(paljon) lisää kuvia ja pohtimista ratsastuksesta

Mulla on kyllä liian söpö poikaystävä, sanoin sille eilen että se voi ottaa aika paljon kuvia ja videoita Hiltonista kun ratsastan niin se on sitten ottanut asian ihan tosissaan ja otti oikeesti TOSI paljon kuvia, ja kumma kyllä tosi moni niistä onnistui tosi hyvin :D Hilton kyllä menikin eilen tosi hyvin joten kiva että se näkyy myös kuvissa. Hiltonista näkee mielestäni tosi hyvin miltä pitää näyttää kun hevonen oikeasti kokoaa, sillä on niin pitkä runko ja selkä että sen kokoamisen näkee tosi selkeästi kun sen selkä nouses ja etu- ja takajalat tulevat lähelle toisiaan, siinä ei voi erehtyä etteikö olisi kyse oikeasta kokoamisesta :D

Täytyy sanoa että tämä viikko on ollut mulle ihan äärimmäisen opettavainen, olen saanut niin paljon ahaa-elämykisä ja jotenkin tuntuu että olen oppinut ratsastamaan täysin eri tavalla näin lyhyeessä ajassa :D Tosi paljon kyse on siitä että pitää pystyä ratsastamaan tosi kevyillä avuilla, ja tekemällä pieniä asioita saada isoja muutoksia aikaan hevosessa. Jotenkin olen saanut ihan uuden "perstuntuman" jos nyt näin voisi selittää :) tiedän miltä sen pitää tuntua ja se tunne on ihan erilainen kun mitä olen ennen ajatellut että sen pitäisi olla. Tästä varmaan kuuluu tosi iso kiitos Solo-sedälle ;)

Näitä on jotenkin hankala selittää sanoin, mutta esim piaffissa ja ykkösissä, olen ajatellut että pitää tehdä niin paljon enemmän jotta hevonen pystyy nämä asiat tekemään, vaikka niin paljon vähempi riittää. Ja ihan vaan sellaiset asiat että oikeasti osaa erottaa kun hevonen liikkuu täysin oikein, kun näissä asioissa on välillä niin pienet erot mutta ne silti vaikuttaa niin suuresti. Vaikka tuntuu että olen jotenkin oivaltanut tosi isoja asioita ja tuntuu että mun silmät on aeunnut ihan uuteen maailmaan :D niin huomaan taas, kuinka hemmetin vaikea laji tämä on, tuntuu että tämä onkin taas 100 kertaa vaikeampaa kun mitä mä ajattelin että se on :P

Mutta tässä lisää niitä kuvia Hiltsukka-pojasta :)

Se mikä Hiltonissa muuttui eniten tämän viikon aikana on että se nostaa itsensä nyt ihan säästä asti, tässä näkee hyvin että kaula nousee ihan säänkohdasta asti, eli on rehellisempää kokoamista ja koko hevosen kroppa on yhtenäisempää kun selkä toimii oikein.

Tässä sitä oikeeta kokoamista.

Pystyn myös ratsastamaan sen pidemälle kaulalle ilman että se kaatuu lavoille!!

toki takajalka voisi tulla vielä syvemmälle rungon alle, mutta nyt se kuitenkin ISTUU takaosan päällä, kaikkea ei voi saada kerrallaan, oikeaan suuntaan ollaan menossa!

Nythän se myös koukistaa ja nostaa etujalat täysin eri tavalla, sehän on ennen kulkenut tosi suorilla etujaloilla.

Loppuverkkaa, tässä en tee mitään muuta kun päästän vaan ohjat pidemmälle jotta hevonen venyttää koko rungonsa, sitten se missä se pää on ei ole niin tärkeää, mielestäni hevonen saa pistää sen sinne missä se on rennoimpana, mutta missään nimessä ei IKINÄ saa vetää sitä turpaa taakse ( ei silloinkaan kun kootaan) ! Se, pistääkö hevonen turvan luotiviivan taakse itsestään, on täysin ok,kunhan se imee eteenpäin (kisamuoto sitten tottakai erikseen). Vähän hankala selittää mutta niin se vaan on että ratsastamalla sen vaan oppii, tuntemaan koska hevonen liikkuu oikein, eikä tuijottamalla yhtä ainotta kohtaa :)

Tottakai keinoja on monia, ratsastuksessa ei ole olemassa yhtä ainotta totuutta, mutta pitää löytää se tapa joka sopii itselleen ja omalle hevosilleen. Minulle on kaikista tärkeintä että hevoset HALUAVAT työskennellä ja että pystyn antamaan niille signaaleja mahdollisimman kevyin avuin. Haluan että hevoseni ovat mahdollisimman notkeita, rentoja, mutta silti vahvoja. Joten se että pystyy jumpata ja notkistaa hevosta kevyin avuin on se avainsana. Sitä ei vedetä sinne muotoon, ei potkita, ei puristeta. Ei tehdä mitään väkisinvääntämistä, vaan saadaan hevonen rentouden kautta työskentelemään oikeen päin :) Mulla on niin hyvä fiilis nyt kun tuntuu että olen löytänyt sen oikean tien ja sen oikean valmentajan, nyt mennään eikä meinata!