Mikä tekee hyvän kouluratsastajan

Päätin nyt kirjoittaa ylläolevasta aiheesta kun siitä oli ilmeisesti eniten kiinnostusta (teen toisen postauksen missä kirjoitan kouluhevosesta) :)

Ensinnäkin täytyy sanoa että yritän nyt kirjoittaa silleen mitä yleisesti vaaditaan ja mitä MINÄ henkilökohtaisesti näen tärkeänä asiana. Tämä ei siis ole mikään ehdoton totuus mutta näitten asioitten kanssa itse työskentelen ja olen huomannut että ovat tärkeitä.

Aloitetaan ratsastajasta:

1. Kärsivällisyys

Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä kriteereistä mitä tarvitaan hyvältä kouluratsastajalta. Liikkeitä ja liikkeiden osia täytyy jaksaa hiota uudestaa ja uudestaan, ja uudestaan. Ei saa hermostua hevoselle jos jokin asia menee pieleen vaan aina yrittää katsoa itseään peiliin ja löytää syy siihen miksi jokin ei toimi ja yrittää korjata se oikealla tavalla. Kouluratsastus on myös sellainen laji missä ratsukko yleensä kehittyy todella hitaasti. Sanotaanko esim nuoren hevosen koulutus GP-tasolle. Se vie MONTA vuotta, ja niihin vuosiin mahtuu varmasti paljon ylä- ja alamäkiä. Näitten läpi täytyy aina päästä, ja ratsastajan täytyy olla kärsivällinen ja antaa hevosella aikaa kehittyä. Omasta kokemuksesta voin sanoa että olin nuorempana aika kärsimätön ja helposti meni siihen että jos joku asia ei toiminu niin turhauduin ja siitä sai sitten hevonen kärsiä. Syy oli yksinkertaisesti se että en osannut ajatella asiaa sen pidemmälle, analysoida MIKSI hevonen tekee väärin ja MITEN voin sen korjata. Nykyään olen sillä kannalla että 99,9% virheistä johtuu siitä ratsastajasta. Hevonen yleensä tekee niinkuin siltä pyydetään, ja joskus se ei ymmärrä ja silloin on ratsastajan asia kertoa hevoselle mitä se haluaa.

2. Tunne / "Fiilis"

Tämä onkin ehkä se kriteeri joka erottaa huippuratsastajat "tavisratsastajista". Mutta kyllä tämänkin voi tietenkin oppia. Tarkoitan nyt tällä sitä että osaa tehdä niitä pieniä säätöjä jokaisella askeleella kun ratsastaa, ehtii tehdä sen puolipidätteen ennenkuin hevonen leviää pitkäksi, tai pyytää eteen pohkeesta ennenkuin hevonen hiipuu, sellaista pientä säätöä mikä ei näy ulospäin mutta minkä ratsastaja tuntee siellä selässä ja korjailee koko ajan pieniä asioita tavallaan huomaamatta sitä itse. Se että osaa saada sen oikean "fiiliksen" siellä selässä ja ratsastaa sen mukaan. Tätä ei voi oikeastaan tehdä kun vasta silloin kun hevonen on täysin läpiratsastettu ja on ratsastajan ohjien ja pohkeitten välissä tavallaan.  Tämä onkin vaikein juttu selittää sanoin,mutta se on vaan sellainen tunne mikä on kun ratsastaa minkä varassa sä teet muutoksia tavallaan. Päästäkseen tähän täytyy tuntea se hevonen niin hyvin että osaa reagoida ennen hevosta, aina olemaan askel hevosen edellä.

3. Kehon hallinta

Hyvän (koulu)ratsastajan on pystyttävä hallitsemaan vartalonsa ja myös eri lihasryhmät mahdollisimman hyvin jotta pystyy istumaan selässä mahdollisimman vaivattomasti ja eleettömästi ja myös antamalla hevoselle signaaleja mahdollisimman näkymättömästi. Esimerksiksi jännittämällä vatsalihaksia pitäisi pystyä kokoamaan hevosta, ja sehän ei ulospäin näy. Hyvä ryhti on myös erittäin tärkeä sillä sen kautta hallitsee juuri vatsalihakset ja myös selkälihakset. Hyvä ryhti on myös esteettisen näköistä, ja kouluratsastushan on esteettinen laji. Jalkalihakset on ainakin minulla ne vahvimmat ja tullut ihan ratsastuksen kautta. Siis reisilihakset ehkä lähinnä. Niillä pitäisi pystyä kontrolloimaan hevosta aika paljon,esim pitämällä se suorassa tai pyytämään sitä sivulle. Minä aloitinkin käymään ahkerasti salilla joskus vuonna 2006, ja kun katsoin videoita istunnastani ennen sitä ja sen jälkeen niin ero on HUOMATTAVA. Istuntani on parantunut huimaasti ja hevosetkin liikkuvat paljon paremmin kun osaan paremmin hallita kroppaani ja myös eri lihaksia erikseen.  Joten voin kyllä lämpimästi suositella kaikkia jotka haluavat parantaa omaa ratsastustaan ja istuntaa lähtemään salille treenaamaan! Mua se on auttanut todella paljon, ja tottakai se tuo enemmän esteettisyyttä kun ratsastaja on "atleettisen" näköinen ;)


4. "Perfektionismi"

Asioitten täytyy mennä JUST täsmälleen oikeen eikä sinnepäin. Monet sanovat että kouluratsastajat ovat yleensä todella pedantteja ja perfektionistejä (?meniköhän tuo sana oikeen :P) ja siihen on ehkä syykin. Kouluratsastus on kyllä sellaista pilkun viilausta että.. Kaiken täytyy toimia täydellisesti, se voi olla että hevosella on nenä 2cm liian alhaalla tai ylhäällä ja se täytyy tietenkin korjata, tai tahti on millin verran liian nopea tai hidas. Tämä on ehkä pientä liioittelua mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Tämähän kuuluu yhteen sen kärsivällisyyden kanssa, että oikeasti jaksaa treenata näitä asioita tuhansia kertoja läpi jotta saa sen täydellisen liikeen suoritettua. Ja harvoinhan sen sinne täydellisyyteen asti saa, maailman huiput saa niitä kymppejä liikkeistä mutta kansallisella tasolla niitä numeroita ei ikinä anneta. Saa olla todella iloinen jos joskus saa 9 jostain liikkeestä ja 8 onkin myös ihan huippu. Joten työ kohti täydellisyyttä on lähes mahdoton ja siksi kouluratsastuksessa ei ikinä voi oppia tarpeeksi tai olla tarpeeksi hyvä. Joten täytyy myös muistaa olla nöyrä, jos luulet että osaat jo kaiken niin sinusta ei ikinä voi tulla hyvää kouluratsastajaa :)

Toivottavasti piditte tästä postauksesta, jatkan "mitä tekee hyvän kouluhevosen" joku toinen päivä :)

Itse voin sanoa että minun idolini on todella pitkään ollut Anky Van Grunsven, mutta ihailen myös Edward Galia, he molemmat ovat niin tarkkoja treeneissään, joka ikinen pieni asia huomioidaan ja ne osaa myös jumpata hevosia todella hyvin jotta niistä tulee niin notkeita ja atleettisiä. Ja mitä tärkeintä, he saavat hevoset todella haluamaan tehdä parastaan ja enemmän.