Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

onsdag 3 juli 2013

Pieni ajatus..

Kävin tuossa äsken aamulenkillä ja jäin vähän ajattelemaan edellisen postauksen joidenkin kommentteja. Mun mielestä oli tosi sääli lukea joitakin kommentteja ja tuosta tuli vaan mieleen että on oikeasti syy siihen miksi jotkut ihmiset menestyy ja jotkut ihmiset ei. Kaikki ne jotka elää "unelmaansa" tai ovat onnellisia niin ovat kyllä myös tehneet ison työn sen eteen. MIKÄÄN tässä elämässä ei ole ilmaista!!!
Minä uskon kovasti siihen että jos oikeasti elämässä haluaa jotain niin sen voi myös saavuttaa jos vaan jaksaa tehdä kovasti työtä sen eteen eikä ikinä luovuta vaikka kuinka rankalta tuntuisikin. Ne jotka sanoo että "ei ole mahdollista" " ei se ole niin helppoa" " toisilla on niin paljon helpompaa ja parempaa jne jne" on juuri ne ihmiset jotka luovuttaa tai ei jaksa edes yrittää, ja sitten ne ovat katkeria ja kateellisia kun muut pärjäävät. Jos et ole tyytyväinen elämääsi niin tee asialle jotain äläkä haaskaa energiaa ja aikaa olemalla kateellinen tai katkera muille jos niillä menee hyvin! Se ei ole sinulta pois! Eikä se auta yhtään mitään,itsellehän siinä vaan tulee paha mieli.
Vaikka lähtökohdat olisi mitkä niin kyllä joka ikinen ihminen kuitenkin loppupeleissä luo sen oman elämänsä, elämä on valintoja ja nykypäivänä kaikilla on mahdollisuus tehdä mitä haluaa jos vaan viitsii tehdä töitä sen eteen. Ne ihmiset jotka sanoo että se on mahdotonta on ne ihmiset jotka eivät oikeasti viitsi yrittää loppuun asti.

Tän postauksen tarkoitus on vaan vähän herättää eräitä ihmisiä vähän muuttamaan ajattelemista ja ehkä sitä omaa tekemistä. Niinkuin joku jo sanoikin niin elämä on liian lyhyttä ollakseen katkera ja kateellinen, pistäkää se energia siihen omaan tekemiseen ja tehkää unelmistanne totta, tai yrittäkää edes ;) ei se aina ole tärkeintä että saavuttaa jotain vaan tärkeintä on se että yrittää!

14 kommentarer

  1. Hyvä Sophia, se on juuri niin; vain työtä tekemällä voi menestyä ratsastuksessa ja elämässä muutenkin!
    Ei se ole keneltäkään pois, jos jollakulla on hiukan enemmän varaa panostaa varusteisiin, ei siinä ole mitään pahaa. Minusta on kiva, että pidät tavaroistasi hyvää huolta ja arvostat sitä kautta, mitä sinulla on ja vielä kerrot kokemuksia ja suosittelet hyväksi todettuja varusteita ja myytkin niitä välillä. Hyvin pidettyjä tavaroita on ilo ostaa!

    Ihmisillä on omia käsityksiä asioista. Joskun ne on tosi ahtaasta näkökulmasta = (
    Itse olen ollut hevoseton vuosia, koska aikani meni oman pojan kanssa ja sairaa äitini hoitamisessa. Nyt, kun poikani on jo iso ja äiti valitettavasti kuollut, on minun aika nauttia elämästä ja vihdoin hevosista ja toteuttaa omia unelmia.
    Olen joutunut luopumaan paljosta ja toisaalta saanut elämältä paljon. Ainakin ymmärryksen. Toivon sitä kaikille, ymmärrystä asioihin ja erilaisiin elämäntilanteisiin, ottakaa tilanteissa mahdollisuus kasvaa ihmisinä, siitä on hyötyä hevostenkin kanssa toimiessa!!

    SvaraRadera
  2. Vähän niinku aino kopra <3

    SvaraRadera
  3. Naulan kantaan!
    Itse olen todella vähävaraisesta perheestä, eikä vanhemmillani ollut juurikaan varaa maksaa minulle esim. ratsastustunteja. Tallilla olen kuitenkin käynyt pienestä asti päivittäin ja työtä tekemällä saanut mahdollisuuden ratsastaa ja asteittain päässyt mukaan esim. kilpahevosten hoitajaksi, mukaan kisareisssuille jne.
    Peruskoulun jälkeen hain lukioon ja sieltä ammattikorkeakouluun. Valmistuttuani sain hyvän ammatin, jossa on kohtuullinen palkka. Suomessa on se hieno puoli, että koulutus on kaikille ilmaista!

    Nyt 30-vuotta myöhemmin minulla on vaativan tason kelpo koulukilpahevonen ja riittävästi toimeentuloa sen ylläpitoon ja kilpailemiseen. Tämä ei ehkä jonkun mielestä ole paljon, mutta lähtökohdistani on ollut pitkä matka tähän ja tähän olen kovalla työllä tähdännyt.

    Kiitokset sulle Sofia hyvästä blogista ja ajatuksista!

    SvaraRadera
  4. Onhan tässä valinnoistakin kyse, kaikkea ei voi saada. Monilla ammattirtsastajilla taas ei ole perhettä, mutta tuskin syyttävät siitä ketään.

    Oikeasti mua kiinnostaisi taas kuulla kuntosi treenaamisesta, kun olen itse juuri enemmän lenkkeillyt ja käynyt salilla:-) Mitä ehdit nyt kisakauden aikana tehdä sen eteen?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Niin ei todellakaan voi saada, se on täysin totta :) Mä itse asiassa tänään kävin ensimmäistä kertaa lenkillä melkeen kahden viikon tauon jälkeen, en vaan ole ehtinyt kun viime viikolla oli iso tentti mihin piti lukea ja sen päälle vielä työt hepat ja kisat, mutta nyt yritän taas käydä aamulenkeillä ja huomenna pitäisi sitten käydä salilla, mutta kyllähän se vähän vähemmälle jää varsinkin kun on vloput poissa kisoissa! Yritän kuitenkin aina mahdollisuuksien mukaan treenata, ja silloin kun en treenaa niin yritän syödä vähän vähemmän :P

      Radera
  5. Just näin. Minulla itsellä on tällä hetkellä vähän huonot olosuhteet hevosharrastukselle, olen vielä todella, todella nuori niin että kunnon töitä en pysty hankkimaan mutta kuitenkin niin "vanha" että kotoa en saa enää tukea eikä vanhemmilla toisaalta olisi varaakaan.

    En kuitenkaan aio jäädä itkemään sitä kuinka minulla ei ole niitä oikeita eväitä joiden avulla pärjätä vaan aion etsiä ja tehdä niitä töitä mitä saan vaikka katkeamispisteesen saakka jotta pääsen valmentautumaan säännöllisesti ja kilpailemaan edes sillä kärpäsenpaskatasolla millä nyt olen sillä hevosella jonka olen käytettäviini saanut vaikkei siitä liikkeidensä ja rakenteensa puolesta tuskin olekaan edes helppoon A:han ainakaan mitenkään erityisen hyvin prosentein. Ja kaikesta huolimatta mukavuudenhaluisena meinaan kyllä sijoittaa laadukkaisiin varusteisiinkin aina kun vain mahdollista.

    Ja jos kaikki tämä tarkoittaa että minun pitää kulkea sitten arkena risaisissa farkuissa ja käyttää kolmea samaa paitaa ympäri vuoden "koska ei ole varaa uusiin" ja lukea kokeisiin keskellä yötä koska en ole aiemmin töiden tai valmennuksen takia ehtinyt niin se on sitten niin. Siinä voi sitten katsoa joko sitä puolta jonka eteen olen tehnyt uhrauksia ja todeta että siinä se juoksee yksityistunneilla joka toinen viikko merkkikamat päällä tai sitten voi katsoa sitä puolta joka tekee ne uhraukset ja todeta että katos, tuon tyypin kengistä on irtoamassa pohjat jo kuudetta viikkoa ja housut on paikattu viidesti.

    Mutta näin minä luon pohjaa ja sitten isona kun on oikea työpaikka ja varaa kunnon hevoseen niin minun on aina helpompi lähteä hyvin hanskassa olevien perusasioiden kanssa nousemaan kuin jos olisin jäänyt nuorena ja oppimiskykyisenä nurkkaan itkemään. Ja vaikka silloin olisikin "helppoa" niin lasken kyllä tämänhetkisen tilanteen kokonaiskuvaan ja sanoisin, että töitä on tehty.

    Tämä ei nyt liity oikeastaan mitenkään mihinkään muuten kuin että I hear you. Vaikka miten pinta kiiltäisi niin ei sitä tiedä mitä sen alla on.

    SvaraRadera
  6. Täytyy olla melko idiootti suoraan sanottuna jos ei sitä ymmärrä että kaikki mitä olet saavuttanut on kovan työn tulos! Ja en hetkeäkään epäile etteikö sulla ajoittain olisi rankkaa, mutta toivottavasti ja varmasti se on sen arvoista. Kiitos kivasta blogista :)

    SvaraRadera
  7. On se vaan niin uskomatonta,kuinka toiset kehtaa olla kateellisia,kun joku menestyy jollakin saralla elämässään. ratsastuskin, ja varsinkin kouluratsastus on erittäin pitkäjänteistä hommaa ja onnistuminen voi olla hyvin pienistä asioista kiinni. siinä lajissa menestyminen vaatii erittäin paljon kovaa treeniä hevosen kanssa. luen kovasti blogiasi ja ihailen upeita hevosiasi!

    SvaraRadera
  8. Joo on rankkaa työtä ja päivittäistä treeniä mutta toki muutkin lukijat varmasti ymmärtävät että päämäärään pääsemistä auttaa huomattavasti kalliit hevoset joilla on edellytykset päästä sille tasolle mihin haluaa. Eikö näin ole? Sofian menestys ei todellakaan ole esim minulta pois, mutta faktahan on se että rahalla pärjää tässä lajissa. Taitavat hevoset voi ostaa ja valmennuksissa voi käydä mielin määrin
    päästäkseen taboitteeseen. Erikseen ovat sitten ne oikeasti lahjakkaat ihmiset jotka saavat aasinkin menemään piaffia ilman varusteita. Ja heitä löytyy ehkä yksi kymmenestä tuhannesta. Mutta onnea Sofialle kisoihin, ratsastus on hieno laji!

    SvaraRadera
  9. Huh, pistipä vihaksi osa noista kommenteista!!!

    Itse "köyhistä" oloista, jouduin lopettaa ratsastuksenkin kesken. Tällä hetkellä tienaan kuitenkin 70 000 vuodessa ja pystyn itse kustantaan hevosharrastukseni. katsotaan mihin rahkeet riittää. Tällä hetkellä vielä heA hevonen, seuraava sitten vaativan tason, kun opin ensin ratsastaan.

    se vaati kuitenkin opiskelua, hitosti työn tekemistä, ympäripyöreitä päiviä, niska limassa raatamista. TEILLÄ KAIKILLA VALITTAJILLAKIN on mahdollisuus ostaa kallis hevonen ja mennä valmennuksiin, teidän pitää valita elämä niin eikä mennä siwan kassalle ja tehdä lapsia 18 vuotiaana ja valittaa sitten netissä!!

    argh! olen puhunut! :)

    SvaraRadera
  10. Raha ei tuo ratsastustaitoa, eikä myöskään hevonen tai valmentajakaan suoraan. Ratsastamaan oppii ratsastamalla, jos oppii, ja siihen pitää suhtautua nöyrästi tai ei opi sitäkään vähää. Ja pitemmän päälle hevonen on yhtä hyvä kuin ratsastajansa, niin hyvässä kuin huonossa.

    SvaraRadera
  11. Uskon, että tätä blogia seuraa moni sellainenkin, jolla ei syystä tai toisesta ole tällä hetkellä mahdollisuutta ratsastamiseen/kilpailemiseen. Sohian tavoitteellinen eteneminen, asialle omistautuminen ja hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen toimivat hyvänä esimerkkinä. Samoin myös tämä, että blogissa voidaan keskustella ja ottaa kantaa hyvin avoimesti. Kenenkään onni tai menestyminen ei ole toiselta pois vaikka oma tilanne olisi mikä. Päinvastoin sehän tuo valoa ja toivoa.

    SvaraRadera
  12. Totta toki, mutta toivottavasti oikeasti ymmärrät miten poikkeukselliset mahdollisuudet sinulla on harrastaa ja muutenkin elää. Teet paljon kehityksen eteen, mutta teet sen aivan poikkeuksellisissa oloissa.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Hyvä että otat asian esille Sophia! Maailmassa on niin paljon kateellisia ihmisiä, liian paljon ihmisiä jotka haaskaavat aikansa olemmalla kateellisia toisilleen... sen sijaan että tekisivät jotain asialle! Maailma on täynnä mahdollisuuksia!! Me aloitimme vuonohevostammalla, tyttäreni kisasi pikkukisat 9-11vuotiaana. Sen jälkeen tuli pikkuinen ponitamma, estehirmu, ylläpidossa. Tyttö kasvoi pituutta ja uusi ylläpitoponi oli vähän isompi. Tämä ori oli todella rohkea ja helppo kaikenkaikkiaan mahtava pakkaus ja sillä tyttärelläni voitti mm nuorten aluemestaruuden kenttäkisoissa. Vaihto uuteen hevoseen oli väistämätöntä ja ylläpidossa hannoverilaistamma, mikä ei osaa hypätä, seurasi lajinvaihto ja kisaavat nyt koulua.Menee nyt HeB/HeA, mutta treenavat ahkerasti ja harjoitus tekee mestarin :). Ja tiedän että hän on tyytyväinen. Minä olen ainakin :) vaikka tässä on nyt mennyt 10v... Olemme varsoittaneet vuonistamaa, myyneet varsat, ja nyt omistamma kohta tämän hannoverilaistamman. Olisi tietysti kivaa jos minulla olisi varaa ostaa hänelle hyvä estehevonen, mutta pitkällä tähtäimellä ehkä sekin onnistuu ;) Vaikka meidän tie on ollut pitkä, se on kuitenkin ollut hyvin antoisa, ja minä en ole ollenkaan kateellinen ja kenellekään. Meidän elämästähän tässä on kyse! Haluaisin vielä sanoa että uskon että kateellisilla ihmisillä on varmaan huono itsetunto. Pitää uskoa itseensä ja välillä tehdä hyppyjä tuntemattomaan, eli uskaltaa tehdä uusia asioita, silloin myöskin onnistuu!

      Radera