Lisää vaihteita kehiin!

Siis tämä kun itse ja yksikseen ratsastelee eniten täällä kotona, niin kyllä se helposti tekee sen, että jää vähän junnaamaan paikalle liikaa, kun ei saa ulkopuolisten silmiä päälleen niin on jotenkin vaikeaa päästä välillä vaan asioissa eteenpäin.

Pipin kanssa tosiaan kun meillä meni tuossa syksyllä vähän sukset ristiin, satulan yms takia.. niin sehän rupes paljon stoppailemaan silloin niin jotenkin siitä sitten tuli vaan niin tärkeäks saada se vaan ETEEN, ja sen jumin takia sitten vielä kroppaa vaan mahdollisimman hyvin auki. Ratsastin sitä pitkässä muodossa aika pitkään ja vaan isosti eteen.

(C) Heidi Järvi

Kun on näin iso ja raamikas isoliikkeinen hevonen niin se helposti lähtee kyllä sitten vähän leviämäänkin. Jotenkin vähän valo syttyi mun päässä Jannen treeneissä, että apua kuinka se on päässyt menemään pitkänä ja vähän roikkuen lapojen päällä... Mulla on jäänyt päälle se, että se pitää vaan saada eteen ja venyttämään. Toki sitäkin tarvitaan, mutta nyt on pakko kyllä vähän skarpata ja ratsastaa sitä enemmän kasaan ja takaosan päälle, pienempää askelta, ja nopeampaa reaktiota jalalle, ilman että lähtee juoksemaan vaan isommin eteen..

Olen nyt tehnyt täysremontin meidän treennisuunnitelmaan, verryttelyä myöten. Nyt yritän pitää sen heti alkuraveissa jo vähän pienempänä askeleen, tekemällä paljon siirtymisiä. Enemmän vaan variaatiota askelpituuseen nyt ilman, että se leviää käsiin. Tässä on niin paljon vaihteita tässä hevosessa, mutta jotenkin ne vähän on unohtunut tässä kun on ollut muuta mietittävää, ja kun uutta satulaa ei kuitenkaan vielä ole niin ei oikeen ole uskaltanut ratsastaa "normaalisti" jne..

Pippi on onneks tosi helposti muokattavissa, että jo parin päivän treenin jälkeen uudella systeemillä se jo toimii paljon paremmin. Haluan saada sen tunteen, että kun otan puolipidätteen, se ottaa takaosan alle ja nostaa sen säkää ja lapoja, ja kevenee edestä. Sillä on mieletön liikemekaniikka, mutta se pitää kyllä osata sieltä ratsastaa esille myös :P muuten se vaan sipsuttaa pikkunätisti menemään..

 Eilen saatiin niin hienoja askelia ravissa loppua kohden, se tunne kun se oikeasti lähtee ravaamaan ja oikeen ponnistaa on siis aivan sanoinkuvaamaton < 3 se voima mikä sillä on ja se elastisuus ja pehmeys yhdistettynä! Paljon joudun ratsastamaan ravin sisällä siirtymisiä, melkeen alas käyntiin, tässä se vielä pikkasen menettää tahdin mutta sen pitää vaan oppia lyhentämään ja kokoamaan (helppoa sille olis jos se sais koota ja samalla vaan tulla isommaks askelistaan mutta sitä ei haluta nyt) siitä kun saan sen siihen pikkupikkuraviin, lähden pyytämään sitä taas eteen niin että se oikeen ponnistaa takajaloilla ja nostaa sen etuosan. Näitä kun tekee siinä hetken niin se lähtee pikkuhiljaa löytämään sitä sen ihanaa ravia taas. Nyt se tulee eri tavalla, enemmän takaosan työnnöllä ja lyhyemmällä rungolla. Siitä sitten kun voimistuu voidaan pikkhuiljaa pyytää tähän sitä oiken isoa näyttävää askelta.

Mutta pala kerrallaan, tää on vähän kun kokoisi palapeliä, yksi asia aina kerrallaan, kunhan vaan tietää missä järjestyksessä ne laitetaan, ja luottaa siihen, että kyllä se lopputulos sitten tulee olemaan hyvä. Mä tiedän niin hyvin mitä tunnetta haen kun sillä ratsastan, niin silloin se on toki helpompi sitä vähän "etsiä". Ravin pitäis tuntua siltä, että sitä on helppo muuttaa, muuten piaffi ja passage tulevat olemaan mahdottomat suorittaa tulevaisuudessa.

(C) Heidi Järvi