Keep on fighting!

Kuinka tärkeää on että on selkeä tavoite kun ratsastaa ja kilpailee?

Minulla on selkeä tavoite mitä kohti koko ajan työskentelen. Se että minun tavoite on todella korkealla tottakai tekee sen että aika usein lannistun ja tulee vähän huono fiilis kun tuntuu että on niin vaikea sinne päästä. Mutta toisaalta mua ei kiinnostais ehkä samalla tavalla tsempata täysillä ellei minun tavoitteet olisi niin korkealla.

Kuitenkin olen tässä vuosien aikana huomannut ja oivaltanut sen että se matka sinne tavoitteeseen on se tärkein, ei se saavutus. Se että saan treenata joka päivä maailman ihanimmilla hevosilla ja huomata kuinka ne kehittyy ja että he myös nauttivat työnteosta on se mitä tekee tästä lajista niin hienon. Se on loppupeleissä kuitenkin se arki joka on se tärkein, koska sitä arkea me kuitenkin eniten eletään. Ne isot tärkeät kisat ovat vaan pari päivää koko elämästä joten ne on niin pieni osa siitä joten ei saa unohtaa sitä että se mitä teet joka päivä on se mitä oikeasti merkitsee jotain. 

Se on kuitenkin totta että ilman tavoitteita se arkikaan ei ehkä maistuisi samalta eikä motivoisi treenaamaan niin kovaa ja uhraamaan niin paljon. Mutta täytyy kuitenkin löytää se tasapaino ja välillä pysähtyä ja nauttia niistä pienistä hetkistä arjessa, koska ne on kuitenkin ne pienet hetket jotka loppupeleissä ovat ne isot hetket.

Ja se rakkaus omiin hevosiin ja se kun saa sitä rakkautta takaisin on se KAIKISTA paras tunne ikinä ja sitä ei voita mikään < 3

Minä olen aina ollut todella itsekriittinen ja haluan aina ylöspäin enkä ikinä voisi vaan "tyytyä" tilanteeseeni. Tämän takia minusta varmaan tulikin kilparatsastaja ;) joillekkin riittää se että saa vähän köpötellä ja kierrellä pikkukisoja ja se on todella hyvä sekin, kaikilla meillä on eri näkemys elämästä ja eri tavoitteet ja niin sen kuuluukin olla. Minua vaan välillä ärsyttää kun olen pistänyt niin korkealle omat tavoitteeni ja lannistun sitten kun tuntuu että en oikeen pääse sinne tarpeeksi nopeasti.

Toisaalta kouluratsastus on erittäin hidas laji ja minulla on kaksi todella nuorta hevosta jotka eivät ole vielä lähelläkään niitten "parasta ikää". Tärkeintä kai vaan on se että ei saa IKINÄ luovuttaa vaan AINA jatkaa eteenpäin vaikka kuinka vaikealta tuntuisikin. Näin minä kuitenkin aion tehdä koska niin kauan kun et ole luovuttanut niin et ole hävinnyt. Joku päivä se kova työ palkitaan kunhan vaan jaksaa jatkaa tsempata ja pitää pää ylhäällä läpi vastoinkäymiset.

Meillä on kisakausi alkanut kyllä nyt hyvin mutta toki haluaisin olla vähän pidemmälle päässyt jo Zebben kanssa.. mutta se ei aina ole niin helppoa kun täällä Vaasassa ei oikeen ole mahdollisuutta päästä hyvän valmentajan silmien alle säännöllisesti ja kisat ovat aina pääsääntöisesti noin 400km päässä joten tekeehän se tämän homman paljon haastavammaksi.

Mutta tosiaan, ei saa luovuttaa ja niin kauan kun jaksaa tehdä kovasti töitä kohti niitä omia tavoitteita ja unelmia niin kyllä sinne jossain vaiheessa päästään, tai kuollaan yritettäessä mutta silloin ei ainakaan kukaan voi tulla sanomaan että ei olisi yrittänyt ;)

Mitä haluan sanoa on siis se että on hyvä jos on tavoitteita, kunhan muistaa nauttia siitä matkasta kohti niitä tavoitteita eikä ikinä luovuta siinä matkalla!