Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

Sivut

måndag 14 oktober 2013

Happy Athlete

Hirveesti on ollut viime aikoina fokuksessa tämä termi "happy athlete" kouluhevosten keskuudessa. Paljon puhutaan eri valmennusmenetelmistä ja siitä ovatko he hevosille oikeat tai jopa eläinrääkkäystä joissain tapauksissa. Mun mielestä on tosi surullista että tämä hieno laji on saanut näin huonon maineen tämän takia.

Kuitenkin se harmonia ja se saumaton yhteistyö mitä kouluratsastus parhaimmillaan on, sitä ei voi saavuttaa pakottamalla tai millään tavalla rääkkäämällä hevosta. Kyllähän hevosesta jo näkee päältä voiko se hyvin ja nauttiiko se siitä työnteosta vai ei. Valitettavasti tämä voi olla välillä joillekkin tuomareille sitten vaikea nähdä, koska kyllähän sitä näkee myös näitä hevosia jotka ovat "väkisin väännettyjä" ja joskus ne saavat hyviä pisteitä ja pärjäävät kisoissa. 

Mutta kuitenkin mun mielestä olis parempi katsoa näitä ratsukkoja joista oikeasti näkee sen työnilon ja näkee sen kuinka hevonen niin haluaa olla ratsastajalleen mieliksi. Se ei tee sitä työtä koska sen on pakko vaan koska se itse haluaa ja nauttii siitä. Ajattelin vähän kertoa mitä itse ajattelen tästä asiasta koska se on minulle tosi tärkeä asia ja jotenkin se on minulle se tavoite mihin aina haluan päästä.

On myös tärkeää ymmärtää että hevosta ei voi aina "kiltisti pyytää" ja vaan toivoa että se tekee niinkuin pyydetään, koska silloin saadaan ihan varmasti hevonen joka luulee olevansa pomo ja sellainen hevonen voi oikeasti olla ihmiselle vaarallinen. Ratsastajan/ käsittelijän täytyy tietää tasan tarkkaan mitä hevoseltaan vaatii ja olla siinä johdonmukainen mutta oikeudenmukainen. Kun hevosilla on tarkat rajat mitä ne saa ja mitä ne ei saa tehdä niin ne ovat myös onnellisia ja iloisia koska heille on asetettu selkeät rajat eikä heidän koko ajan tarvitse olla epävarmoja siitä mitä ne saa tehdä ja mitä ei. 

Minä haluan aina saavuttaa sen hevosteni kanssa että tunnen että me tehdään töitä yhdessä eikä niin että minä määräilen mitä haluan hevoseni tekevän. Siinä on suuri ero! Liian usein näkee näitä aggresiivisia ratsastajia jotka turhautuvat hevoselleen kun se ei tee mitä sille käsketään ja sitten kerrotaan kuinka huono ja surkea hevonen on. Ja useimmiten myös näkee sen että se on se ratsastaja joka yksinkertaisesti ei osaa kommunikoida hevosensa kanssa eikä hevonen ymmärrä mitä siltä halutaan. Näin ei ikinä saada onnellista hevosta joka haluaa olla mieliks ja haluaa tehdä töitä.



Hevoset ovat niin ihania eläimiä, niillä on valtava sydän ja he todellakin aina haluavat tehdä parhaansa ja olla mieliksi, varsinkin jos heillä on ihminen joka myös osaa tätä arvostaa. Hilton on niin hyvä esimerkki hevosesta joka tekisi kaikkensa ratsastajansa puolesta. Se oli aluksi älyttömän vaikea kun en saanut sitä aluksi edes liikkumaan eteen kun se vaan protestoi ja nousi pystyyn. Meillä oli todella hankala alku mutta nyt mitä enemmän olen Hiltonin kanssa tekemisissä sen enemmän huomaan kuinka se vaan yrittää enemmän ja enemmän, koska se niin haluaa että minä olen tyytyväinen siihen ja kiitän sitä hyvästä työstä. Näillä eväillä voi päästä niin pitkälle kun on hevonen joka yrittää aina parhaansa. Tätä ei voi ikinä saavuttaa pakottamalla hevosta koska hevosta ei voi ikinä pakottaa tekemään parhaansa.

(Kuva: Sofia Hongell)

Täytyy kyllä myöntää että Hilton on se hevonen joka on saanut mut enemmän ja enemmän ymmärtää tämän asian koska se on vaan niin järkyttävän mahtava hevonen ja suurisydäminen joka aina yrittää parhaansa ja sitten se turhautuu jos se ei pysty tekemään sitä mitä siltä pyytää. Silloin minulla on suuri vastuu pitää tämä mahtava luonne yllä ja toki kannustaa sitä eikä tehdä tehtäviä liian vaikeiksi ettei se turhaudu liikaa. 

Mun mielestä kaikkien pitäisi välillä miettiä sitä kuinka upeita eläimiä nämä hevoset ovat ja olla kiitollisia siitä että me saadaan niitten kanssa tehdä töitä eikä luulla että se on meidän oikeus ja heidän velvoite.

10 kommentarer

  1. mitä mieltä olet hevosta alistavista treenausmetodeista kuten roll.kur?
    entä uskotko että The Totilas palaa vielä joskus kilpaareenoille vai kävikö niin että palvelualtis hevonen teki kaikkensa ratsastajan eteen ja se ehkä rullattiin liian paljon ja on nyt rikki?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Mä luulen että on tosi hyvä jumpata hevosta eri muodoissa, eikä vaan ratsastaa sitä ns kisamuodossa koko ajan. mutta en kyllä itse ikinä rullaisi hevosiani noin paljon kun jostain kuvista esim näkee. Toisaalta kuva on vaan murto-osa siitä ratsastuksesta, ja esim juuri Totilas oli paljon onnellisemman näköinen Edwardin alla kuin mitä se on Rathin alla ollut. Enkä usko että Rath saa Totilaksen ikinä kulkemaan yhtä hienosti kuin Gal, Galilla on niin älyttömän pehmeä ja ihana ratsastustyyli ja se kyllä heijastuu hänen hevosiinsa. Rathin ratsastus on mun makuun liian saksalaista ja välillä liian väkisinvääntämistä.

      Radera
  2. Voisitko kirjoittaa joskus postauksen siitä mitä mieltä olet hevosten mahdollisimman luonnollisesta elämästä? Esim. Pihatto vs talli, kengät vai kengättä, kokopv tarhaus vai muutama tunti, mahd.luonnon mukainen ruokinta, loimitus, kuolaimettomuus yms. :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Tuo on aika vaikea kysymys koska niin paljon riippuu siitä missä tallissa pitää hevosta, haluaako kisata jne jne. Hevonen joka asuu pihatossa ei jaksa tehdä töitä täysillä koska se saa siellä pihatossa jo niin ison osan liikunnasta, ja hevonen jolla treenataan täysillä tarvitsee olla sisätiloissa esim treenin jälkeen kun on hionnut ja se pitää pestä. Nykypäivän kouluhevoset ovat niin jaloja että ne ei ehkä kestäisi olla pihatossa samalla tavalla kuin esim joku suokki. Kengäthän ovat siellä ihan sen takia että ne suojaisi kavioa ettei se kulu liian nopeasti kun hevoset joutuu paljon kävelemään kovilla pohjilla ja muutenkin liiikkua paljon treeneissä. Esim Zebbe ei vois olla ilman kenkiä koska sillä on tosi herkät kavionpohjat ja rupeaa helposti ontumaan sitten. Ruokintahan pitää myös suhteuttaa siihen miten paljon hevonen liikkuu ja mitä yksilö tarvitsee. Loimet ovat myös siellä hevosta varten ettei sille tule kylmä tai lihakset jumiudu. Tässäkin kovassa treenissä oleva hevonen tarvitsee enemmän loimitusta juuri lihastensa takia kuin ei kovassa treenissä oleva hevonen. Kuolaimettomuus on aika hankalaa jos meinaa kisata koulua koska siellä on pakko olla kuolaimet :P joten mun mielestä jokaiselle hevoselle on löydettävä sille juuri sopiva tapaa pitää sitä. Suokki joka käy välillä maastokävelyillä voi varmasti parhaiten pihatossa, ilman loimea ja kenkiä, kun korkean tasoinen kouluhevonen oikeasti tarvitsee sen tallin,loimet, lisäravinteet,kengät yms yms. Tärkeintähän on että yritetään tehdä hevosen elämästä mahdollisimman hyvän ajatellen sitä mitä sen hevosen pitää suorittaa, jotta se voi sen suorittaa mahdollisimman hyvin :)

      Radera
    2. Miten muka juuri suokit pärjää pihatossa, ilman kenkiä ym? Nekö ei voi olla kilpahevosia? Suokit kisaa myös kansallisella tasolla ja usein paremmin pärjäten kuin moni pv.. aliarvioitko jotenkin suokkeja?

      Radera
    3. suokit pärjää takuuvarmasti paremmin pihatossa kuin puoliverinen :D suokeille kasvaa paremmin talvikarva ja ne ovat kestävämpiä koska ovat kylmäverisiä. ja kyllähän jokainen hevonen voi olla kilpahevonen rodustaan riippumatta, kyllähän sitä lämminverisiäkin nähdään kisaradoilla.

      Radera
  3. Hienosti kirjoitettu. Etenkin tuo ratsastajan vastuun esille tuominen ja meidän oikeus heidän velvoite-lause, ne pistävät kyllä miettimään. Että kyllä me saadaan olla onnellisia, kun saadaan työskennellä näin hienojen eläimien kanssa. Joku on joskus sanonut, että koira on ihmisen paras ystävä. Kyllä mun ponipojat on ehdottomasti mun parhaat ystävät !

    SvaraRadera
  4. Upee teksi, sai oikeasti miettimään. Pitää linkittää omaan blogiin, sen verran oikeeta asiaa tässä!

    SvaraRadera
  5. Mua alkoi tämä teksti tosi paljon mietityttämään, hyvä teksti :)
    Itselläni on alla suhteellisen uusi heppanen, ja jotenkin en saa siihen kontaktia kun ratsastan. Kun tulee hyviä pätkiä, niin kehun sitä, mutta aina kun ratsastan, niin on sellainen on-off nappula. Yhdessä hetkessä toimii, mutta heti sen jälkeen taas kaikki menee pieleen. Jotenkin en vain saa otetta siitä, ja ajattelen että mitä jos "pakotan" sitä, tai sillä ei ole halua työskennellä kanssani?
    Hoitaessa on aivan ihana, ja hirmu seurallinen, mutta heti kun laittaa satulan selkään ja suitset päähän niin jotenkin "masentuu". Tuntuu jotenkin siltä että se haikailisi johonkin.
    Maastossa aina saattaa hermostua ja steppailla tai sitten vain kävellä.
    Hevonen on korkean tason kouluhevonen, jolla on menty paljon kangilla.
    Saatan välillä ajatella että mitä jos olen pilannut hevoseni? Se on ollut luonani vasta reilun kuukauden.
    Tosin yhdestä asiasta se piristyy. Siitä että valmentajani menee sillä kangilla ja tekee paljon "temppuja".
    Onko sinulla ajatuksia tästä?

    SvaraRadera