut vähän hankala viimeiset noin 3 viikkoa, oppi että voi kytätä, stopata, ja vaikka heittää ympäri ja lähteä kuskaamaan mua, tai sitten vaan lähteä hullun lailla peruuttamaan niin että melkein kaatuu.... Oma moka tämä täysin oli, mun olisi pitänyt puuttua asiaan aikaisemmin. Uskon, että tämä sai alunsa siitä kun olin sen kanssa niin varovainen sen jälk kun takajalat hoidettiin, etten oikeen silloin uskaltanut vaikuttaa siihen ja pyytää samalla tavalla asioita mitä ennen, yhdistettynä siihen että Pippi nyt tuntee olonsa paljon freeshimmäksi ja vahvemmaksi.. niin tämä koko homma sitten vähän eskaloitui.

Otettiin kyllä sitten kunnon keskustelu asiasta viikko sitten ja sen jälkeen Pippi on kyllä ollut tosi hyvä eikä ongelmaa kyttäämisen kanssa ole enää ollut. Hän on kovaluonteinen tamma joka tarvitsee selkeät pelisäännöt ja huomaan että Pippikin on kaikista tyytyväisin kun tietää ketä meistä on se laumanjohtaja. Pipistä tulee aika epävarma ja vähän vaarallinen jos se rupeaa itse leikkimään omia juttujaan eikä kuuntele.

No me sitten saatiin tosi hyvät kisavalmistelut tehtyä kyllä viime viikolla kun kotitallilla oli rataharkat missä pääsin ratsastamaan saman ohjelman mitä eilen. Oli todella hyvää kertausta kun mä olin taas ihan hukassa että miten radalla ratsastetaan :D

Sitten meillä oli Jassan valmennukset perjantaina ja lauantaina ja siinä saatiin oikeen hyvät viimeiset silaukset kisoja varten. Ajettiin Vääksyn Kartanolle Pipin kanssa sitten lauantaina ipvällä, ja yövyttiin sitten Kangasalalla la-su, vaikka startti olikin vasta su ipvällä, mutta päätettiin tehdä pieni retki perheen kanssa samalla < 3

Sunnuntai-aamuna kävin vähän hölkkäämässä Pippiä selästäpäin kun ajattelin että teen sitten mieluummin lyhyemmän kisaverkan. Pippi oli jo aamulla tosi kivan tuntuinen, pehmeä ja vetreä mutta silti energinen. Hyvä vire jatkui sitten myös kisapaikalla, vaikka verkassa Pippi ei ollut niin superhyvä alkuun mutta onneksi osaan jo aika hyvin työstää sitä jotta saan sen hyväksi.

(C) Aura Sainio

Teen paljon siirtymisiä askellajien sisällä, ja sivutttaisliikkeitä. Mun pitää myös saada se enemmän vasemman ohjan tuntumalle ja kevyemmäksi oikealta. Verkkasin noin 30min ja se oli oikeen sopiva määrä. Pippi meinas vähän kuumua laukassa kun tein siirtymisiä kootusta laukasta keskilaukkaan ja se näkyi sitten radalla silleen, että se vähän jännittyi ja huitoi häntää varsinkin keski- ja lisätyssä laukassa ja vaihdoissa.

Muuten mun täytyy kyllä sanoa, että viime vuodesta tuntuu, että olen saanut sellaisen "otteen" radan ratsastamisesta, ja pystyn tosi hyvin keskittymään, valmistelemaan ja ratsastamaan eri liikkeet radalla,huomioden miten hevoseen pitää ja pystyy vaikuttamaan jotta saa ne parhaat mahdollisimmat pisteet. Olen niin monta vuotta ollut täysin hukassa tämän asian kanssa mutta ehkä sitä oppii jotain lisää koko ajan :D

Kisoissa ratsastaminen on oikeasti todella vaikeaa ja sitä kyllä harjoitellaan liian vähän. Aina keskitytään niin paljon niihin perusasioihin treeneissä, mikä toki on kaikista tärkeintä ja sen kauttahan se sitten mahdollistaa sen, että voi tehdä radalla hyviä ratkaisuja ja pystyy vaikuttamaan hevoseen, mutta kyllä tuota ohjelman ratsastamista pitäisi vaan harjoitella lisää!

Mä nyt lähdin hakemaan sellaista tasaista, rentoa ja helppoa menoa, eli en laittanut hirveesti liikettä Pippiin (sehän voi ravata esim miljoonaa muttei tällä hetkellä pystyisi pitämään sen ravin tahtia läpi kaikkien tehtävien) vaan yritin löytää sellaisen sopivan helpon ravin missä on helppo esittää avot, voltit ja sulut. Laukka sillä on tosi isoa, siinä pitää vaan katsoa, että se pysyy pohkeen edessä vaikka kokoaa, ja että mulla on sen kroppa koko ajan hallinassa siinä ettei se valu mihinkään suuntaan.

Vasemmassa laukkasulussa se helposti aloitta takaosa edellä, tässä mun pitää skarpata ja muistaa viedä enemmän etuosaa sulun alussa. Oikea sulku tuntuu tosi helpolta ja sujuvalta.
Vaihtoihin Pippi ei saisi ennakoida niin paljon koska siinä se just kiristyy selästään muuten, vaikka vaihdot nyt onkin puhtaita mutta ne voi olla superhyviä jos se on rento siinä diagonaalilinjalla eikä ennakoi ja jännity.

(C) Aura Sainio

Ravissa pitää muistaa taivuttaa sisäpohkeen ympäri, eikä vaan miettiä ulkokylkeä, ja sitten mun pitäisi taivuttaa avoissa enemmän, ne oli aavistuksen liian suorat. Käynnistä haluaisin enemmän pisteitä koska Pipillä on ihan mieletön käynti, mun pitää vaan opetella miten esittää sitä paremmin, nyt saatiin 7-8 välisiä numeroita.

Lopputulos oli sitten siis 69,667% ja se riitti 20 lähtijöiden joukossa luokan voittoon! Olin kyllä todella hämmästynyt ja yllättynyt kun näin pisteemme! Aivan mahtava tunne kun saa palkintoa siitä kovasta työstä mitä tähän koko ajan laittaa. Onhan Pippi ihan mieletön hevonen kaikin puolin ja sillä on kaikki edellytykset mutta se ei todellakaan tarkoita, että se olisi helppo! Päinvastoin se on aivan supervaikea hevonen teknisesti ratsastaa, ja se, että keksii miten sitä pitää ratsastaa jotta saa sen laadun esille, on kyllä vienyt oman ajansa (ja on koko ajan työn alla :D ) ja tähän en kyllä itse pystyisi ellei mulla oli superhyvät valmentajat auttamassa < 3

Seuraavaksi lähdetään sitten Luvialle nyt lauantaina 11.7 starttaamaan junnujen joukkueohjelma! Ihanaa kun kisat ovat taas vauhdissa! Luvialle yritän laittaa vähän enemmän poweria ja liikettä Pippiin ja katsoa miten se sen kestää :D

(C) Aura Sainio

If there is a will, there is a way...

Mulle tuli vähän postausehdotuksia instagramin puolelle, ja monet ovatkin multa kyselleet miten mä ehdin satsata ratsastukseen ja kilpailemiseen kun mulla on työ ja perhe, niin ajattelin vastata tähän tässä postauksessa.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat ottaneet Heidi Järvi < 3

Se mitä mun aina tekee mieli vastata, kun multa tätä kysytään (jostain syystä saan tän kysymyksen aika usein :D ), on että tottakai mä ehdin, kun mä haluan tätä tarpeeksi paljon! Mä olen täysin vakuuttunut siitä, että monet ihmiset ehtis ja pystyis tekemään elämässään niin paljon enemmän, jos ne oikeasti haluaisi! Kaikki me tehdään meidän elämässämme omat valintamme, joidenkin mielestä on ehkä tärkeämpää, että saa viettää rauhallisen koti-illan työpäivän jälkeen, kun lähteä treenaamaan salille/tallille/ tai tehdä jotain muuta. Toisen mielestä on tärkeämpää saada nukkua pidempään aamulla, kun herätä aikaisemmin jotta ehtii treenata ennen töitä.

Mun mielestä kaikki vaihtoehdot on täysin ok niin kauan kun ihminen on sitten myös tyytyväinen siihen mitä saa. Sehän on sanomattakin selvää, että jos kovasti toivot, että menestyisit jossain paremmin mitä tällä hetkellä teet, se ei tuu tapahtumaan vaan ajatuksen voimalla, vaan kyllähän se vaatii SINUSTA jotain, että teet konkreettisesti jotain enemmän, ja muutat elämässäsi joitain asioita.

"If you always do what you always did, you will always get what you always got" Kyran sanoja lainaten :) Ja tämä on niin totta. Kukaan muu ei sulle mitään tee, eikä niitä muutoksia ja parannuksia elämässä tapahdu vaan sormia napsauttamalla, vaan se vaatii äärimmäisen paljon susta itsestäsi.

Mä en koskaan ajatellut sekunttiakaan, että lopettaisin, tai edes himmaisin mun ratsastusurani kanssa, kun saatiin tietää, että meille oli perheenlisäystä tulossa. Päinvastoinhan päätin silloin että haluan satsasta ja löytää itselleni niin hyvän hevosen kun minun vaan on mahdollista löytää, ja yrittää päästä vielä korkeammalle ja tulla vielä paremmaksi ratsastajaksi.

Tiesin toki myös, että se tulisi vaatimaan minusta nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin. Sain jotain lisää elämääni, mutta jotta voisin pitää muutkin tärkeät asiat, joutuisin myös tekemään sen eteen enemmän töitä.

Kuitenkin, mun mielestä, just tuo, että se tahto ja halu tehdä jotain, pitää ensin olla siellä 110 prosenttisesti. Muuten sä et sitä tuu tekemään, koska et halua sitä tarpeeksi. Jos se tahto ja intohimo löytyy, kyllä se tiekin yleensä jollain konstilla myös löytyy.

No, ei varmaan tarvii kysyä onko mulla tarpeeksi halua ja tahtoa tätä tehdä :D Perhe ja taustajoukot myös ovat tästä olleet aina tietoisia, ja tottakai heidän tukeminen ja apu on enemmän kuin kullanarvoista.

Sit siihen, että miten kaikki nämä yhdistetään ja mahdutetaan siihen arkeen, työ, perhe, hevonen, se on sitten vaan organisoimista ja suunnittelua. Minä teen tällä hetkellä 4- päiväistä työviikkoa eli olen pe-su vapaa töistä. Pyrin tekemään niin, että Pipillä on vapaapäivä yhtenä mun työpäivistä (silloin en käy ollenkaan tallilla), ja sitten yks päivä kun Heidi hoitaa Pipin. Eli käytännössä mulla on yleensä 2-3 päivää viikossa kun on työ ja talli samana päivänä. Silloin kun on sellainen päivä, meen yleensä tallille siinä 19-aikoihin, eli noin samoihin aikoihin kun mun tytär menee nukkumaan. Silloin ehdin viettää hänen kanssaan aikaa aamun lisäksi myös töitten jälkeen kunnes hän menee nukkumaan. Sitten vloppuisin ehtii hyvin käydä esim kun Stella nukkuu päikkärit, silloin en taas menetä niin paljon hänen päivästään.

Paljon aikaa en kyllä sohvalla vietä, eikä sellaista "vapaata" aikaa ole juuri ollenkaan, kun aina pitäisi olla menossa johonkin ja  tuntuu, että aina elän aikataulun ja kellon perässä.

Onhan tää toki välillä raskasta, ja tulee pitkiä päiviä, mutta kenelle hevosihmiselle ei tulis? Välillä on väsy, kun työkin toki on vaativaa, ja sitten on kotona aina jotain tekemistä, ja tuntuu, että mulla on ihan aina kiire johonkin, mutta tosiaan, itse olen tämän valinnut enkä mistään hinnasta haluaisi vaihtaa tätä elämää pois! Jos mulla olis enemmän aikaa, eikä olis kiire mihinkään, mä tylsistyisin, enkä tiedä oikeen mitä tekisin :P

Tärkeintä on löytää sellainen elämä, jossa on itse onnellinen ja tuntee, että tekee just sitä mitä haluaa tehdä, tai jos et ole ihan siinä pisteessä vielä, niin ainakin yrität tehdä kaikkesi jotta voisit elää sitä elämää joku päivä! Aina ei ole helppoa, eikä kuulukaan olla, mutta elämä on  lyhyt ja mun mielestä pitää aina edes yrittää saavuttaa niitä unelmia, ja yrittää tehdä sitä mistä tykkää kaikista eniten!

Mä tiedän, että olen aikamoinen haaveilija ja unelmoin paljon, mutta ne jotka mut tuntee, tietää myös, että mähän myös oikeasti yritän tehdä mun unelmista totta, enkä tule siitä varmaan ikinä luopumaan, koska mulle, se on sitä elämää!

Pakkoloma teki hyvää!

Te jotka seuraatte meitä instassa myös tiedätte, että Pippi irrotti kengänsä tuossa 13.3 kun irtojuoksutin sitä, ja siitä sitten seurasi parin viikon loma kun Pippi oli kaviosta ja ruununrajastaan lämmin ja liikkui epäpuhtaasti. Kavion sisäsyrjästä oli irronnut pala, ja siihen oli myös tullut naulanpistos kun yritettiin laittaa kenkää kiinni. Teivon klinikalle sitten mentiin tarkistamaan asia, ja sieltä löytyikin sitten pieni paise. Saatiin se pois ja sain ohjeeksi haudota sitä 4 päivää. Jo seuraavana päivänä Pippi oli parempi ja kaksi päivää klinikkareissun jälkeen oli koko kavio ja ruununraja jo viileä ja Pippi liikkui puhtaasti.

Pippi Teivon klinikalla

Päästiin todellakin helpolla tällä kertaa, ja voitte kuvitellä mikä helpotus oli kun paise löytyi! Tässä oli siis niin järkyttävästi epäonnea matkassa, ensin se kenkä irtos, sitten kun saatiin se kiinni piti laittaa kavioliimaa siihen sisäsyrjään ettei Pippi astuis kenkää uudestaan irti, ja tietenkin laitettiin sille bootsit jalkaan ulos. No tästä tuli heti riviä jalkaan ja tästäkin ruununraja tietenkin turpos ja lämpes. Joudutiin myös laittamaan se kavioliima uudestaan kun se irtos viikon päästä ja tähän piti ottaa kenkä irti ja sitten kun se lyötiin takaisin kiinni (ennen tätä kavio olikin myös ekaa kertaa viileä ja näytti siltä että olis ollut jo hyvä) niin naula tosiaan meni liian syvälle ja Pippi tuli entistä kipeämmäksi. Ekan klinikka-ajan jouduin perumaan kun mulla tuli yöllä yhtäkkiä ihan kaamea ruokamyrkytys/oksennustauti enkä olisi millään selvinnyt ajamaan Tampereelle ja takaisin. Niin saatiin sitten siirtää klinikka-aika viikolla eteenpäin...

No onneks sitten kun vihdoin tultiin klinikalle niin siellä oli sitten hyviä uutisia. Tietenkin olin ajatellut ja kuvitellut kaikennäköistä tuon kahden viikon aikana kun Pippi oli kipeä...

No mutta, näin jälkikäteen niin tuo kahden viikon pakkoloma teki oikeasti Pipille tosi hyvää, koska se palas treeniin entistä parempana ja innokkaana! Kyllä se tauko mullekin teki hyvää kun aina sitten jaksaa uudella innolla lähteä treenaamaan taas!

Nyt ollaan sitten ehditty käymään Jasminin kahden päivän valmennuksessa, ja eilen sitten vielä Nipsun kanssa oli etävalmennus. Se mikä nyt on aika hassua, että kaikki Pipin vaikeat asiat ovat muuttuneet. Ennen se oli paras nivelillä, ravi oli helpointa vasemmassa kierroksessa ja laukka oikeassa kierroksessa. No nyt se on tykästynyt (vihdoin) sen kankiin ja kulkee niillä paljon paremmin mitä nivelillä, on parempi ravissa oikeassa kierroksessa ja laukassa vasemmassa kierroksessa.

Jassan treeneissä. Sekin on hassua, että nyt kun laukka on tullut hyväksi tuntuu, että olen vähän menettänyt ravin :D Mutta tämä on ihan luonnollista että näin käy kun ollaan kehitysvaiheessa. Eiköhän se ravikin taas palaudu :)

Nyt olen myös saanut laukkaan ihan eri otteen ja saan sen siinä rehellisesti läpi ja pysymään siinä. Saatiin hyvä "break through" Jassan treeneissä kun tajusin miten mun pitää saada se ensin pehmeäksi ja läpi niskastaan, enkä saa päästää sitä millin verran edes siitä ylös kun kokoan tai aktivoin tai muutan laukkaa!! Ihan kun Pippi oliskin oivaltanut tämän koska nyt se pysyy tosi paljon paremmin tasapainossa laukassa vaikka muutan sitä, nopeuta ja kokoan. Nythän seuraava askel olis pystyä nopeuttamaan koottua laukkaa, se on tähän asti saanut hidastua juuri sen takia että ensin piti vaan saada se rentous ja tasapaino säilymään (ei saa nousta edestä ja tulla kireäksi niskasta ja ylälinjasta), sitten kun se toimii voidaan siirtyä seuraavaan asiaan, eli aktivoimaan ja nopeuttamaan takajalat.

Tämä on toiminut tosi hyvin ja aina kun tunnen että menetän sen rentouden ja tasapainon voin aina siirtyä takaisin siihen hitaaseen tempoon takaisin, ja sitten taas yrittää uudestaan. Se on tosi vaikeaa hevoselle pysyä niin koottuna ja pyöreänä ylälinjastaan ja sitten vielä olla siinä nopea ja aktiivinen. Varsinkin Pipille jolla on niin iso se laukka.

Nyt kun se laukka on niin paljon parempi niin myös vaihdot sujuvat paremmin. Keksin nyt myös miten ratsastaa vaihto vasemmasta oikealle (se on aina ollut se hankalempi suunta), mun pitää irrottaaa oikea jalka kokonaan, nostaa oikea käsi ja sitten vaan ottaa pieni pidäte vasemmalla ohjalla ja vaihtaa vasemmalla pohkeella ainoastaan. Ongelmana on ollut se, että Pippi joko vaihtaa takaa edellä tai sitten heittää takaosan isosti oikealle vaihdossa, eli tavallaan tulee mun oikeata pohjetta vasten. Nyt pysyy suorempana kun irrotan oikean jalan, vaikka tekis mieli tietenkin suoristaa oikealla jalalla kun pylly tulee sinnepäin. Mutta se tekee sen tosiaan sen takia että tulee oikeata pohjetta vasten, jos se ei siinä ole se ei voi tulla sitä vasten!

Nyt mä toivon, että saadaan nämä vaihdot sujumaan jotta voidaan toden teolla aloittaa sarjavaihtojen treenit! Nyt kun pääsee myös ulkokentälle ratsastamaan, joka on noin 10krt isompi mitä maneesi :P, niin toki se tulee helpottamaan vaihtojen treenejä kun on enemmän tilaa.

Saas nähdä koska sinne kisoihin pääsee, mutta nyt ei todellakaan ole sinne kiire kun nyt olis ehkä kivempi saada Pippi valmis sinne PSG-tasolle ensin ja siirtyä suoraan niihin luokkiin...

Ensiksi pehmeys, sen jälkeen aktivointi!

Oi mä oon niin pohtinut ja pohtinut asioita tässä viikonlopun jälkeen. Siis niin mielettömän mahtavaa, että on päässyt niin hyvien valmentajien oppeihin ja mun mielestä kaikista parasta oli se kun olen saanut periaatteessa vähän ristiriitaisi ohjeita, koska tämä pisti MINUT miettimään asioita!

kuva: Aaveen.net

Olen aina tykännyt ratsastaa hevoset aika nopeiksi ja "kuumiksi", mun on hirveän vaikeaa jos hevonen on yhtään hidas mun avuille tai liian sellainen "lötrö" ja rento ;D Sen takia on myös ollut vaikeaa sisäistää tätä uutta ratsastustapaa Pipin kanssa, vaikka kyllä ihan täysin ymmärrän sen ja tiedän miksi näin päin se täytyy tehdä. Mutta, jotenkin kuitenkin oivalsin asian ihan eri tavalla ja paremmin Tijssenin valmennuksen jälkeen.

Pippi TUNTUU superhyvältä kun sen saa vähän nopeaksi ja säpäkkääksi, mutta nyt kun olen videoita analysoinut tässä katsomalla Jassan treeneistä ja Tijssenin treeneistä noin 100 kertaa läpi :P niin selkeästi näkyy se, että Pippi vielä tulee vähän kireäksi ja tiputtaa lavat kun sen ratsastaa nopeammaksi. Kun mennään pikkaisen hitaammassa tempossa vielä, eikä vaadita sitä niin täydellisen nopeaksi VIELÄ, se kantaa itseään paljon paremmin (juuri tuo säkä ja lavat osio tulee ylös paljon paremmin) ja se on rennomman näköinen kropastaan.

Siis lopputuloksenahan haluan, että se kantaa itseään lavat ja säkä ylhäällä pehmeällä niskalla ja niin, että lihakset ovat pehmeät mutta jäntevät, JA että se voi olla myös tosi nopea siinä. Mutta tällä hetkellä kun sen pyytää nopeaksi se vielä on sille liian vaikeaa ja silloin kärsii vähän se kantokyky ja rentous..

Siis tästä Piet myös sanoi mulle, että se on sille vielä vaikeaa ja etten voi pyytää sitä tämmöiseksi kovin usein, mutta tässä kun olen nyt miettinyt asioita niin tajuan ehkä miten mun kannattaa asian kanssa edetä.

Selkeää on, etten halua että rentous ja pehmeys missään vaiheessa kärsii, kuitenkin, jos halutaan kehittyä ja edistyä niin joskus, hetkittäin, on vaan astuttava mukavuusalueelta pois! MUTTA jos teen tämän liian usein saan vaan kireän hevosen joka on vahva edestä eikä kanna itseään rehellisesti takaosan päällä!

Joten nyt ajattelin, että ainakin aloitan ja verryttelen just tosi alitempossa jotta saan vaan hevosen rennoksi pehmeäksi ja läpi koko kropastaan (Pippi teki pitkään niin että veti itsensä vahvaksi niskasta ja kaulasta esim kaikissa siirtymisissä, ja silloin kun on vähän hankalaa ja pitäisi koota) just että sen selkä pysyy ylhäällä jokaisessa tilanteessa, ja sitten kun nämä jutut toimii hyvin voi pyytää enemmän aktiivisia takajalkoja, koko ajan ajatuksena että niska ja kaula pysyy pehmeänä!

Tänään ratsastin ekan kerran tällä viikolla, maanantaina käytiin vaan vähän hölkkäämässä liinassa ja eilen Pippi sai täysin vapaapäivän, onneksi ne ovat ulkona sen 10 h per päivä niin vapaapäivänä kuitenkaan ei mökötetä vaan karsinassa :)  Laitoin tänään nivelet päälle ja hitto kuinka paljon parempi Pippi on nivelillä, siis varsinkin laukassa! Tää on niin hassua, musta tuntuu että saan ihan eri laukan koko hevoseen kun meen nivelillä, voin ratsastaa siihen just sitä aktiivisuutta ja ilmaa liitovaiheeseen, ilman että se tulee vahvaksi edestä tai jännittyy, päinvastoin sen vaan paranee tuntuman kanssa.

Ehkä yritän nyt taas mennä hetken nivelillä koska saan laukan niin paljon paremmaksi ja sitten yritän saada saman fiiliksen myös kangilla! Pippi on niin herkkä ja kangilla joudun pitämään supersuper kevyeen tuntuman ja ehkä jotenkin sen takia en saa sitä täysin "läpi" siinä, kun nivelillä voin pitää tasaisemman tuntuman eteen ja saan sellaisen ihanan "kuminauha" tuntuman joka on pehmeä mutta siinä koko ajan. En tiedä, mutta onhan se siis nyt jo hyvä kangilla että ei enää mitenkään huono mutta kuitenkin ero niveliin on! Haluan saada yhtä fantastisen tuntuman kangilla mitä saan nivelillä :P Eli sitä vaan nyt työstämään!

Huomenna meillä on hampaitten tarkastus Pipin kanssa, se raspattiin 3 kk sitten mutta ell halusi tarkistaa sen uudestaan nyt, joten sitä huomenna luvassa. Ehdin ratsastaa onneksi ennen tätä joten huomenna jatketaan hyvän fiiliksen etsimistä, rentouden kautta :D

Nyt myös odotetaan niin että kenttä sulais että pääsis ulos ratsastamaan!