Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

tisdag 2 juli 2013

Rankkaa elämää!

Voi elämä mä olen poikki! Hirveet univelat vielä viikonlopusta ja olen ollut sekä eilen että tänään koko päivät töissä. Onneks loppuviikko vapaata, huomenna saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, ihanaa :)

Mulla onkin tänä kesänä ihan järkyttävän paljon kisoja,tuntuu että olen joka ikinen viikonloppu poissa, mutta toisaalta se on todella kivaa ja kisaamallahan sitä vaan oppii kisaamaan! Vaikka kuinka hyvin sujuisi kotona niin se kisatilanne on niin täysin eri kuitenkin, ja olen mielestäni kehittynyt todella paljon tämän kesän aikana kun olen saanut enemmän ratoja alle, varsinkin nuo PSG-ohjelmat vaatii paljon kokemusta että oppii ne oikeen ratsastamaan kunnolla, siinä täytyy olla niin skarppina koko ajan ja hevonen täysin hallinnassa jokaisella askeleella.

Kaikista parasta tässä on se että nyt mielestäni saan  Zebben kulkemaan paremmin kisoissa kun mitä saan sen kulkemaan kotona! Sen kanssa on niin kiva nyt kisata ja on oikeen hauskaa mennä niitä ratoja sen kanssa kun se rupeaa nyt olemaan niin hyvin avuilla ja nuo asiat ovat sille helpot. Oikeen innolla odotan nyt tulevaisuutta, tuntuu että me ollaan nyt oikealla tiellä sen kanssa, vihdoin! Meillä oli niin toivoton tuo talvi että olin oikeasti lähellä luovuttamassa, koska mikään ei oikeen toiminut ja tuntui että me vaan "tapeltiin" joka kerta, ratsastus ei ollut kivaa ollenkaan vaan se oli ihan suoraan sanoen täyttä tuskaa. Niin voitte kuvitella kuinka onnellinen olen  ja kuinka mahtavalta nyt tuntuu kun me ollaan löydetty toisemme ja oikeesti tehdään yhteistyötä!

Zebbe oli koko sen ori-ajan todella hankala ja se protestoi oikeastaan ihan jokaikistä pientä asiaa mitä mä siltä pyysin, enkä ikinä saanut sellaista harmoonista rentoa fiilistä sen kanssa kun se aina vaan pisti hanttiin kun jotain piti tehdä. Ja nyt meillä sujuu niin hyvin ja paranee joka päivä, tämä tunne on niin mahtava ja tuntuu niin hyvältä että en luovuttanut vaan jatkoin vaikka tuntui ihan mahdottomalta!


29 kommentarer

  1. Tiedätkö mitä sana rankkaa tarkoittaa ???

    Syöpäsairaiden,köyhyysrajan alapuolella elävien, pitkäaikaistyöttömien yms. elämä voi olla rankkaa, mutta uskallan väittää että dressageprinsessan elämä ei ole kovin rankkaa,vaikka vähän väsyttäisikin. :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. No on se rankkaa kun joitain ihmisiä ärsyttää noin paljon eikä tajua että aina ei tarvitse tulkita kaikkea noin sanantarkasti :)

      Radera
  2. Ajattelin juuri samaa kuin ylläoleva että ei taida tyttö tietää todellisesta rankkuudesta mitään. Toiset tekee töitä 7pv viikossa, hoitaa perheen ja hevoset myös. Ei ole edes mahdollisuutta tehdä osa-aika työtä kun raha ei tipu taivaalta. Saatikka että joskus saisi edes nukkua univelkaa pois. Pieni "boot camp" rankkuudesta voisi opettaa todellisuutta. Olen saanut sellaisen kuvan (blogisi perusteella) että elät omassa kuplassa pienine ongelminesi. Rankkaa on se kun se kupla joskus puhkeaa. Anteeksi suoruuteni mutta kun blogisi kerta on julkinen niin meitä arvostelijoita kyllä riittää ;)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Niin se kai on, elämä on epäreilua :) on se harmi kun ei voi edes kirjoittaa että väsyttää viikonlopun jälkeen ilman että te tietyt anonyymit pistätte heti palautetta ja luulette tietävänne minkälaista elämää minä elän ja heti pitää tulkita asia täysin väärin, harmi että ajattelette noin :)

      Radera
    2. Kyllä rankinta tässä on se että joka jaksaa olla noin kateellinen. Eikö elämä ole vähän turhan lyhyt semmoseen? Minä ainakin nautin sun onnesta. Anna mennä Sophia! Terveisin eri Ano

      Radera
  3. Voin kuvitella, että olet onnellinen nykyisessä suhteessasi Zebben kanssa.
    Ratsastiko kukaan valmentajasi sitä silloin kun teillä oli vaikeaa?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Silloin kun Zebbe oli Saksassa niin sitä ratsasti Holga Finken ja hänen vaimonsa Saskia, mutta muuten ratsastin sitä itse kyllä aina Suomessa :) sain kyllä paljon apua Saksassa mutta luulen että ilman ruunausta tästä ei olisi tullut yhtään mitään ;P

      Radera
  4. Hei haloo teillekin anonyymeille kirjoittajille! Onko pakko lukea, jos on tuollainen asenne?? Ei kannata välittää tuollaisista ihmisistä. Ymmärrän täysin sinun olon, että välillä tuntuu monien kisaviikonloppujen jälkeen rankalta. Mutta varmaan kaiken sen vaivan arvoiselta. Sinulla on niin hienot ja mahtavat hevoset ja teillä on mennyt nyt niin hyvin, että helposti joillekin voi tulla kateus näitä juttuja lukiessa välillä. Muttei sinullakaan kaikki varmaan ole ruusuilla tanssimista aina. Vaikeuksien kautta voittoon, niinkuin itsekin laitoit, että talvi on ollut tappelemista ja meinasit luvovuttaa, niin onneksi jaksoit. Ihanaa lukea aina näitä kirjoituksiasi ja siitä kuinka jaksat ja onnistut kun on tavoitteita :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos sinulle :) onhan se tottakai niinkin että mieluiten kirjoittaa blogiin niistä hyvistä hetkistä kuin huonoista ja tosiaan mäkin kirjoittelen tänne vaan "hevoselämästäni" joten toki elämääni mahtuu paljon muutakin mistä en tänne kirjoita. Totuus nyt vaan on se että minua väsytti todella paljon tänään ja on se kumma jos ei sitä voi kirjoittaa tänne ilman että heti luullaan että en tiedä elämästä mitään, koska minua väsyttää?? :D

      Radera
  5. Hohhoijaa, olen aivan varma että Sophian elämä nimenomaan on rankkaa ja päivät täynnä tehtävää ja töitä TOISIN kuin joillain pitkäaikaistyöttömällä... :D Oikiksessa opiskelu, kahden hevosen treenaaminen, itsensä treenaaminen ja kunnossapitäminen ja vielä töissä käyminen kaiken päälle ja viikonloput usein kisoissa - jos se ei ole rankkaa, niin mikä? :) Valittajat voisivat kokeilla oikeaa opiskelua ja treenaamista ennenkuin koittavat tulla pätemään ;)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Luulen että pitkäaikaistyöttömällä on rankempaa. EI OLE VARAA opiskella, ei todellakaan kahteen hevoseen, salillakäymiseen.. onko harrastus rankkaa?! jos on liian rankkaa niin kannattaisko lopettaa? :D mikään ei ole pakollista, paitsi kuoleminen.

      Radera
  6. Toinen prinsessa näköjään.. Joo onhan se toki hirveen rankkaa kun pitää ridata kalliita heppoja ja kattella peilistä että sopiiko varusteet nyt varmasti yhteen että voi kuvata itteensä blogiin uusimmalla iphonella. Tai käydä salilla, siinähän voi tulla vaikka hiki tai väsy! Huh!

    SvaraRadera
  7. On toki totta että äkkiseltään blogin pohjalta Sophian elämä vaikuttaa ruusuilla tanssimiselta, mutta "niin makaa kuin petaa". Ja olen kyllä varma, että monet "rankkaa" elämää elävät työttömät (eivät toki kaikki) ovat jättäneet opiskelut ja koulunkäynnin vähälle sillä se on tuntunut rankalta... Ja täytyy muistaa että tämä blogi kertoo nimenomaan Sophian hevoskuulumisista eikä yksityiselämästä. Varmasti Sophia kokee elämässään muitakin vastoinkäymisiä kuin vaan niitä hevosiin liittyviä jotka hän täällä blogissaan meille lukijoille jakaa.

    Nauti Sophia elämästäsi, oli se sitten rankkaa tai vähemmän rankkaa! Sulla on kyllä upeet hevoset!

    Onpa sulla muuten aina kamalan pitkät matkat kisoihin! Itseä ihan hirvittää pääkaupunkiseudulla asuvana esteratsastajana lukea aina näitä sun kisapostauksia kun on tottunut että matkaa kisoihin on se max 150km, usein alle 50km.

    SvaraRadera
  8. Eiköhän me kaikki olla vähän kateellisia, kun on mahdollisuus ratsastaa ja kisata ilman, että tarvitsee tehdä edes täysipäiväisesti töitä.

    SvaraRadera
  9. Jospa luettaisiin tätä blogia kuitenkin vaan tämän ratsastuksen näkökulmasta. Itselleni ratsastus ja hevoset yleensä on sellainen harrastus ja ykkösjuttu elämässä, mikä vie kaiken muun siksi aikaa pois mielestä. Jos ratsastus menee persiilleen, niin on koko elämä kyllä pilalla siihen asti, että tilanteen saa korjattua. Toisaalta jos menee oikein hyvin, niin se kantaa melkoisten kuoppien yli muussa elämässä.

    Sophialle toivomus, että kirjoittaisit enemmän yksityiskohtia ratsastuksesta. Eli vaikka minkälaisia harjoituksia teet, minkälaisia ongelmia tuli ja miten ne ratkaisit. Ajatteletko paljon istuntaa? Mikä on paras vinkki, jonka olet ratsastukseen saanut?

    Tsemppiä kisoihin ja toivottavasti jaksat vastakin reissata! Odotan oikein, että pääsen näkemään teidät Oulussa. :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Moikka! Voin toki yrittää kirjoittaa enemmän yksityiskohtia ratsastuksesta, voin tehdä sellaisen tarkemman postauksen vaikka myöhemmin tänään :) ja kiitos kyllä minä jaksan reissata :P

      Radera
  10. Välillä kyllä oikein itkettää suomalaisten kateus! Se, että joku menestyy ei olepätkääkään keneltäkään muulta pois. Sen ajan kun kadehtii muita, voisi käyttää oman itsensä kehittämiseen. Ja mitäköhän iloa kommentoijat saavat siitä, että kirjoittavat tänne junttimaisia kommenttejaan.
    Tsemppiä Sophia, sinulla on mahtavat hevoset ja oikea asenne tähän harrastukseen! :)

    SvaraRadera
  11. Hej! Skulle du kunna skriva om hur du flätar dina hästar till tävlingar? Gärna med bilder, för att jag tycker att du har alltid superfina flätör och jag skulle också villa lära mig!

    SvaraRadera
  12. Aina ei ole kyse kateudesta, kuten tässä nyt on taas yleistetty. Sofian kanssa olen ihan samaa mieltä että jokainen tekee elämästänsä juuri sellaisen kun haluaa niillä EVÄILLÄ mitä on annettu. Kaikille ei kuppiin vaan anneta samanverran eväitä ja se jos joku on aikuismaista käytöstä ymmärtää se. Toisilla on lähtökohdat mitä on ja ihmeisiin ei pysty ilman lottovoittoa. Fiksua ja aikuismaista käytöstä on juuri se että ymmärtää asian eikä tuo omaa yltäkylläistä elämäänsä esille juuri näillä kommenteilla "Niin se kai on, elämä on epäreilua". Tuskin edes ymmärsit kommenttisi sisältöä tai edes vaivauduit miettimään mitä kirjoitit, koska et vain sietänyt sinuun liittyviä negatiivisia kommentteja. Fiksuna ihmisenä varmasti ymmärrät että maailmassa on nälänhätää, sairauksia, ahdinkoa monessa eri muodossa ja jokainen yrittää pärjätä elämässään niinkuin parhaiten pystyy. Joten kärjistettynä varmasti ymmärrät myös sen että joku kommentoi täälä kirjoitustasi sarkastisesti "jos vähän väsyttää". Meitä kaikkia väsyttää joskus, mutta huomaat varmasti että täydellinen elämäsi ja pienet murheesi ärsyttää joitain lukijoita koska heidän kuppiinsa ei ole annettu niin paljon kuin sinun.

    SvaraRadera
  13. Jos lähdetään tuolle linjalle, että oikeita murheita ovat vain nälänhätä ja sodat, niin sitten jokainen suomalainen voi pitää suunsa kiinni. Meillä kaikilla on erilaisia murheita ja jokaisella on niihin oikeus. Ja käsi pystyyn, kuka oikeasti tykkää siitä, että itsestä puhutaan negatiivisesti...Varsinkin kun Sophia ei tässä tapauksessa ole edes mitään väärää tehnyt. Ja kenenkäänhän ei ole pakko tätä blogia lukea, jos se niin ärsyttää.

    SvaraRadera
  14. Olipas täällä inhottavia kommentteja. Tsemppiä Sophia paljon tuleviin koitoksiin, minusta blogiasi on ihana lukea, ja sanon suoraan etten jaksaisi todellakaan ratsastaa ja treenata yhtä paljon mitä sinä!

    SvaraRadera
  15. Suomessa nimenomaan kaikilla on jo tänne syntyessään eväät hyvään ja "helppoon" elämään! KUKA TAHANSA voi lähtökohdistaan huolimatta opiskella kirurgiksi tai pyrkiä presidentiksi, jos vain HALUA ja KIINNOSTUSTA riittää. Jos nämäkin valittajat käyttäisivät kaiken sen negatiivisen energia vaikkapa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen, niin voisi oma elämä näyttää valoisammalta.

    En hetkeäkään usko, että Sophia olisi päässyt elämässään helpommalla kuin esim. minä itse, joka en ole juurikaan tukea kotoa saanut.

    SvaraRadera
  16. Faktahan on se että mitä enemmän kupissa on lapsuudesta saakka, sen helpommalla pääsee päämääräänsä. Me, jotka joudutaan olemaan kokopäivätöissä jotta olisi varaa pitää edes yksi hevonen, ei tietenkään kehitytä samaa tahtia koska suuri osa päivästä kuluu töissä, ei hevosen selässä. Ei ole varaa ostaa lupaavaa hevosta, vaan yritetään parhaamme sillä hieman huonommalla. Ei ole varaa maksaa kalliita valmentajia vaan käytetään sitä hieman halvempaa eikä ole varaa ostaa mittatilausvehkeitä eikä välttämättä edes traileria, eikä ole varaa edes kisata samalla mittapuulla. Ei välttämättä ole varaa pitää yhtä hevosta edes maneesitallilla. Summa sumarum, samaan päämäärään pääseminen on tosi paljon raskaampaa ja vie moninkertaisen työn ja ajan verrattuna siihen että voi harrastaa ja elää jonkun toisen piikkiin.

    Elämä kuitenkin on, en koe että Sophian pärjäämisnen on minulta pois. Joten oikein paljon onnea tuleviin kisoihin. :) Hilton on megamakee!!

    SvaraRadera
  17. aivan älyttömiä kommentteja joiltakin anonyymeilta. Se että sinulla on kaksi upeaa hevosta, menestyt kilpailuissa, opiskelet oikkiksessa, pidät itsestäsi huolta ja koitat vielä töissä käydä on minusta oikeasti ihailtavaa. Omasta mielestäni se ei kenenkään takalistoa saisi kutittaa, että jollakin menee hyvin - päinvastoin pitäisi vain tukea ja kannustaa enemmän :) On totta että osa on päässyt aloittamaan harratuksen "paremmista lähtökohdista" mahdollisesti, mutta sisulla ja päättäväisyydellä kaikki onnistuu. Ei raha kuitenkaan aina takaa menestymistä :) Tsemppiä teille tuleviin kisoihin! Olisi muuten kiva saada postausta kisakauden lopussa sellainen "yleiskatkaus" - vähän niinkuin kohokohdat koko kaudesta.

    SvaraRadera
  18. Ihan uskomatonta kommenttia joiltakin.

    Itse olen siitä vähän "köyhemmästä" kastista, jonka vanhemmilla ei ollut varaa ostaa minulle omaa hevosta. Niinpä minä pikkutyttönä pyöräilin tallille ja hoitelin hevosia ja kun jaksoin tehdä "paskahommia" niin sain palkinnoksi alkaa ratsastaa.
    Kun sitten eräs kaunis päivä löysin nykyisen valmentajani ni aloin säästämään itse rahoja hänen valmennuksiin. Lopulta pääsin valmentajalle töihin ja taas paskaa lappamaan. Myöhemmin sain ratsastettavaksi sellaisia hevosia, jotka ei muille kelvannut. Kun tein hyvin töitä niin nykyään minä saan ratsastettavaksi upeita hevosia, hyvillä varusteilla ja minulla ei olisi ikinä varaa itse ostaa sellaista hevosta.
    Elän omaa unelmaani ja vaikka joidenkin mielestä on ihan helppo nakki ratsastaa 8 hevosta päivässä ja tehdä tallia niin ei se ole ja kyllä on monet itkut itketty, että tähän on päästy.
    Että kateellisille vain tieoksi, että laiskuus on se este, miksi kaikki ei menesty.

    SvaraRadera
  19. Hei apua mitä kommentteja! Faktahan on se, että jokainen on itse oman onnensa seppä! Joku täällä valitti sitä ettei ole rahaa hankkia kalliita kilpahevosia/valmentajia/jne, you are clearly in the wrong business! Kuten joku mainitsi, Suomessa JOKAINEN voi opiskella ties kuinka korkealle esim. vaikka aivokirurgiksi ja siten on rahaa satsata vaikka mihin. Kaikki on haluamisesta ja viitsimisestä kiinni! Ei kannata tuhlata energiaa siihen valittamiseen ja vatvomiseen vaan do something about it, jos häiritsee niin paljon!

    Ja vaikka alkutilanne olisi mikä, niin fakta on se, että jos et tee duunia asioiden eteen niin ne ei niin vaan tipu taivaalta. Ratsastusurheilussa raha kattaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos ei ole motivaatiota tehd töitä, niin ei siitä enää paljon apua ole. Ottakaa esim. Kyra Kyrklund, joka ei todellakaan ollut mikään rikas, mutta silti kovalla työllä pääsi maailman huipulle! Kuka tahansa, joka on valmis tekemään hullun lailla töitä voi päästä samaan pisteeseen.

    Ja teille valittajille, joilla ei ole ollut niin hyvät lähtökohdat kuin Sophialla, mitäs jos te olisitte hänen tilanteessa? Ettekö te muka käyttäisi samoja resursseja?

    Sophia, sun blogi on ihana, pliis jatka kirjoittamista! Hevosesi ovat aivan loistotapauksia! :)

    SvaraRadera
  20. Sophialla on varmasti "ruuhkavuodet" opintojen, hevosten ja työnteon kanssa, en epäile yhtään! Varmasti on rankkaa, ja välillä saakin väsyttää.

    Vertailu pitkäaikaissairauteen ym ei johda mihinkään, koska elämässä ei voi valita kaikkea. En myöskään allekirjoita, että jokainen voi Suomessa opiskella ties kuinka korkealle. Lukioiden tasoerot ja vaikkapa neurologiset oppimisvaikeudet pitävät huolen, että vaikkapa lääkiksen ovet avautuvat harvoille.

    Se on varmaa, että laiska ei saavuta yhtään mitään, joten tsemppiä Sophia, toivottaa tätiratsastaja

    SvaraRadera
  21. No juuri nain. Kiva on lukea tata blogia vaikka olen vain normaali 'tatiratsastaja' jonka taytyy sompailla monien eri aktiviteettien kanssa...aika on aina kortilla. Kaikkea hyvaa Sophialle ja hevosille, taytyy sanoa etta Sophian kaltainen henkilo menestyy koska asenne tyontekoon on oikea - periksi ei anneta koskaan :-)

    SvaraRadera