Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

lördag 14 december 2013

Zebben ja mun tarina



Sain toivomuksen lukijalta että kirjoittaisin siitä miten olen Hiltonin kouluttanut sille tasolle missä se nyt on. Siitä sainkin sitten idean kertoa meidän yhteisestä matkasta molempien hevosten kanssa. Kuitenkin se mitä olen voinut Hiltonille opettaa ovat asioita mitä olen Zebben kanssa oppinut joten tässä tulee erittäin pitkä postaus mun ja Zebben yhteisestä matkasta so far (Hiltonista tulee myös myöhemmin). Toivottavasti jaksatte lukea ;)


Alkukeväällä 2008 ruvettiin miettimään että hankittais mun opetusmestarin rinnalle nuoren lupaavan hevosen jolla sitten voisin päästä ihan huipulle asti. Minulla ei ollut mitää kokemusta nuorista hevosista saatika oreista, mutta hyvä GP hevonen maksaa jo niin huisin paljon että ei siihen ollut mahdollisuutta, joten ajateltiin että mieluummin sitten panostaa rahat erittäin hyvään nuoreen hevoseen. Lähdettiin sitten isäni kanssa kiertämään Eurooppaa, oltiin 10 päivää kiertämässä pääasiassa Hollanti ja Saksa mutta parit hevoset käytiin myös katsomassa Tanskassa ja Ruotsissa. yli 70 hevosta näin sen reissun aikana joten voin luvata että oli aika ikimuistoinen reissu ja erittäin opettavainen kun sain niin monta erilaista hevosta kokeilla.

Zerleone & Stephanie Dorr, kuva Stal Korenbloem
Olin itseasiassa nähnyt Zebbestä ilmoituksen ja kuvia ennenkuin lähdettiin Hollantiin mutta se oli jo silloin saavuttanut 3 vuotiaana VSN Trophy finaalissa kolmannen sijan joten olin varma että ei meillä olisi mahdollisuuksia niin hienoa hevosta ostaa. Ensimmäinen paikka missä käytiin katsomassa hevosia olikin sitten Stal Korenbloem ja kappas vaan toisena hevosena maneesiin astuikin sitten upea tummanharmaa ori Zerleone < 3 se oli niin rakkautta ensi silmäyksellä eikä mikään hevonen Zebben jälkeen saanut mua unohtamaan sitä, vaikka sen jälkeen nähtiin sitten tosiaan vielä noin 70 hevosta, mm Ulf Möllerin tallista. Eka koeratsastus oli kans ihan maaginen, mulla oli varmaan iho kananlihalla koko sen ajan kun laukkasin sillä :D

Tämän pitkän reissun jälkeen Zebbe jäi vielä Hollantiin koulutukseen syksyyn asti, ja 08.08.2008 se sitten saapui Suomeen! Se oli aivan järkyttävän söpö pienenä, todella kapea ja pitkäjalkainen ja todella lempeä luonne. Sen kanssa ratsastaminen oli ihan erilaista kuin mihin olin tottunut kun toinen hevoseni oli Intterin tasoinen opetusmestari, mutta ihanan kiltti se oli eikä ikinä ollut tilannetta että olisin sen selästä tippunut :P
Zebbe Hollannissa, heinäkuu 2008

Zebbe ja minä Hollannissa, heinäkuu 2008

Zebbe just saapunut Suomeen, elokuu 2008

Cia ja Zebbe, Zebben ekoja päiviä Suomessa elokuu 2008, katsokaa kuinka kapea se on edestä :D

Ratsastusta Sulvan kentällä Elo/syyskuu 2008


Talven aikana tutustuttiin toisiimme ja mun piti toki opetella miten ratsastaa nuorta oria, mutta ihmeen hyvin se meni. Zebbe oli saanut niin hyvän peruskoulutuksen kuitenkin Hollannissa. Asustimme silloin Sulvalla yksityistallilla ja maneesille piti aina kävellä kylän läpi ja yhden isomman tien yli. Huh, siinä oli kyllä aika monta vaarallisia tilanteita ja kerran Zebbe pääsi jopa irti ja lähti täysillä isolle pellolle, missä onneksi oli noin metrin verran lunta joten sille ei sitten sattunut mitään kummempia. Sen enempää traumoja ei oikeastaan sattunut sen kanssa.

Talven 08-09 valmisteltiin sitä oripäiville missä se oli tarkoitus näyttää. Sillä hypättiin myös toki koska siellä on myös se estekoe. Zebbe ei oikeen ollut hirveän innoissaan hyppäämisestä, vaan kielsi aika paljon mutta ne kerrat kun hyppäsi niin hyppäsi hienosti. Viikko ennen oripäiviä Zebbe olikin onnistunut tarhassaan jotain riehua ja se liikkui epäpuhtaasti edestä. Käytiin klinikalla eikä kyse ollut mistään muusta kuin pienestä nyrjähdyksestä mutta tietenkin oripäivät piti jättää väliin. Harmittaa vieläkin että ei päästy sitä ikinä siellä näyttämään.. noh nythän sillä ei ole merkitystä koska se on ruuna mutta silti.

Keväällä 2009 kun Zebbe siis oli 5-vuotias aloitimme yhteisen kilpauramme. Ihan ekat kisat mitkä käytiin olivat harjoituskisat Lehtimäellä, luokka taisi olla helppo C-tasoinen ja voitimme luokan (prosentteja en muista).
Ekat kisamme Maaliskuussa 2009 < 3

Ekoista kisoista Lehtimäellä!
Tämän jälkeen lähdimme sitten toukokuussa 2009 suoraan kansallisiin Rautalammille missä osallistuttiin nuorten hevosten luokkiin ja Zebbe sijoittui molempina päivinä! Jännittynyt se kyllä oli mutta todella kiltti, ei ikinä keksinyt mitään tuhmuuksia ( paitsi taluttaessa kun se nousi koko ajan pystyyn, muistan että Cia ei oikeen tästä tykännyt ;P )

Rautalampi 2009

Rautalampi 2009

Cia ja Zebbe Rautalampi 2009

Palkintojenjakoa Rautalampi 2009

Käytiin sitten myös nuorten hevosten MM-katsastukset, ja vaikka Zebbe rupesi tässä vaiheessa olemaan pikkasen hankala radalla (huusi ja jännittyi) olimme kuitenkin ensimmäinen vararatsukko MM:eihin, kisaamaan ei kuitenkaan päästy, mikä näin jälkeenpäin oli ihan hyvä koska me ei todellakaan oltu siihen valmiita ;)


Keväällä 2009 päätin että halusin ottaa opinnoista välivuoden ja muuttaa Saksaan Zebben kanssa jotta saisimme enemmän apua, mitä me todellakin kaivattiin. Siinä loppukesästä sitten pakkasin tavarani, kissani Cleon ja Zebben ja suunnattiin laivalla Saksaan. Näin pääsin Holga Finkenin luokse sitten valmentautumaan ja se oli ehdottomasti parasta mitä minulle ja Zebbelle olisi voinut silloin tapahtua! Koko mentaliteettini ja perusajatukseni ratsastuksesta muuttui sen ajan kun olin Saksassa. Saksassahan muutenkin ollaan valovuosia Suomea edellä joten sen kaiken mitä siellä opin on oikeasti niin kullanarvoista että ei sitä voi sanoin kuvailla tai rahassa mitata! Minä itse kehityin ihan valtavasti ratsastajana ja sain täysin uuden pohjan mille päälle sitten rakentaa.




Ja tottakai Zebbekin sai älyttömän hyvin apua siellä. Meillä oli valmentaja katsomassa ja auttamassa meitä joka päivä kun ratsastin, ja silloin kun en ratsastanut seurasin ammattilaisten työtä kun he kouluttivat hevosiaan. Ennen joulua 2009 päätin kuitenkin palata Suomeen koska opinnot odottivat, mutta Zebben halusin vielä jättää sinne koulutukseen koska tiesin että itse en olisi voinut viedä sitä yhtä hyvin eteen. Tämä oli se aika kun sille piti opettaa laukanvaihdot ja mulla ei silloin ollut hajuakaan miten ne tehdään joten oli parempi jättää Zebbe ammatilaisten käsiin ja itse lähdin kotiin ja sain keskittyä opintoihin. Kävin kuitenkin todella usein Saksassa ratsastamassa ja Zebbe vietti sillä noin 4 kk:ta talven yli silloin.
Heinäkuu 2010,kotona sujui kyllä hyvin ;)

Vuosi 2010 oli aika surkea kisoja ajatellen, Zebbestä oli tullut aika hankalan orimainen ja niskaongelmat rupesivat olemaan aika iso ongelma.. En siis saanut sitä läpiratsastettua ja kisoissa sen orimaisuus ja vaikeus keskittyä vaan paheni ja paheni...

Onni kääntyi vähän kohti syksyä ja saatiin tehtyä parit hyvätkin kisat, esim Siilinjärvellä tuli yli 70% tulos ja sijoitus! Nuorten hevosten aluemestaruuksista pronssia. Muistan kuitenkin että meillä oli paljon ongelmia sen niskan kanssa ja sen kanssa että se kantaisi rehellisesti selän yli eikä vaan juoksisi.

Talven yli 2010-2011 Zebbe vietti taas Saksassa ja minä kävin siellä myös ratsastamassa pidempiä jaksoja joten saatiin taas todella hyvin apua! Zebbe kehittyi tämän talven aikana nuoresta hevosesta aikuiseksi hevoseksi, niinkuin yleensä hevoset tekevät kun he kääntyvät 7-vuotiaiksi :)
Zebbe ja Holga Finken

Minä ja Zebbe, kuva Flora Keller

Huomaa että oma istunta oli kurissa kun joka päivä oli valmentaja auttamassa.. 



7-vuotiskausi alkoi taas tosi hyvin, ekassa kisassa keväällä voitimme 71%:n tuloksella Helppo A-ohjelman. 7-vuotiscupin osakilpailuissa tuli 66%:n tuloksia ja oltiin loppukaudesta sitten 7-vuotiscupin finaalissa neljänsiä. Zebben 7-vuotiskausi meni sekä hyvin että huonosti. Sen niska paheni tietenkin koko ajan ja varsinkin kisoissa kun piti olla oikeen oriina se meni ihan lukkoon niskasta eikä mulla ollut oikeen mitään sanomista silloin.. Seuraavan talven 11-12 päätin jäädä Suomeen ja treenata itse Zebben kanssa.

Olin onnistunut saamaan Arjen Teeuwisseniin yhteyttä ja hän kävi talven yli treenaamassa Vaasassa noin kerran kuukaudessa, häneltä sain aivan älyttömän paljon uusia vinkkejä ratsastukseen mitä vieläkin "sovellan" päivittäin. Arjenhan oli todella kauan Anky Van Grunsvenin valmennettava ja hänhän on tunnettu siitä "rullauksesta". Kuitenkaan Arjen ei todellakaan sitä meille opettanut vaan enemmän sitä filosofiaa mikä on mun mielestä hollantilaisten kanssa niin parasta, se että hevonen on eliitti-atleetti ja sitä pitää jumpata ja treenata eri asennoissa jotta se vahvistuisi ja tulisi mahdollisimman notkeaksi. Kouluhevosta ei voi vaan ratsastaa kisamuodossa ja vaan harjoitella niitä liikkeitä just miten ne tehdään radalla, vaan kotona on tarkoitus notkistaa hevosta, ratsastamalla sitä mahdollisimman eri asennoissa, eri tempoissa, vaihdella taivutuksien astetta,askelpituutta, jne jne. Tärkeintä oli se että ratsastaja aina määrää just tasan tarkkaan missä asennossa hevonen kulkee ja missä tahdissa. Tämä tarkoittaa sitä että ratsastajan on oltava 110% skarppina joka ikisellä askeleella kun ratsastaa eikä vaan jäädä "matkustamaan", edes hetkeksi. Itse tykkään paljon enemmän tästä tavasta treenata kuin esim siitä mitä tehtiin Saksassa, siellä se oli just enemmän niitä liikkeiden hiomista miten ne tehdään radalla ja hevosta ratsastettiin aina kisamuodossa. Se ehkä sopii toisille mutta uskon että jos hevosta ratsastaa vaan näin se ei ikinä voi tulla niin notkeaksi ja "liikkuvaksi" kuin jos sitä jumppaa ja venyttää, ja vähän menee niitten rajojen yli kokeilemaan.

Kuitenkin tässä pitää toki löytää se oma tapa mikä sopii sille omalle hevoselleen parhaiten. Aina pitää muuttaa se oma tekeminen hevosen mukaan. Zebbelle esim sopii tämä hollantilainen tyyli eikä siitä tulis mitään jos sitä ratsastais vaan kisamuodossa, se tarvitsee PALJON jumppaa eikä tarvitse pelätä sitä jos hevonen menee luotiviivan takana kotitreeneissä kun sitä ratsastaa syvempään muotoon, tästähän se vaan notkistuu jos sen osaa tehdä oikeen. En nyt puhu rollkurista vaan siitä jumppaamisesta ja hevosen notkistamisesta mitä mä tällä hetkellä esim teen Zebben kanssa. Hilton onkin sitten päinvastoin, sen kanssa pitää ratsastaa enemmän korkeammassa muodossa koska se haluaa mielellään mennä vähän liian alas ja syvälle muodossa. Aina tehdään periaatteessa päinvastoin kuin mitä hevonen haluaa.

No jos jatketaan takaisin aiheeseen :) kun Zebbe kääntyi 8-vuotta aloitimme heti alkukeväästä debytoimalla PSG-tasolla. Tällä kaudella tulokset pysyivät alle 60% PSG-tasolla mutta mun mielestä oli todella hienoa että pääsin näin aikaisin jo Zebben kanssa näihin luokkiin. Ongelmana oli sen erittäin erittäin hankala niska, se oli myös kasvanut niin paksuksi että sitä oli melkeen mahdoton saada pyöreäksi :D
kaula..

Tällä kaudella Zebbe oli orimaisempi kuin ikinä ennen ja minulla tuli monta kertaa oikeen toivoton olo enkä tiennyt mitä hittoa tekisin että saisin sen kuuntelemaan. Tottakai Zebbe oli tullut jo niin voimakkaaksi että se pääsi todella vahvaksi ja mitä enemmän se pääsi tätä tekemään sen enemmän se huomasi kuinka helposti voidaan livistää työstä ;) Rupesin jo alkukeväällä tuumaamaan josko se pitäisi ruunata kuitenkin. Pelkäsin kuitenkin paljon että sen "luonne" katoaisi ja siitä tulisi todella tylsä jotenkin. Se oli kuitenkin kotona aina kuin lehmä ja niin älyttömän kiltti ja fiksu hevonen joten sen takia en ollut aikaisemmin tätä asiaa ollenkaan edes pohtinut.

Mutta kesää kohti siitä tuli vaan pahempi ja pahempi ja siitä tuli kotonakin todella hankala ja se vaan huusi muille hevosille ja nousi pystyyn usein kun sillä ratsastin.

Kun sitten loppukesästä käytiin taas Holgan luona Saksassa valmentautumassa, Zebbe oli siellä niin mahdoton ratsastaa että ne sanoivat minulle sielläkin että se on pakko ruunata koska sitä ei vaan voi ratsastaa kun se ei keskity ollenkaan. Joten alkutalvesta se sitten ruunattiin, muistaakseni oli loka-marraskuussa 2012 ja se oli vaikein mutta paras päätös minkä olen meidän kannalta tehnyt. Mua itketti ihan hirveesti kun se vietiin leikkaukseen koska tuntui jotenkin että iso osa Zebbestä kuolisi. Se oli aina "tunnettu" siitä että oli ori ja se oli niin iso osa sen luonnetta. Pelkäsin kauan että mitä jos tein väärän päätöksen ja sen näyttävyys ja kaikki tämä katoaisi...

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen siitä oli jo kääntynyt ruuna, se ei enää huutanut hevosille ja kaikki orimaisuus  oli vaan yhtäkkiä kadonnut. Kuntoutus kesti tietenkin kauan mutta huomasin heti kun pääsin sillä taas ratsastamaan että sen niska oli IHAN eri, se ei enää läheskään samalla tavalla paininut vastaan vaan kuunteli mua ja oli paljon pehmeämpi.

Kuitenkin tämä niska on vieläkin jäänyt meidän ongelmaksi, mutta viime talven aikana sain sitä aina välillä hyvin läpi ja kisakausikin sujui tänä vuonna paljon paremmin kun oli Zebben eka kisakausi ruunana. Se että me molemmat debytoitiin Intermediaire 1 tasolla Zebben ollessa 9-vuotias ja minäkään en ole ennen tällä tasolla kisannut on ollut minulle todella iso voitto! Se että vaikka meillä onkin vain 4 Inter-starttia takana mutta jo yksi sijoitus ja se että Helsingissä saatiin meidän ekasta küristä 65% tuloksen on ollut toki todella mahtavaa :)

Meillä on ollut niin paljon vaikeuksia sen takia että se oli ori liian pitkään mutta nyt pikkuhiljaa luulen että onni on kääntymässä ja tiedän että Zebbessä on niin valtavasti potentiaalia kunhan minä vaan saan sen sieltä ulos että kyllä tästä vielä tulee hyvä! On ollut niin mahtavaa tehdä tämä matka yhdessä Zebben kanssa, mä olen Zebben kanssa saanut kokea niin paljon hienoja asioita ja olen oppinut enemmän kuin minkään muun hevosen kanssa, juuri sen takia koska se on niin vaikea hevonen. Nyt tuntuu että olen vihdoin ymmärtänyt sen Zebben ongelman ja pystyn silloin sitä työstämään.

Zebbellä ei ole luonnostaan sitä notkeutta ja letkeyttä joten sen takia se kaipaa aivan valtavan paljon jumppaa. Sillä on paljon mekaniikkaa sen liikeessä mutta jos ei sitä saa notkeaksi se menee liian kiireäksi ja tulee silloin vahvaksi koska kaikki se liike tulee käteen eikä se jaksa kantaa sitä itse,olemalla rento.


Meillä on ollut todella paljon epäonnistumisia Zebben kanssa ja on ollut todella turhauttavaa välillä (tai aika usein..), mutta näistä epäonnistumisista minä olen oppinut niin valtavan paljon ja olen aina yrittänyt jälkeenpäin analysoida asioita ja oppia näistä jotain. Jos ei ole epäonnistumisia niin ei voi myöskään oppia mitään, jos aina menis hyvin niin ei tarvis ikinä ajatella että miten vois tehdä paremmin. Joten sen sijaan että turhautuu epäonnistumisista ja "luovuttaa" täytyy ajatella niitä asiana josta oppii jotain ja voi kehittää itseään ja hevostaan ja tietää mitä seuraavalla kerralla voi sitten tehdä toisin.

Tottakai meidän kehittyminen olisi mennyt paljon nopeammin eteen ja oltais päästy pidemmälle jos esim asuisin etelä-suomessa ja saisin valmentajalta apua pari kertaa viikossa, nyt joudun kamppailemaan täysin itsekseni, mitä nyt Marko käy talvisin ehkä kerran kuukaudessa täällä ja kesän aikana ehkä pari kertaa valmentamassa.. joten kyllähän se tekee kaikesta paljon haastavampaa :)

Mä olen pohtinut pääni puhki että miten saisin tämän hevosen kulkemaan mutta nyt tuntuukin että olen pikkuhiljaa  löytämässä sen oikean tien ja sitä en olisi löytänyt ellei meillä olisi ollut näitä vastoinkäymisiä näin paljon. Mutta nyt tiedän sen ja Zebbe on vielä niin nuori että meillä on koko elämä edessä ja nyt työskennellään motivaatio huipussa ja toivotaan että päästään tästä vielä eteenpäin ja nauttimaan monesta yhteisestä vuodesta vielä :)

Elämäni hevonen < 3

31 kommentarer

  1. Zebbe on niin kaunis hevonen <3 voi että miten ihana!

    SvaraRadera
  2. Aivan älyttömän mielenkiintoinen postaus!! :)

    SvaraRadera
  3. Aivan ihana postaus! Todella antoisaa on ollut myös seurata teidän matkaanne, onnistumisine ja epäonnistumisineen myös täältä ruudun takaa ja nähdä kuinka kehitytte yhdessä. Hienoa, että tuon tason ratsastaja jaksaa kirjoittaa blogia lähes päivittäin. Ehdottomasti suosikkiblogini. Paljon onnea ja menestystä myös tulevaisuuteen!

    SvaraRadera
  4. Erittäin mielenkiintoinen postaus! :)

    SvaraRadera
  5. Mielenkiintoinen ja kiva postaus :)

    SvaraRadera
  6. Tosi ihana postaus, ootte super pari♥!

    SvaraRadera
  7. Todella mielenkiintoinen postaus, muta onko zebbe ollut hieman ruskeahko ja nyt valkeahko? Näyttää siltä noissa kuvissa

    SvaraRadera
    Svar
    1. juu Zebbe oli tosi tumma nuorena, kimothan syntyy yleensä melkeen mustana ja vaalenee sitten kun vanhenevat :) Zebbe oli melkeen ruskea tosiana tuossa 4-5 vuotiaana :)

      Radera
  8. Kiitos kun jaat hevoselämääsi kanssamme! Tästä postauksesta huomaa että olet huippu-urheilija joka oikeasti miettii hevosten parasta. Se joka pelkää epäonnistua ja vastenkäymisiä ei kyllä ikinä osaa nauttia kunnolla sitten menestyksestäkään! Ja onneksi näet sen että virheistä voi oppia paljon! Tsemppiä teille!!

    SvaraRadera
  9. VAU! Mä niin ihailen noita sun taitojas, arvaa kuka ei pääse edes kunnon tunneille kun ei oo lähellä hyviä talleja ;) Ootte kauniita molemmat (vai pitäiskö Zebbeä sanoa komeaksi?) toivottavasti taipaleenne yhdessä jatkuu pitkään!

    SvaraRadera
  10. Voisitko tehdä saman Hiltonista ?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Juu se on tarkoitus :) parin päivän sisällä!

      Radera
  11. Voisitko kertoa tästä Zebbeä edeltävästä opetusmestarista jonka mainitset postauksen alussa? :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Se oli sellainen hollantilainen ruuna jonka kävin hollannissa ostamassa, kisattiin PSG luokkiin asti sen kanssa.

      Radera
  12. Ruunattiinko zebbe vasta 8-vuotiaana?!

    SvaraRadera
    Svar
    1. kyllä, eli vasta vuosi sitten!

      Radera
  13. Kiitos tästä, oli super postaus!

    SvaraRadera
  14. Aivan ihanasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus!

    SvaraRadera
  15. Voisitko kertoa hiltonista ja siitä ensimmäisestä opetusmestarista mikä sulla oli

    SvaraRadera
    Svar
    1. Hiltonista tulee samanlainen postaus :)

      Radera
  16. Tosi ihana postaus ja olette kyllä Zebben kanssa upeita! :-) Blogisi ollut jo pitkään lemppariblogini, kirjoitat niin selkeästi ja blogiasi seuraamalla oppii treenamisesta ja huomaa kuinka vaativa laji tämä on.

    SvaraRadera
  17. Kiva postaus, vaikka oon pitkään seurannut sun blogia, niin tässä tuli jotain uuttakin!

    SvaraRadera
  18. Så bra skrivet. Mycket inspirerande att följa med din blogg. o vilka vackra bilder.Den av Cleo o dej var ju bara för gullig :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Tack så mycke :) Jo Cleo ha varit med mig vart jag än åkt o flyttat ;)

      Radera
  19. Ethän sä oo sitä ees ite kouluttanu, vaan joku muu on tehny sen sun puolesta.

    SvaraRadera
    Svar
    1. :D niin siis jos valmentajani on ratsastanut hevostani noin 10% ja auttanut minua ja minä loput 90%, niin joo ehdottomasti joku muu on tehnyt koulutuksen mun puolesta ;)

      Radera
  20. Aivan ihana postaus, tuli kyyneleet silmiin täällä ruudun toisella puolella. Paljon onnea teille eteenpäin,olette upea ratsukko yhdessä ja olet kyllä tehnyt valtavan paljon töitä menestyksen eteen.
    Olen löytänyt blogisi tänä syksynä ja alkuun katsoin, että elämänne on pelkkää ruusuilla tanssimista ja melkein tyhmyyksissäni väheksyin osaasi ja ajattelin kaiken pudonneen valmiina syliisi, mutta kyllä tässä on jo aikaisemminkin selvinnyt, että teet valtavasti työtä hevostesi hyvinvoinnin ja kehittymisen eteen ja ansaitset kyllä ne onnistumisetkin ! Tsemppiä jatkoon :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Hei! Voi kun oli kiva lukea kommenttisi, kiitos oikeen paljon tästä :)

      Radera
  21. Vaikuttava ja hienosti kirjoittettu tarina, kiitos Sophia!

    SvaraRadera
  22. Älyttömän hienot hevoset sulla! Zebbe on muuten ollut joskus aika jännän värinen :)

    SvaraRadera